Kun lähdin Upsalaan kirjoittamaan väitöskirjaa, minulla oli edeltäjä. Sven-Olav Back tiedekunnastamme oli hiljattain tehnyt samaa reissua. Minun aloittaessani väitöstutkimusta hän oli jo kallistumassa loppusuoralle, mutta meni silti melkein kaksi vuotta ennen kuin hän väitteli, aiheenaan historian Jeesus ja sapattikäsky.
Olin Sven-Olavin seuraaja syvällisemmässäkin merkityksessä. Upsalan yliopiston kirjastossa, Carolina Redivivassa, sain häneltä vapaaksi jääneen lukupaikan. Kävimme varmistamassa tämän jo hyvissä ajoin syksyllä 1993, kun hän vielä käytti lukupaikkaa. Tapasin silloin yhden C. Redivivan kirjastonhoitajista, jolta sitten vuoden alussa lunastin paikan itselleni. Ei nimittäin ollut itsestäänselvyys, että kirjastosta olisi heti haluttaessa irronnut tilaa. Korvaukseksi toimin kuriirina ja toin doktor in spe Backille Suomesta hänen kotoaan housut, jotka hän tarvitsi, koska oli saanut kutsun piireihin. Siis paremmat housut.
Lukupaikka sijaitsi lukusalissa, joka oli avarampi, kuin olin missään sitä ennen nähnyt. Siinä ei kuitenkaan ollut pelkkää kehumista. Paikalle päästäkseen piti kulkea melkoinen matka kirjaston uumeniin, mutta ei tässä vielä mitään. Tuolini ja lukupöytäni sijainti oli tuon suuren salin toisessa kulmassa, ja suoraan sen takana, siis selkäni takana, oli lukusaliin johtava oviaukko. En ole viluilevaa sorttia, mutta kun kevättalvi -94 oli Upsalassa railakkaan kylmä, ei tuossa spotissa voinut vedon tähden istua pidempiä aikoja ilman ulkovaatetusta.
Mutta olin Sven-Olavin seuraaja vieläkin syvällisemmässä merkityksessä. Upsalassa hän oli asunut Biblicum-nimisen instituutin fasiliteetissa. Sain nyt samasta paikasta samaan hintaan vuokralle saman huoneen, jossa hän oli majaillut. Huone oli hyvä, mutta siinä oli pikku ehto. Biblicumissa järjestettiin ajoittain tapahtumia, ja jos silloin ilmeni tarvetta majoittaa joku yöksi, minun piti väistyä huoneestani, joka oli isohko, toiseen huoneeseen, joka oli pienehkö. Ehtoa ei onneksi pantu täytäntöön minun vuokralla ollessani. Du hadde lämnat din form i madrassen, totesin vain Sven-Olaville tavattuani hänet Biblicum-kauteni jälkeen ensimmäistä kertaa.
Olin siis Sven-Olav Backin seuraaja monessa ja monella tapaa. Pidin lippua korkealla ja paikkaa asuttuna. Kun hän oli tehnyt niin ennen. Tässä pienessä kuvauksessa on itse asiassa kyse valtavasta ja keskeisestä raamatullis-juutalaisesta ja kristillis-teologisesta asiasta, suksessiosta! ”Suksessio: Seuraanto, siirtyminen toisen tilalle hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa. Vrt. apostolinen suksessio.” – K. Turtia, Sivistyssanat. Otava: 2001, s. 942.
Toistaiseksi viimeisin efforttini liittoteologian ja Jeesuksen julistuksen liittymäkohtien tutkailemisessa liittyi suksessioon. Se oli tosin vain yksi juonne asiassa mutta minusta mielenkiintoinen. Heprealaiskirje tunnetusti julistaa Jeesuksen liiton välittäjäksi eli vähän kuin suksessaattoriksi. Erityisesti hän on paremman liiton välittäjä, millä viitataan uuteen liittoon (Hepr. 8:6 [tosin lat. ”mediator”]; 7:22; 12:24). Jeesus-traditio – vielä tunnetummin – kertookin tilanteesta, joka voitaisiin jopa nimetä hetkeksi, jolloin Jeesus välitti liiton: ”Tämä on minun liittovereni” (Mark 14:24). Tai kuten teksti Luukkaan evankeliumissa kuuluu: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk. 22:20).
Heprealaiskirjeen esittämä välittäjäajatus ei sinänsä, pohjimmiltaan ole kristillinen keksintö eikä anakronismi, josta Jeesus ei olisi voinut tietää.
Jumala teki liiton Abrahamin kanssa. Siitä kerrotaan useammassakin kohtaa Ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Seuraavaksi Jumala teki liiton Abrahamin pojan, Iisakin kanssa, mikä myös mainitaan erikseen (1. Moos. 17:19, 21). Entä Jaakob, Iisakin poika? Varsinaisesta liitonsolmimistapahtumasta Jumalan ja Jaakobin välillä ei ole mainintaa, vaikka Jaakobilla tosin oli muita läheisiä kohtaamisia Jumalan kanssa (1. Moos. 28:12-22; 32:24-30), ja Iisakilta hän sai siunauksen, jota Iisak ei voinut enää toistaa ja antaa toiselle pojalleen (1. Moos. 27:1-40). Monissa Vanhan testamentin kirjoissa kuitenkin esiintyy täysin totunnaisena tapa puhua Jumalan liitosta Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa (esim. 3. Moos. 26:42).
Näihin tapauksiin liittyy luonnollisesti monia mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta kiinnitän nyt huomiota siihen, että liiton solmimisen osapuolena on aina tietty yksi henkilö. Toisin on myöhemmin Siinailla vuoren juurella. Heprealaiset ovat vapautuneet Egyptin orjuudesta ja kulkeneet erämaavaellusta. Koko ajan on yksi tietty yksilö, Mooses, näytellyt ratkaisevaa roolia siinä, mitä on tapahtunut. Kuitenkin Jumalan liitto Siinailla tehdään nimenomaan kansan kanssa, ei Mooseksen. Ymmärrettävästi liitossa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa ei kansa voinut olla osapuolena, koska siitä oli silloin olemassa vain lupaus. On jännittävää havaita, että kun kansa lankeaa kultaisen sonnin palvontaan, Jumala lausuu siitä tuomion, mutta Mooses saa kuulla varsin tutulta kuulostavat sanat:
Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan. (2. Moos. 32:9-10.)
Jumala itse asiassa tarjoutuu tekemään Mooseksesta uuden Abrahamin (vrt. esim. 1. Moos. 12:2), jonka kanssa hän arvattavasti olisi myös solminut liiton, mutta tilanne ei etene siihen suuntaan.
Mooseksen ratkaisevan tärkeästä asemasta huolimatta hänestä ei myöhemminkään ilmene samanlaista puheenpartta kuin Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista; Jumalan ei kerrota viittaavan liittoonsa Mooseksen kanssa. Mutta toisenlainen mielenkiintoinen puheenparsi Mooseksesta ja liitosta voidaan tavata. Jeesuksen aikanakin todennäköisesti ajankohtainen kirjoitus nimeltä Mooseksen testamentti kutsuu Moosesta liiton välittäjäksi (Moos.t. 1:14). Mooses välittää, vie eteenpäin sen liiton, jonka Jumala oli solminut Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Kirjoitus myös kertoo, kuinka Mooses vuorostaan antoi liiton eteenpäin Joosuan välitettäväksi: ”Jumala on valinnut sinut minun seuraajakseni tässä samassa liitossa” (Moos.t. 10:15). Osuu sopivasti, että Mooseksen testamentti on olemassa latinankielisenä käsikirjoituksena. Tuon korostetun sanan kohdalla on latinassa käytetty ilmaisua successor. Suksessiostahan tässä on kyse.
Materiaaleja on paljon, mutta ikä ja terveys eivät välttämättä riitä tekemään niistä artikkelia. Esimerkiksi ajattelen, että ”profeettojen suksessio”, josta Josefus puhuu (Apion 1:41; kreik. διαδοχή), pohjaa jollakin tavalla Moosekseen liittyvään ennustukseen jakeissa 5. Moos. 18:15-19. Myös Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin roolista suhteessa suksessioon olisi lisää sanottavaa. Ja tietysti Jeesuksesta.
Pointti tässä ja nyt on vain se, että Jeesuksen aiemmin edellä mainittujen liitosta lausumien sanojen takana voidaan nähdä varhaisjuutalainen suksession konsepti, jota hän sovelsi omalla tavallaan omaan toimintaansa. Jeesuksen aikalaiskonteksti siis tarjosi pohjaa tulkinnalle, jossa hän katsoi toimivansa liiton välittäjänä. Ja, kuten Uuden testamentin pohjalta sen voisi lukea, niin tuli uuden liiton seuraanto apostoleille. Mutta Jeesus näyttäisi olleen muutakin kuin välittäjä, kun hän kutsui liittoa uudeksi ja sitoi sen itseensä. Lisäksi kyseessä ei ollut liitto Jeesuksen ja Jumalan välillä, vaan Jeesuksen liitto seuraajiensa kanssa.
Vielä yhdessä merkityksessä olin Sven-Olavin seuraaja. Muutama vuosi hänen jälkeensä väittelin minäkin historian Jeesuksesta. Ja siitä success(io) on itse asiassa vain lisääntynyt pienessä oppiaineessamme. Tästä osoitteesta voi vaikka käydä katsomassa.