Viimeistelin kotona ensimmäistä tieteellistä julkaisuani, kun Estonia-laiva upposi. Muistan, miten helikopterit tekivät ilmasiltaa meren ja Turun yliopistollisen keskussairaalan välillä. Ne lensivät sairaalaa hyvin lähellä olevan talomme kohdalta jo varsin matalalta, eikä niitä voinut olla kuulematta eikä näkemättä. Minä istuin kammiossani ja mietin ἐντός-sanan merkityksiä koinee-kreikassa. Itse asiassa mietin peräti kahden sanan merkitystä, sillä tekstissä, joka oli tutkimuksen alla, ἐντός edelsi prepositiona sanaa ὑμεῖς, ”te”. ἐντὸς ὑμῷν, mitä se merkitsee? Vaihtoehtoja oli useita, muttei loputtomasti. Joku voi tietysti kysyä myös, mitä merkitystä sillä on. Kuljin tuolloin taajaan autolautalla Turun ja Tukholman väliä, koska vierailin säännöllisesti Upsalan teologisessa tiedekunnassa ja heidän Uuden testamentin seminaarissaan. Minun oli siksi helppoa ajatella, mitä tuollaisella laivalla tapahtuu, kun se kaatuu ja alkaa painua pinnan alle. Oikeastaan oli mahdotonta olla eläytymättä siihen, ahtaita ja sokkeloisia kun ovat. Perinteinen tapa kääntää sanat ἐντὸς ὑμῷν kuului ”sisäisesti teissä”. Viime vuosikymmeninä oli raamatunkäännöksissä kuitenkin alkanut näkyä käännöstä ”teidän keskellänne”, ja sitä tässä kammiossani selvitin, että voiko ἐντός toimia tuolla tavoin. Raamatunkäännökset tietysti perustuivat tutkimukseen, ja tutkimuksen on tarvinnut jotenkin argumentoida tuollaisen toiminnon puolesta. Miten? Noin vuosi aiemmin, kun olin tehnyt ensimmäisen sukkulointini Upsalassa, kimppahytissä Amorellalla oli nukkunut vanha vanha hyvin hyvin laiha mies, joka sänkyyn mennessään puheli meille muille siitä, kuinka iso tämä laiva oli ja että Titanic oli myös kovin iso ja sinne se vain hukkui meren aaltoihin. Taisitko olla kuulemassa siitä uutisia, ajattelin mutta en kysynyt. Nukkuessaan hänellä oli päässään myssy, ja aamulla löysin sänkyni laidalta traktaatin ”Jumalan valtakunta tulee”. Siis miten? Itse asiassa ”teidän keskellänne” käännöstä ei tarvinnut edes perustella, niin yleiseksi se oli tullut. Koko kysymyksen avasi kuin uudestaan Harald Riesenfeldin artikkeli ”Le Règne de Dieu, parmi vous ou en vous? (Luc 17, 20-21)” (RB 1991, 190-198), jossa hän kivenkovaan argumentoi, ettei ἐντὸς ὑμῷν voi tarkoittaa muuta kuin ”sisäisesti teissä”. Riesenfeld kävi pikaisesti läpi joitakin esimerkkitekstejä, joissa ἐντός-pre/postposition merkitys ”keskellä” väitetysti esiintyy. Oli hänen mielestään päivänselvää, että ko. tekstit puhuvat jostakin muusta. Bussimatka Tukholman päärautatieasemalta laivasatamaan oli omalla tavallaan ryydyttävä. Upsalasta tulin siis ensin junalla Tukholman keskustaan. Sieltä normaali kaupunkivuorobussi laivalle ei vienyt puolta tuntiakaan, mutta kun kello oli tuossa vaiheessa jo verrattain paljon, istuminen pimeässä, isossa kaupungissa tuntemattomia tienoita rymistelevässä bussissa ei kohottanut mieltä. Kerran kuulin bussin radiosta piiritystilanteesta jossain kodissa. Mies oli ottanut perheensä panttivangiksi. Tapahtuiko se Suomessa, vai oliko Suomen tapahtuma kuin seurausta Ruotsin vastaavalle, josta radiossa nyt kerrottiin? Silloista poliisiylijohtajaa kritisoitiin televisiossa liiasta humanismista. Olin jossakin välissä onnistunut hakemaan apteekista ibuprofeenia iskiastyyppiseen vihlovaan kipuun jalassani. Eksegeetin työkaluihin kuuluu mm. filologia, ja siitä tässä tutkimuksessa oli kyse. Eksegeetin harjoittamana filologia kuitenkin saa monenlaisia lisämausteita. Aina tietysti otetaan huomioon tekstiyhteys ja asiayhteys, mutta eksegeetti pohtii sitäkin, onko kirjoittaja ollenkaan voinut tarkoittaa sitä tai tätä asiaa. Ja kun tutkittavassa tekstissä puhuu Jeesus, on mahdollista pohtia myös mitä kaikkea Jeesus olisi voinut sanoilla tarkoittaa tai mitä hän ainakaan ei olisi voinut tarkoittaa. Tätä kaikkea ei voi selvittää ilman teologista tuntemusta ja osaamista. Luukas kirjoittaa, että Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta ἐντὸς ὑμῷν.” Sopiiko ”sisäisesti teissä” Luukkaan ja/tai Jeesuksen teologiaan? Kysymys laajensi tehtävää huomattavasti. Lisäksi Luukkaan teologiaa pohdittiin aivan eri lähtökohdista ja tavoin kuin Jeesuksen. Viking Rosella oli ahdas, tunkkainen paatti, jossa oli hurjasti hyttejä mutta vain vähän yleisiä tiloja. Se oli laivani aina Turusta lähdettäessä. Ilma oli aluksella niin huonoa, että laivan irtauduttua laiturista oleilin mahdollisimman pitkään ennen hyttiin siirtymistä hajuvesikaupan tiloissa, jotka, toisin kuin muut paikat, oli hyvin ilmastoitu. Kauppa oli varsin pieni eikä minulla ollut siellä mitään asiallista tekemistä, mutta luinpa aikani kuluksi erilaisten parfyymien nimiä. Halvat hytit sijaitsivat usein vesirajan alapuolella. Kerran hytti oli niin lähellä moottoria, etteivät edes korvatulpat sanottavasti auttaneet. En silti kauheasti valittanut, koska hytti ei ollut kelvannut kenellekään toiselle ja sain siksi nukkua yön ihan yksinäni. Pohjemmaksi sijoitan silti eräällä matkalla minulle annetun d-hyttiluokan ”luolan”, jossa ei edes ollut ovessa lukkoa. Ihan kuin siellä ei olisi ollut valojakaan, kun muistelen. Sneed-niminen tutkija oli kirjoittanut 1960-luvulla artikkelin, jossa väitti, että jakeiden Luuk. 17:20-21 taustalla oli jokin Jeesuksen ja fariseusten välinen keskustelu. Keskustelussa Jeesus olisi todennut, ettei Jumalan valtakunta tule tai sitä ei saa tulemaan kiinnittämällä huomiota Tooraan ja sen noudattamiseen (vrt. τηρέω → παρατήρησις) vaan ottamalla vastaan Pyhän Hengen. Sneed myös näki jakeessa Room. 14:17 saman tradition ilmentymän:
Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Suoraan sanoen nyt tuo ajatus tuntuu minusta jopa mahdolliselta. Sehän sentään selittää, miten Jeesus olisi voinut käsittää Jumalan valtakunnan myös ihmisessä sisällä olevaksi entiteetiksi. Lisäksi siinä olisi yhteys uuteen liittoon (”panen lakini heidän sisimpäänsä”) ja kasteeseen, jolloin se selittää vähän kryptistä lausumaa ”joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle”. Viimeisellä kerralla laivalla Turkuun palatessani 4-hengen kimppahytistäni löytyi 6-8 hengen meksikolainen bändi. Heput toivottivat minut ystävällisesti viittoillen sekaan. Maailmanlopun meininkiä. Toisella Upsalan periodillani siirryinkin matkustamaan lentokoneella. Varmaan Estonialla oli osuutensa asiaan, mutta toisaalta haveroivathan lentokoneetkin. Se vain alkoi tuntua aivan liian uuvuttavalta sellainen laivareissaaminen, ja lisäksi Turun ja Tukholman väliltä löytyi varsin halpa lentovuoro (”jackpot takes you there”). Matkoista taisi saada paljousalennuksenkin. En ihan muista, milloin lento lähti Turusta, mutta kun kelloa siirrettiin tunti taaksepäin, se oli Ruotsin puolella vähemmän kuin Suomessa lähtiessäni. Siitä otin sukkulan Upsalaan ja ehdin Carolina Redivivalle juuri parahultaisesti vähän ennen klo 9 ja kirjaston avautumista. Takaisin Suomeen tullessa tosin meni aina pikkutunneille. Arlanda oli tuolloin tuohon vuorokaudenaikaan sulkeutunut ja pimeä. Käytävät kaikuivat ontosti ja tuoksuivat tomulta. Mieleni lisää kuvaan vielä räpsivät loistevaloputket. Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ”Se on täällä”, tai: ”Se on tuolla.” Katsokaa: Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä. (Luuk. 17:20-12.)