Kerran opiskeluaikanani Ed Sanders tarjosi minulle oluen. Tämä tapahtui eksoottisessa paikassa nimeltä Suomen Turku. Ei kuitenkaan Robert’s Coffeessa. Sanders oli saapunut vierailulle Åbo Akademiin ja oli heti alkuun ilmoittanut professoreille haluavansa tavata minut. Luentosalilla joku sitten osoitti minut hänelle, ja hän tuli saman tien tyköni ja sopi tapaamisesta luentojen ja seminaarien jälkeen. Vieressäni istui kollega, jonka silmät kierivät lattialle. En sano siitä tämän enempää.
Sandersillä, joka oli ja on maailmankuulu juutalaisuuden, kristinuskon ja myös historian Jeesuksen tutkija aivan huipulta, oli ollut runsain mitoin kahnausta Jacob Neusnerin kanssa, joka oli ja on maailman tunnetuimpia juutalaisuuden tutkijoita aivan huipulta, hyvin tuttu kaikille akademilaisille, koska hän vieraili meillä paljon, ja tunnettu myös siitä, että hän julkaisee enemmän kuin kollegat pystyvät lukemaan. Sanders kritisoi Neusnerin juutalaisuustutkimuksia ja Neusner arvosteli reippain sanoin Sandersiä. ”With friends like Sanders Judaism needs no enemies”, ja muuta vastaavaa. He olivat kyllä loppujen lopuksi aika paljon myös samaa mieltä asioista. Silti heidän välillään ei todellakaan synkannut hyvin, näin olivat asetelmat ainakin tuolloin olleet jo varsin pitkään.
Olin julkaissut erään toisen temppelin ajan juutalaisuutta kuvaavan artikkelin Neusnerin kirjasarjassa. Kyseessä oli liittoajatteluun liittyviä ensimmäisiä keksintöjäni, jotka halusin tuoda julki mahdollisimman pian, vaikka olin myös sitä mieltä, että asiasta tuottamani teksti kaipasi vielä syvempää otetta. Sellainen kuitenkin oli saavutettavissa vain ajan kanssa. Nyt Neusnerin sarja tarjosi hyvän tilaisuuden eräänlaiselle ennakkojulkaisulle. Kirja painettiin ja sain siitä kappaleen itselleni. Silloin keksin jännän ajatuksen. Sanders oli kirjoittanut paljon juuri liitosta. Mitäpä jos lähettäisin tämän Neusnerin sarjassa julkaistun tekeleeni Sandersille ja pyytäisin häneltä kommenttia? Veikeä idea, eikä se sitä paitsi maksaisi mitään.
Myöhemmin päivällisellä turkulaisessa kalaravintolassa Sanders kertoi muille käyneensä tuntikaupalla keskusteluja minun kanssani. Kyllä hän olikin ottanut tekeleeni mitä vakavimmin. Olimme tutkailleet tekstiä läpi lause lauseelta, melkeinpä sana sanalta. Edellä jäi mainitsematta, että olin upottanut artikkeliin – ikään kuin huipentumana – erään lähes suoran sitaatin Neusnerilta ja pannut viittaukseksi Sandersin tutkimuksen; niin lähellä toisiaan heidän ajatuksensa kulkivat, ainakin kohdittain. Tämä kai viimeistään oli kiinnittänyt Sandersin huomion.
Kuvailin artikkelissa varhaisjuutalaisuutta muovanneen ikään kuin pakkovoiman, joka syntyi liittouskon pohjalta. Voima ilmeni ”liitonpolunetsintänä”. Liiton polkua taas etsittiin liittomarkkereiden avulla, joita olivat mm. eri käskyt ja ylipäätään eri ryhmien halakhinen traditio. Kyllä mukaan mahtui opinkohtiakin, siinä määrin ja sellaisina kuin niitä juutalaisuudessa ilmeni. ”Pakkovoima” jäi myöhemmin onneksi pois, ja ”liitonpolunetsinnälle” keksin alkuperäistä paremman englanninkielisen termin (covenant path searching), mutta muuten ajatus pysyi. Ko. polunetsintään osallistuivat Jeesuksen ajan juutalaisuudessa kaikki, jotka kokivat olla uskollisia isien liitolle. Tutkimukseni mukaan Jeesus ei siihen kuitenkaan osallistunut, mikä sai hänet näyttämään aikalaisten silmissä häkellyttävän välinpitämättömältä liittoa kohtaan. Sitä Jeesus ei tosiasiassa ollut, eikä häntä liioin pidä luonnehtia antinomistiksi. Syy siihen, miksi Jeesus ei osallistunut liiton polun etsintään, piili hänen erilaisessa suhteessaan lakiin tai paremmin sanoen Jumalan tahtoon.
Mielenkiintoisesti Scot McKnight on soveltanut liitonpolunetsinnän käsitettäni joissakin kirjoituksissaan, joissa hän pohtii kristittynä elämisen ja olemisen olemusta. Scotin mukaan kaikki kristityt harrastavat aika-ajoin liitonpolunetsintää langeten siihen joskus syvästikin. Kristinuskossa on kuitenkin joitakin keskeisiä elementtejä, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi liittomarkkereiksi ja joihin perustuttaessa liitonpolunetsintä yksinkertaisesti sulkeutuu pois. Näitä ovat rakkaus Jumalaan ja ihmisiin sekä elämä Hengessä. McKnightin mukaan liitonpolunetsintää voisi hyvin kuvata myös legalismiksi, opiksi vanhurskautuksesta tekojen kautta. Hän sen sanoi, en minä.
Aiemmin mennessämme lounaalle Sanders oli todennut minulle ja muille – taisi se silmätön kollegakin kuulla – ettei pidä vanhenemisesta. ”Kun heräsin viideltä ja menin nukkumaan kahdeltatoista, silloin ehdin tehdä kaikki päivän velvoitteet. Mutta se ei toimi enää.” Olen itse huomannut saman.
