Karjala

jos kuva ei näy, klikkaa tästä

Kerran opiskeluaikanani Ed Sanders tarjosi minulle oluen. Tämä tapahtui eksoottisessa paikassa nimeltä Suomen Turku. Ei kuitenkaan Robert’s Coffeessa. Sanders oli saapunut vierailulle Åbo Akademiin ja oli heti alkuun ilmoittanut professoreille haluavansa tavata minut. Luentosalilla joku sitten osoitti minut hänelle, ja hän tuli saman tien tyköni ja sopi tapaamisesta luentojen ja seminaarien jälkeen. Vieressäni istui kollega, jonka silmät kierivät lattialle. En sano siitä tämän enempää.

Sandersillä, joka oli ja on maailmankuulu juutalaisuuden, kristinuskon ja myös historian Jeesuksen tutkija aivan huipulta, oli ollut runsain mitoin kahnausta Jacob Neusnerin kanssa, joka oli ja on maailman tunnetuimpia juutalaisuuden tutkijoita aivan huipulta, hyvin tuttu kaikille akademilaisille, koska hän vieraili meillä paljon, ja tunnettu myös siitä, että hän julkaisee enemmän kuin kollegat pystyvät lukemaan. Sanders kritisoi Neusnerin juutalaisuustutkimuksia ja Neusner arvosteli reippain sanoin Sandersiä. ”With friends like Sanders Judaism needs no enemies”, ja muuta vastaavaa. He olivat kyllä loppujen lopuksi aika paljon myös samaa mieltä asioista. Silti heidän välillään ei todellakaan synkannut hyvin, näin olivat asetelmat ainakin tuolloin olleet jo varsin pitkään.

Olin julkaissut erään toisen temppelin ajan juutalaisuutta kuvaavan artikkelin Neusnerin kirjasarjassa. Kyseessä oli liittoajatteluun liittyviä ensimmäisiä keksintöjäni, jotka halusin tuoda julki mahdollisimman pian, vaikka olin myös sitä mieltä, että asiasta tuottamani teksti kaipasi vielä syvempää otetta. Sellainen kuitenkin oli saavutettavissa vain ajan kanssa. Nyt Neusnerin sarja tarjosi hyvän tilaisuuden eräänlaiselle ennakkojulkaisulle. Kirja painettiin ja sain siitä kappaleen itselleni. Silloin keksin jännän ajatuksen. Sanders oli kirjoittanut paljon juuri liitosta. Mitäpä jos lähettäisin tämän Neusnerin sarjassa julkaistun tekeleeni Sandersille ja pyytäisin häneltä kommenttia? Veikeä idea, eikä se sitä paitsi maksaisi mitään.

Myöhemmin päivällisellä turkulaisessa kalaravintolassa Sanders kertoi muille käyneensä tuntikaupalla keskusteluja minun kanssani. Kyllä hän olikin ottanut tekeleeni mitä vakavimmin. Olimme tutkailleet tekstiä läpi lause lauseelta, melkeinpä sana sanalta. Edellä jäi mainitsematta, että olin upottanut artikkeliin – ikään kuin huipentumana – erään lähes suoran sitaatin Neusnerilta ja pannut viittaukseksi Sandersin tutkimuksen; niin lähellä toisiaan heidän ajatuksensa kulkivat, ainakin kohdittain. Tämä kai viimeistään oli kiinnittänyt Sandersin huomion.

Kuvailin artikkelissa varhaisjuutalaisuutta muovanneen ikään kuin pakkovoiman, joka syntyi liittouskon pohjalta. Voima ilmeni ”liitonpolunetsintänä”. Liiton polkua taas etsittiin liittomarkkereiden avulla, joita olivat mm. eri käskyt ja ylipäätään eri ryhmien halakhinen traditio. Kyllä mukaan mahtui opinkohtiakin, siinä määrin ja sellaisina kuin niitä juutalaisuudessa ilmeni. ”Pakkovoima” jäi myöhemmin onneksi pois, ja ”liitonpolunetsinnälle” keksin alkuperäistä paremman englanninkielisen termin (covenant path searching), mutta muuten ajatus pysyi. Ko. polunetsintään osallistuivat Jeesuksen ajan juutalaisuudessa kaikki, jotka kokivat olla uskollisia isien liitolle. Tutkimukseni mukaan Jeesus ei siihen kuitenkaan osallistunut, mikä sai hänet näyttämään aikalaisten silmissä häkellyttävän välinpitämättömältä liittoa kohtaan. Sitä Jeesus ei tosiasiassa ollut, eikä häntä liioin pidä luonnehtia antinomistiksi. Syy siihen, miksi Jeesus ei osallistunut liiton polun etsintään, piili hänen erilaisessa suhteessaan lakiin tai paremmin sanoen Jumalan tahtoon.

Mielenkiintoisesti Scot McKnight on soveltanut liitonpolunetsinnän käsitettäni joissakin kirjoituksissaan, joissa hän pohtii kristittynä elämisen ja olemisen olemusta. Scotin mukaan kaikki kristityt harrastavat aika-ajoin liitonpolunetsintää langeten siihen joskus syvästikin. Kristinuskossa on kuitenkin joitakin keskeisiä elementtejä, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi liittomarkkereiksi ja joihin perustuttaessa liitonpolunetsintä yksinkertaisesti sulkeutuu pois. Näitä ovat rakkaus Jumalaan ja ihmisiin sekä elämä Hengessä. McKnightin mukaan liitonpolunetsintää voisi hyvin kuvata myös legalismiksi, opiksi vanhurskautuksesta tekojen kautta. Hän sen sanoi, en minä.

Aiemmin mennessämme lounaalle Sanders oli todennut minulle ja muille – taisi se silmätön kollegakin kuulla – ettei pidä vanhenemisesta. ”Kun heräsin viideltä ja menin nukkumaan kahdeltatoista, silloin ehdin tehdä kaikki päivän velvoitteet. Mutta se ei toimi enää.” Olen itse huomannut saman.

Kristus Herodes

jos kuva ei näy, klikkaa tästä

Herodes Suuri oli kuuluisa rakennusprojekteistaan. Hän rakennutti temppeleitä, hippodromeja ja amfiteattereita ympäri roomalaista maailmaa. Siinä missä nämä ja monet muut hankkeet näyttäytyivät juutalaisessa uskonnollisessa katsannossa turhina tai jopa jumalattomina, Herodeksen projekteihin myös kuuluneeseen Jerusalemin temppelin uudistamiseen suhtauduttiin toisin. Oikeastaan sanat uudistaminen tai renovointi antavat asiasta hieman väärän kuvan. Kyseessä oli myös hyvin mittava temppelialueen laajennustyö. Varsinaisen pyhäkön mitat olivat mitä olivat, säädetyt juutalaisten pyhässä laissa Toorassa, mutta pyhäkköä ympäröivän alueen ja sen rakennukset Herodes loi aivan uudestaan, ei säästellyt visiossa eikä kuluissa. Kun rakennustyö aikanaan valmistui, sitä tuntuivat ihailevan lähes kaikki. Juutalaisetkin ottivat sen laajasti kiitollisina vastaan.

Myös Herodes itse suhtautui temppeliprojektiin eri tavalla kuin muihin töihinsä kuten vaikkapa Caesarea Maritiman rakentamiseen. Herodes pyrki jo valmisteluissa varmistamaan, että uskonnollinen rakennus tehtäisiin uskonnon vaatimalla tavalla. Hän mm. koulutti ison osan papistoa rakennusmiehiksi. Näin eivät väärät ts. epäsakraalit kädet pääsisi koskemaan temppeliin, ja uskonnolliset tekijät tulisivat muutenkin paremmin huomioiduiksi. Ellei muuta, tämä ja monet muut valmistavat toimenpiteet rauhoittivat kansaa.

Temppelin uudistyön eri vaiheissa, suunnittelussa, rakentamisen valmisteluissa, itse toteutuksessa sekä käyttöön vihkimisessä, Herodes antoi kannanottoja, joissa viittasi Babylonin vankeudesta palanneiden isien aiempaan työhön. ”Isiin” lukeutuivat mm. käskynhaltija Serubbabel (”Babylonin vesa”), ylipappi Joosua (arameaksi Jeshua) sekä profeetta Haggai, jotka aikoinaan rakensivat temppelin uudelleen Salomonin rakennuksen tuhouduttua. Herodeksen lausunnoissa ja puheissa vilahtaa useampaankin kertaan se tosiasia, etteivät ko. isät pystyneet toteuttamaan temppeliä aivan sellaisena, miksi se Toorassa kuvataan ja minkälaiset mitat sillä olisi pitänyt olla. Se esimerkiksi jäi liian matalaksi. Nyt Herodes paikkaisi tämän puutteen, josta isiä ei tietenkään voi sinänsä syyttää, vaan syy oli silloisissa olosuhteissa, kuten asia diplomaattisesti ilmaistiin.

Haggai ja muut profeetat kertovatkin, että silloin rakennetun uuden temppelin vaatimattomuus herätti pettymystä. Haggailta tunnetaan merkityksellinen profetia tulevasta päivästä, jolloin uuden temppelin kunnia olisi ensimmäisen kunniaa suurempi (tai tämän uuden temppelin myöhemmin tulevasta kunniasta, joka olisi suurempi kuin silloisessa nykyhetkessä).

Tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen. (Hag. 2:9; KR 1992)
Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva suurempi kuin aikaisempi. (Hag. 2:9; KR 1933)

Kumpikin käännös puoltaa paikkaansa.

Profetia ei unohtunut seuraavilta sukupolvilta. Tobitin kirjassa ennustetaan, että ”Jerusalem rakennetaan täyteen loistoonsa ja Jumalan temppeli pystytetään sinne sen mukaisesti kuin profeetat ovat ilmoittaneet” (Tob. 14:5). Benjaminin testamentissa todetaan: ”Myöhempi temppeli tulee olemaan aikaisempaa loistokkaampi” (T. Ben. 9:2). Aadamin ja Eevan elämä -nimisessä teoksessa taas luvataan: ”He rakentavan jälleen Jumalan huoneen, ja jälkimmäisestä Jumalan huoneesta tulee korkeampi kuin ennen (/ jälkimmäistä Jumalan huonetta ylistetään enemmän kuin ennen).” Lisäksi Sibyllan oraakkelien kirjassa 3 (jonka mm. Collins ja Chester ajoittavat toiselle vuosisadalle eKr.) on seuraava ajatusta herättävä teksti:

Sen jälkeen Taivaan Jumala lähettää kuninkaan, joka tuomitsee kaikki ihmiset verellä ja tulella. Nousee kuninkaallinen suku, joka ei koskaan lankea. Tässä aikojen kierrossa sillä on oleva herruus, ja he rakentavat uudelleen Jumalan temppelin. … Silloin temppeli on taas oleva sellainen kuin se oli ennen. (Sib. or. 3:286-290, 294)

Oraakkeli on mahdollisesti aikoinaan koskenut makkabilaisia (Nolland), joiden suku hallitsi Israelissa Juudas Makkabilaisesta alkaen. Monet asiat siinä kuitenkin sopivat myös Herodekseen ja Herodeksen sukuun. Mitäköhän Herodes ajatteli itsestään, jos luki sen? Tai mitä hän ajatteli Haggain ja muiden profeettojen sanoista, joihin hän, kuten totesimme, ilmeisesti viittasi temppelin rakentamisprojektin eri yhteyksissä? Hän korosti haluavansa nyt tehdä temppelistä ”sellaisen, kuin se oli ennen ollut”, tarkoittaen ensimmäistä temppeliä, jonka korkuiseksi Serubbabelin ja muiden rakennus ei koskaan yltänyt. Serubbabelia olivat temppelin rakentajat silloin katsoneet odottavin silmin. Monet olivat nähneet hänessä potentiaalia messiaaksi, ja esimerkiksi Haggai esittää hänestä varsin suuria visioita.

Luulen, että Herodes halusi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja antaa ymmärtää, että nuo profetiat nyt, tänä päivänä, kävivät toteen hänen rakennustyössään – ja myös hänessä itsessään! Herodeksen erään temppeliä koskeneen puheen (Ant. 15:387) voidaan nimittäin nähdä mukailevan läheisesti Haggain kuvausta Serubbabelista:

Taivas ja maa myllerryksissä, sitten rauha ”tässä paikassa” = temppelissä (Hag. 2:6, 9)
→ Ant.: Herodes on tuonut rauhan.

Kansat myllerryksessä, maailman aarteita tuodaan temppeliin (Hag. 2:7-8)
→ Ant.: Roomalaiset suostuvat Herodeksen hallintoon; vaurauden ajat koittavat hänen hallitessaan.

Jälkimmäisen rakennuksen myöhempi kunnia (Hag. 2:9a)
→ Ant.: Herod paikkaa rakennuksen puutteet ja täyttää isien työn.

Messias nousee (Hag. 2:21-23; vrt. 2:21 b = 2:6)
→ Ant.: Herod itse?

Tekstejä voidaan myös verrata jakeisiin Mark. 13:1-2; Hag. 2:15.