Upsalassa yksi kevättalvi oli erittäin kylmä. Ulos mennessään täytyi pukeutua raskaasti, ja jos välillä oleilikin sisätiloissa, tuli pian hiki. Epämukavaa kaiken kaikkiaan. Siksi istuin useampia päiviä Biblicumin huoneessani poistumatta minnekään. Huone oli oikeastaan varsin tilava ja ihan mukavakin se oli. Syömispuoli silti pääsi kärsimään päivinä, jolloin vain työskentelin aamusta iltaan tietokoneen äärellä; se oli lainassa Åbo Akademin datakeskuksesta. Elin silloin yleensä pelkällä näkkileivällä ja juustolla. Kuuntelin Sony Walkmanista musiikkia samalla kun studeerasin ja kirjoitin. Eivät ne ihan huonoja päiviä olleet, vaikka kuuntelin koko ajan yhtä ja samaa kasettia. Minulla oli sentään oma puhelin huoneessani, mikä oli jonkinlainen ylellisyys, jos ajatteli tavanomaista opiskelija-asumista tuolloin. Soittelin lähinnä kotiin, mutta varsin harvakseltaan, koska raha oli tiukassa.
Muistan kerran torstaina lähteneeni yliopistolle päin opiskelijaruokalaan. Kävin siellä kyllä enemmänkin, mutta siinä oli ollut juuri paljon kovia pakkasia enkä ollut liikkunut ulkona muutamaan päivään. Havaitsin, että Ruotsissakin torstait ovat hernekeitto- ja pannaripäiviä. Mikäs siinä, mutta hernekeitto oli valmistettu ruotsalaisen reseptin mukaan, enkä uskonut saavani sitä alas kurkustani, vaikka se sinänsä olikin tervetullutta vaihtelua juustonäkkileipään. Onneksi oli toinenkin ruokalaji valittavana, nasi goreng. Silloin ensimmäisen kerran kuulin sellaisesta. Ruokalan emäntä oli mielissään, kun kehuin ruokalajin eksoottisuutta. Se oli myös hyvää.
Päivät ja joskus yötkin olivat siis katkeamatonta työtä. Minulla ei ollut mitään ongelmaa sen suhteen. Olin niin innostunut hommasta, etten väsynyt, en huomannut kellon kulkevan enkä edes kyllästynyt yksitoikkoiseen ruokavalioon. Laihduin aika mukavasti noina aikoina. Joskus paikan vakiasukkaista Gonçalves tuli käymään huoneessani ja juttelimme hetken. Kerran hän soitti radiosta Kaija K:n kappaletta ”Kuka keksi rakkauden” ja kysyi minulta, kuka oli laulaja ja mikä oli laulun nimi. Sain sen käsityksen, että hän yritti hankkia sitä vaimolleen levynä tai kasettina, mutta suomea taitamattomana ei tiennyt mitä ja kuka, eikä pystynyt etsimään sitä kaupoista. Upsalasta sai xylitol-jenkkiä ja Fazerin sinistä, ehkä suomalaista musiikkiakin. En tiedä, miltä kanavalta hän oli onnistunut kuulemaan kappaleen.
Noina hernekeitto- ja juustonäkkileipäpäivinä keksin ajatuksen, jonka myöhemmin mainitsisin lanseeraamani jatkumoperspektiivin ensimmäisessä tieteellisessä johdannossa. Ei se mikään kauhean suuri tai ihmeellinen keksintö ollut, mutta olipa kuitenkin. Jotkut tutkijat nimittäin halusivat kuvata Jeesuksen sanoman epäeskatologiseksi. (Ajatuksen logiikkaa pystyy seuraamaan, vaikka ei tietäisi, mitä ”eskatologinen” merkitsee.) On kuitenkin paljon myös selkeästi eskatologisia Jeesus-traditioita. Lisäksi varhainen kristillisyys oli hyvin painokkaasti eskatologista. Huomasin, että niillä, jotka halusivat pitää kiinni epäeskatologisesta Jeesus-kuvasta, oli ratkaistavanaan, ei vain yksi haaste, vaan kaksi eri haastetta. Tuota toista haastetta ei yleensä lainkaan havaittu. Ja mikä olennaisinta, yleensä (vaiko koskaan?) ei ollut havaittu, että mitä paremmin ratkaisee ensimmäisen haasteen sitä hankalammaksi käy toinen, niin että lopulta ei onnistukaan ratkaisemaan yhtään mitään.
Ensimmäinen haaste on selittää, mistä eskatologiset Jeesus-traditiot ovat peräisin, jos Jeesuksen julistus kerran oli epäeskatologista. Tavallinen ratkaisu tähän pulmaan on panna ko. traditiot varhaiskristillisyyden piikkiin. Sehän sopiikin, koska varhaiskristillisyys oli niin eskatologista. Haaste ratkaistu, niinkö? Ehkä, mutta sitten on se toinen haaste. Toinen haaste onkin selittää, miksi sitten varhaiskristillisyys juuri oli niin eskatologinen, jos Jeesus oli epäeskatologinen. Tähän toiseen haasteeseen ei kauhean usein edes yritetä löytää ratkaisua. Ja mitä nimenomaan ei huomata, on se, että haasteet ja niiden ratkaisut menevät ristiin. Hommassa nimittäin käy niin, että mitä perusteellisemmin panee eskatologiset Jeesus-traditiot varhaiskristillisyyden piikkiin – ikään kuin helpontaen ensimmäisen haasteen ratkaisemista – sitä perusteellisemmin eskatologiseksi olettaa varhaiskristillisyyden – mikä puolestaan tekee toisesta haasteesta aina vain vaikeamman ratkaista.
Yksinkertaisin ja paras ratkaisu onkin, ettei epäeskatologista Jeesusta koskaan ollut, mikä ei tässä kuitenkaan ole olennaista, vaan olennaista on tuo jatkumoajattelu: ei aloiteta Jeesuksesta eikä pysähdytä Jeesukseen, vaan tulkinnan on otettava tasapainoisesti huomioon niin Jeesuksen juutalainen tausta kuin hänen toimintansa vaikutuksetkin. Ilmiö on siis selitettävä suhteessa sekä kontekstiin että postkontekstiin. Sinänsä tuttu juttu, mutta tuntui kokonaan uupuvan Jeesus-tutkimuksesta.
Kun palasin hernekeitolta, kävelin ajatuksissani pitkän matkaa ohi Biblicumista. Havahduin vasta yli kymmenen minuuttia väärään suuntaan kuljettuani, mikä oli kurjaa, sillä ulkona oli tosiaan sietämättömän kylmä. Sisällä Gonçalvesin vaimo sanoi katsoneensa ja ihmetelleensä, ”minne doktorand Holmén nyt on menossa!”