Olin alkujaan kiinnostunut gnostilaisuudesta. Opiskelinkin sitä jonkin verran ja suunnittelin tekeväni alalta väitöskirjani. Se olisi kai koskenut gnostilaisia vapauttajahahmoja (Erlöserfiguren) tai jotain. Onnistuin kerran ulkomailla saamaan käsiini ja kopioimaan Tuomaan evankeliumin faksimilen, mikä oli silloin isohko juttu, ainakin minusta. Yritin myös päästä erään professorin puheille, mutta tieni tyssäsi hänen yksityissihteeriinsä. Kuulin proffan huutavan huoneessaan ”nein, nein, nein”, kun sihteerinsä kävi kysymässä, mitä minulle pitäisi tehdä. Vaikka oli vastaanottoaika!
Lueskelin kuitenkin aika paljon Tuomaan evankeliumiin liittyvää kirjallisuutta, myös joitakin kommentaareja. Tuomaan evankeliumi on säilynyt kokonaisena vain koptinkielellä, joka on tärkeässä asemassa gnosis-tutkimuksessa. Lisäksi evankeliumi myös tangeeraa Uuden testamentin tutkimusta. Parivaljakko Tuomas ja gnostilaisuus olkoon oma kysymyksensä, mutta kyllä evankeliumissa monesti tulee vastaan sellaista paradoksia että! Olen varmaankin väärässä, kun minusta nimenomaan eräs new age -filosofiasta käsin kirjoitettu kommentaari onnistui erityisesti avaamaan Tuomaan evankeliumin mystiikkaa.
Sitten kerran huomasin, ettei monikaan Tuomaan tekstin paradoksi oikeastaan vaadi new agea avautuakseen. Otetaanpa nyt vaikka logion 22:
ⲉ ⲧⲉⲧ͞ⲛⲧϣⲁ͞ⲣ ⲡⲥⲁ ⲛϩⲟⲩⲛ ͞ⲛⲑⲉ ͞ⲙⲡⲥⲁ ⲛⲃⲟⲗ ⲁⲩⲱ ⲡⲥⲁ ⲛⲃⲟⲗ ͞ⲛⲑⲉ ͞ⲙⲡⲥⲁ ⲛϩⲟⲩⲛ
Jos teette sisäpuolen kuin ulkopuoleksi ja ulkopuolen kuin sisäpuoleksi …
(Silloin nimittäin pääsette Jumalan kuningaskuntaan.)
Tuossahan on iskevästi integraalia postmodernismia kuvaava slogan: tehkää sisäpuoli kuin ulkopuoleksi ja päinvastoin! Postmodernin hermeneutiikan eräs keskeisiä väittämiä on juuri se, että sisäpuoli, ϩⲟⲩⲛ (houn), on aina mukana silloinkin, kun tarkoitus on olla tekemisissä vain ulkopuolen, ⲃⲟⲗ (vol), kanssa. Samalla tavalla tietysti sitten ulkopuoli osallistuu sisäpuolen kokemiseen ja ymmärtämiseen.
Moderni hermeneutiikka ei näe tässä mitään viisautta, vaan sen mukaan näin menisivät vain kaikki tulkinnat täysin sekaisin. Ensinnäkin kaikki olisi täysin subjektiivista. Toiseksi tästä johtuen kaikkien tulkintojen suhteen pätisi se, että ne olisivat kukin yhtä oikeassa tai yhtä väärässä. Semmoinen voisi olla hauskaakin niin pitkään, kuin ilmiö pysyisi hallittuna ja koskisi vain jotakuinkin triviaaleja asioita. Modernilta kannalta postmoderni tulkintamenetelmä(ttömyys) tarjoaakin etenkin mainion keinon trivialisoida asioita, joita ei oikeasti haluta pitää tärkeinä.
Postmodernismin näkökulmasta sen hermeneutiikalle ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Tämä on varmasti totta. Sillä ainoa, mikä sen mukaan pysyy ja on yksiselitteisestä, on postmoderni tulkintaperiaate. Tai sanotaanko se tai jumala. Modernismilla ei ole yksinään mitään toivoa, vaan aidosti toimiakseen se joutuu turvautumaan joko hämäykseen tai jumalaan tai sekä hämäykseen että jumalaan (hämäämään jumalalla). Mutta on kysyttävä, löytyykö lopulta parempaa toivoa postmoderniltakaan suunnalta.
Tuomaan evankeliumin logion 22 sisältää muutakin, mihin ei lopulta tarvita new agelaisia silmiä:
ⲉⲧⲉ ⲧⲛⲁⲉⲓⲣⲉ ͞ⲙⲫⲟ⳿ⲟⲩⲧ⳿ ⲙ͞ⲛ ⲧⲥϩⲓⲙⲉ ͞ⲙⲡⲓⲟⲩⲁ ⲟⲩⲱⲧ ϫⲉⲕⲁⲁⲥ ⲛⲉⲫⲟⲟⲩⲧ⳿ ͞ⲣ ϩⲟⲟⲩⲧ⳿ ͞ⲛⲧⲉ ⲧⲥϩⲓⲙⲉ ͞ⲣ ⲥϩⲓⲙⲉ
Jos teette miehen ja naisen yhdeksi ja samaksi, niin ettei mies ole mies eikä nainen ole nainen …
(Silloin nimittäin pääsette Jumalan kuningaskuntaan.)
Noh, gnostilaisittain lukien tässä tietenkin on ajatuksena palautuminen sitä aikaa edeltävään tilaan, kun paha luojajumala teki ihmiselle ruumiin ja loi hänet yhtäältä mieheksi ja toisaalta naiseksi. Sitä ennen ei ollut sukupuolisuutta eikä menty avioon. Ihminen oli vain ihminen, ruumiiton ja vapaa, hän oli ͞ⲣⲣⲟ, ”kuningas”, oma herransa.
Meillä oli kauan kauan sitten Åbo Akademissa pieni pieni piiri, jossa opiskeltiin koptia. Siihen kuuluivat minun lisäkseni Karl-Gustav Sandelin sekä Antti Laato. Luimme Walter C. Tillin koptin kielioppia luvusta lukuun. Tai olimme lukevinamme. Siitä ei nimittäin tullut mitään, kun minua lukuun ottamatta kukaan ei koskaan muistanut tulla paikalle. Tästä vuosi, vuosi pari myöhemmin nein nein -professorille suivaantuneena kirjoitin eräälle toiselle professorille koptinkielisen kirjeen, joka ehkä nyt löytyy hänen jäämistöstään. Mielestäni sain siihen jotakin ajatustakin mukaan. Erlöserfigureista olen lopulta keskittynyt vain yhteen, ⲉⲧⲉ ⲡⲁⲓ ⲡⲉ ⲡⲉⲛϪⲟⲓⲥ. You never knew that that I could do that!