Tutustuin mieheen nimeltä Takso (vaiko Taxo?) ensimmäisen kerran vuoden 1994 alussa Upsalan yliopiston kirjaston, Carolina Redivivan, lehtilukusalissa, joka ainakin silloin sijaitsi jossakin rakennuskompleksin alimmista kerroksista. Hurjan paljon isompi tila kuin vastaava Åbo Akademissa. Kävin läpi valtavan määrän resensioita, ennen kuin vasta varsinaisesti ryhdyin etsimään ja kopioimaan artikkeleita.
Mahtoiko olla artikkeli vaiko artikkelin tai jonkin isomman tutkimuksen resensio, jossa siis törmäsin Taksoon. Saksankielistä tekstiä kuitenkin, muistaakseni. Tutkimuksessa pohdittiin muistaakseni sitä, olisiko Taxo ollut jossakin vaiheessa joillekin jonkinlainen messiashahmo. Kerrassaan ihmeellistä, ihmeellinen nimi, ajattelin. Kun oikein keskityn, kykenen vielä saamaan tuntuman lukusalin tuoksusta, joka tuli siellä sijanneista tuhansista journaleista.
Takso meni luolaan ja kuoli siellä poikineen, joita oli seitsemän. Silloin Jumalan valtakunta tuli voimassaan, näkyvällä tavalla ja niin, ettei asiasta voinut kukaan missään maailman kolkassa, idässä tai lännessä, erehtyä. Mikä hänen toiminnassaan oli sellaista, että sillä oli tuommoiset aivan ylimaalliset seuraukset?
Johtuiko se siitä, että Taxo poikineen kuoli rikkomatta sapattia? Itse asiassa he kuolivat, koska eivät rikkoneet sapattia (puolustautuakseen hyökkääjiltä). Myöhemmin rabbit opettivat, että jos edes kerran koko Israel pitäisi sapatin, Jumalan valtakunta tulisi. Voi ajatella, että Takson toiminnan eli siis toiminnattomuuden esimerkin avulla sapatin pitäminen onnistui koko kansalle siinä tilanteessa ja maailmassa, johon hänet on kuvattu.
Tai sitten Jumalan valtakunta tuli Taxon ja hänen poikiensa annettua hurskaana uhrina elämänsä. He eivät säästäneet henkeänsäkään voidakseen pitää Herran sapatin. Niinpä heidän verensä vuosi. Huusiko se kostoa, joka Jumalan valtakunnan tullessa säälimättä kohtasi kaikkia jumalattomia? Vai ansaitsiko se pelastuksen niille, jotka välttivät tuhon?
Miten ylipäätään yhden henkilön (ja millä tavoin hänen seitsemän poikaansa siihen liittyvät) panos voi olla näin ratkaiseva? Alan ymmärtää, miksi Taksosta on ajateltu messiasta, mutta se ei selitä, mitä erityistä hänessä oli. Siis niin, että se, mitä hän teki, mitä se sitten lopulta olikaan, sai Jumalan valtakunnan ilmestymään saman tien. Taxosta kerrotaan Mooseksen testamentti -nimisessä kirjoituksessa, mutta ei hän mikään Moses Redivivus ole.
Jeesus kytkeytyy Takso-kertomuksen havainnollistamaan ongelmaan kysyessään, voiko sapattina pelastaa ihmisen. Taxohan olisi vastannut ei, mutta hänen aikalaisistaan jotkut olivat olleet sitä mieltä, että sapattinakin sai kyllä puolustautua. Sapatin sai rikkoa oman ja toisen hengen pelastamiseksi. Näin ajattelivat Mattatiaksesta ja hänen viidestä pojastaan polveutuvat makkabilaisruhtinaat. Heidän suhtautumisensa sapattiin ei sanota tuoneen Jumalan valtakuntaa, mutta heidän aikanaan kylläkin Israelin valtakunta laajeni suurimmilleen. Joka tapauksessa Jeesuksen opetus sapatista perustui siihen, että Jumalan valtakunta oli jo tullut, hänen mukanaan, hänen toiminnassaan. Se hänessä oli erityistä.
Voisi olla mukava muistella ja sillä tavoin ikään kuin vähän elää uudelleen noita nyt jo 22 vuoden takaisia asioita, mutta pelkään, että siitä syntyisi vain tylsää tekstiä vailla mitään erityistä tarkoitusta. Jos kuitenkin nyt sellaiseen ryhdyn, niin ainakin voisin samalla palauttaa mieleeni myös niitä tuoksuja C. Redivivan lehtilukusalista, ehkä muutakin, mitä on tullut sen jälkeen nuuhkittua eri näköisissä ja hajuisissa saleissa. Tuskin Jumalan valtakunta silloin tulisi näkyvällä tavalla tai välttämättä muutenkaan. Mutta ehkä sitä varten ovat toiset ihmiset. Tai ainakin tilanteet.