Toisella Upsalan periodillani asuin Plantan-nimisessä fasiliteetissa. Kuljin Ruotsiin lentokoneella, ja siksi oleskelin siellä pidempiä ajanjaksoja kerrallaan. Se ei ollut millään tavalla hauskaa, kun kotona oli vaimo ja pienet lapset. Monina päivinä, tai oikeastaan iltoina, koin purevaa koti-ikävää. Minulla ei ollut enää puhelinta huoneessani, mutta olin hankkinut puhelinkortteja, joilla oli helpohkoa soittaa pidempiä kaukopuheluja puhelinkioskista. Ei se kauheasti auttanut.
Kerran aika lohduttoman oloisena iltana päätin, että menen edes elokuviin, niin saan ihmisiä ympärilleni. Lähdin Plantanin ulko-ovesta vasemmalle kohti keskustaa, jossa oletin elokuvateattereita löytyvän. Tai edes yksi teatteri. Mistä minä tiesin, kuinka monta niitä Upsalan kokoisessa kaupungissa on. Mielessäni itse asiassa oli yksi aiempi havaintoni, jonka uskoin liittyvän elokuviin. Suunnistin sinne suuntaan ja eräästä kulmasta löysinkin kuvapaikan. Sellainen se selvästi oli. En enää muista sen sijaintia tarkemmin enkä sen nimeä. Nimi oli kuitenkin jotenkin vähän erikoinen.
Astuin sisälle ja katselin ympärilleni. Joo, useampia teattereita, joissa menee eri elokuvia. Kyllä varmaan olisi muutamakin, joihin voisin mennä rivin päähän istumaan ja kokemusta jakamaan yhdessä muiden kanssa. Mitä ihmettä? Onpa erikoisia elokuvia. Siellä oli varmaan seitsemän eri teatteria, mutta elokuvien aiheet olivat todella merkillisiä. Annan seuraavassa esimerkkejä, mutta huomautan, että nämä ovat puhtaasti kuviteltuja. En enää muista mitä muita elokuvia teatterissa silloin näytettiin, mutta sen voin sanoa, että ne innostivat yhtä paljon, kuin jos seuraavista aiheista tehtäisiin feature: – Miten täytän veroilmoituksen oikein (1 t 45 min.), – Asfaltti ja sen eri muodot Ruotsin maanteillä (2 t 34 min.), – Onko kampoja syytä olla perheessä paljon (1 t 17 min.), – Veikkauskupongit 1900-luvulla (1 t 53 min.), – Miten ne nuuskaisivat, jotka eivät nuuskaa (2 t 20 min.), – Onko lipussa keltainen risti sinisellä pohjalla vaiko neljä sinistä laatikkoa keltaisella pohjalla (4 t 59 min.; no, tämän olisin ehkä voinutkin mennä katsomaan). Noiden kuuden lisäksi, joihin siis en millään ilveellä voinut ajatella ostavani lippua, vaikka tunsin superkovaa koti-ikävää ja yksinäisyyttä, oli vielä yksi kokoillan elokuva menossa tuossa teatterissa, Jim Carreyn ja Jeff Danielsin tähdittämä Dumb & Dumber! Taisi olla jokin valtion tukema laitos.
Mietin niin pitkään kuin mahdollista, mitä teen. Kuva oli kuitenkin jo alkamassa. Marssisinko takaisin kämpille potemaan, vain yrittäisinkö vain ottaa kaiken irti siitä, mitä nyt sitten sattui olemaan tarjolla: 1 t 47 min. örvellystä. Päätin jäädä, mutta vannoin itselleni, etten kertoisi tästä kenellekään. Upsalassa oli joka kulmassa gottis-kauppa, eli irtokarkkeja oli paljon tarjolla. Kahmaisin niitä mukaani vähän kohtuutta enemmän. Ajattelin, että se ehkä pehmentäisi. Saisinpa ainakin mässyttää muiden mukana, ehkä naurukin tarttuisi. Astuin sisään teatteriin. Se oli tuollainen varsin iso. Tuolit olivat modernit ja mukavan näköiset. Sensurround luki jossakin nurkassa, eli äänentoistokin lupaili hyvää. Asetelmassa ei oikeastaan ollut mitään muuta vikaa, kuin että teatterisalissa ei ollut yhtään ketään muuta. Se oli täysin tyhjillään, ei ristin sielua mailla halmeilla. Eikä sinne sitten tullutkaan ketään koko aikana. Katsoin koko elokuvan täysin yksin. En kväll att minnas!