D. Moody Smith tarjosi minulle kerran lounaan. He insisted. Keskustelimme luonnollisesti Johanneksen evankeliumista.
Moody oli tullut minulle henkilökohtaisesti tutuksi Jeesus-tutkimuksen käsikirjaprojektini kautta. Tiedustelin Johannesta tutkineelta saksalaiselta kollegaltani, kuka hänestä sopisi kirjoittamaan Jeesus-traditiosta Johanneksen evankeliumissa, ja hän nimesi suoralta kädeltä Moodyn. Minun täytyy myöntää, että luulin Moody Smithiä silloin jo kuolleeksi, niin kauan hän oli alalla vaikuttanut. Kollegani mukaan Moody oli kuitenkin vielä hyvässä vauhdissa ja halusi kovasti olla edistämässä kiinnostusta Johanneksen evankeliumiin.
Kaikki tietävät, että Johanneksen evankeliumi on paljolti ollut syrjässä Jeesus-tutkimuksesta, ja vaikka viime aikoina on kuulunut jopa aggressiivisia äänenpainoja sen merkityksen lisäämiseksi, marginaalin puolelle sen käyttö vieläkin painuu. Johanneksen evankeliumin ja historian Jeesuksen mainitseminen samassa lauseessa oli kuitenkin jo käymässä tavallisemmaksi, kun otin Moodyyn yhteyttä pyytääkseni häntä kirjoittamaan aiheesta artikkelin tulossa olevaan käsikirjaamme. Jeesus-tutkimuksen lisääntynyt kiinnostus neljättä evankeliumia kohtaan ei ollut jäänyt Moodyltä huomaamatta. Hän valmisteli uutta laitosta kirjastaan John among the Gospels, jonka sitten sainkin häneltä sen valmistuttua. Samoin hän puhui paljon käytetyn ja kuuluisan teoksensa Anatomy of the New Testament revisioinnista, jota halusi päästä tekemään.
Myöhemmin sitten Moody otti yhteyttä minuun ja ehdotti lounastapaamista. Kohtasimme erään kustantajan majalla. Siitä lähdimme hitaahkosti kävelemään ravintolaan, josta Moody oli varannut meille pöydän. Moody kulki tosiaan vähän vaivalloisesti. Hän oli ymmärtääkseni ollut vielä hiljattain varsin sairas, mutta voi nyt paremmin. Onneksi paikka oli verrattain lähellä.
Ravintola oli mielenkiintoinen. Pöytään asetuttuamme saimme eteemme pieniä kasoja erikoisesti muotoiltuja, ihmeellisen värikkäitä ruokia, joista oli paha mennä sanomaan, mistä aineesta ne koostuivat. Lipsautin ilmeikkäät massat nopeasti suuhuni, ja ilmaisin odottavani jännityksellä pääruokaa, mikä oli virheliike. Enempää ei ollutkaan luvassa, kertoi Moody, jolla tuntui olevan paikasta parempi ymmärrys. Pelastimme tilanteen tilaamalla jotakin jälkipalaksi, myös jotain nesteen muodossa olevaa, kahviako se oli.
Keskustellahan tässä piti. Mitään niin erikoista kuin ruokamme ei agendalla kuitenkaan ollut. Moody kertoi harmistuksensa siitä, ettei Johanneksen evankeliumi vieläkään näytellyt suurempaa roolia historian Jeesuksen tutkimuksessa. Jeesus-tutkimus oli jo pitkään ollut vain laajenemassa ja näytti hyvinkin vievän ison osan koko eksegeettisen tutkimusalan huomiosta. Moody kantoi huolta siitä, että hänen työnsä Johanneksen evankeliumin parissa voisi tulevaisuudessa vaikuttaa myös tässä keskeisessä osassa eksegetiikkaa. Siksi hän halusi pitää yhteyttä minuun.
Moody oli todella ystävällinen ja välitön vaikka oli niin selvästi eri sukupolvea ja myös maailmankuulu. Tunsin mielipahaa, että osasin auttaa hänen asiaansa vain vähän. Totesin monen merkittävän Jeesus-tutkijan jo sisällyttäneen Johanneksen evankeliumin lähteisiinsä; John P. Meier ja Craig Evans etunenässä. Viittasin Ed Sandersin tuomaan käänteeseen; Jeesuksen sanojen tutkimisen ohella nyt painotettiin myös tapahtumien merkitystä; kun myös sitä, mitä lähteet kertoivat Jeesuksen tehneen tai hänelle tapahtuneen, pidettiin tärkeänä, saattoi Johanneksen evankeliumi tulla vakavammin otetuksi, ja sillä oli nyt enemmän tarjottavaa. Moody kertoi kuulleensa, että Charlesworthin uudessa Jeesusta ja arkeologiaa käsittelevässä kirjassa, jota tämä keskustelumme aikoihin vielä valmisteli, tulisi olemaan aivan hämmästyttävä määrä viittauksia Johanneksen evankeliumiin.
Kaikesta positiivisesta huolimatta ilmaisin Moodylle myös varaukseni Johanneksen evankeliumin roolista Jeesus-tutkimuksessa. En uskonut sen tulevan yhtä tärkeäksi kuin synoptiset evankeliumit, mutta varmasti sitä voisi pitää esillä enemmän kuin toistaiseksi oli tapahtunut. Yritin siis rohkaista Moodyä, mutta Johanneksen esitaistelijaksi en kyennyt ilmoittautumaan. Moody olisi saattanut olla kiinnostunut Jeesusta ja Johannesta käsittelevästä yhteisjulkaisusta. Ehkä hän olisi halunnut panna pystyyn seminaarin SBLn kokouksen yhteyteen, vaikkapa nimellä John, Jesus and History. Mutta minulla ei ollut asiaan tarpeeksi kiinnostusta, en nähnyt aihetta liikkua tutkimuksessani juuri tuohon suuntaan.
Ateria maksoi kauheasti, eikä Moody suostunut ottamaan minulta mitään kontribuutiota. Totesin jääväni hänelle lounaan velkaa, ja tarkoitin sitä, vaikka jo silloin päätin, että se tapahtukoon jossakin toisenlaisessa paikassa.
Gourmetkokemuksen jälkeen olimme vielä yhteydessä varsin paljon. Moodyltä tuli aika usein pitkiä sähköpostikirjeitä, ja harmittelin itselleni, kun en osannut tai jaksanut vastata niihin kovin perusteellisesti. Pyysin häntä esitelmöimään kerran Wienissä järjestämääni Jeesus-tutkimuksen kolmipäiväiseen seminaariin. Hän lähettikin minulle esitelmärunkoja, mutta ne eivät näyttäneet lupaavilta (vähän sivussa asiasta), ja kun hän ilmoitti, ettei pääsekään tulemaan, olin osaksi tyytyväinen. Ennen Wieniä kuitenkin tapasin hänet vielä Princetonin symposiumissa USAssa. Suunnittelin vastaavani hänen ystävyydenosoitukseensa ja tarjoavani aiemmin lupaamani lounaan, mutta oleskelimme niin paljon kampuksella, ettei tilaisuutta siihen tuntunut syntyvän. Lopulta Moody joutui lähtemään symposiumista kesken kaiken.
Sen jälkeen en häntä enää nähnyt, vaikka kyllä vaihdoimme vielä joitakin sähköpostiviestejä. Viimeisin on syksyltä 2010. Jossakin vaiheessa hän oli tulossa johonkin konferenssiin, mutta samaan aikaan osuikin suvun tapaaminen. Muistelenkin häntä mm. siitä, että hän kertoi heillä olevan tapana vuokrata kerran vuodessa iso talo, kartano, jostakin päin Yhdysvaltoja ja kerääntyä sinne koko suvun kanssa viettämään lomaa tai osaa lomasta.
Australiassa 2013 SNTSn vuosittaisessa kokouksessa espanjalainen ystäväni Kataloniasta kertoi Moodyn kuolleen. Lounas jäi siis lopultakin tarjoamatta. Yritin muistella, minkälaisiin tunnelmiin sähköpostikirjeenvaihtomme jäi. Nyt en kuitenkaan ole löytänyt internetistä mitään jälkeä siitä, että Moody olisi poistunut keskuudestamme. In memoriam olisi jossakin kuitenkin julkaistu, ja viittauksia tämän legendan poismenosta olisi pitänyt näkyä muitakin. Tätä kirjoittaessani Paul Anderson vahvistaa minulle facebookissa, että Moody onkin yhä joukossamme. Luulisi Moodyn olevan tyytyväinen siihen työhön, jota Paul on tehnyt Johanneksen evankeliumin saattamiseksi synoptisten rinnalle Jeesus-tutkimuksen lähteenä. Paul myös varmasti pitää Moodyn perintöä hyvin esillä. En silti usko Johanneksen roolin koskaan muodostuvan synoptisia vastaavaksi.