Teksti: Päivi Mantere ja Jenna Pennanen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Jatkuvasti muuttuvassa ja kehittyvässä työelämässä on hyvä olla aktiivinen työn kehittäjä, siihen voi panostaa esimerkiksi yhteiskehittämisen keinoilla. Näin voidaan muuttaa työkulttuuria aktiivisempaan ja keskustelevampaan suuntaa. Perinteisesti yhteiskehittämisen ajatellaan olevan jo olemassa olevien palveluiden edelleen kehittämistä, uusien luomista, yhteistä oppimista ja arviointia. Toisaalta se on myös toimintatapa, jota voi hyvin soveltaa hoivatyössä. Yhteiskehittämisen avulla palveluiden ja arjen rajapinnoilla toteutettavat kokeilut ja ideat voivat yhdessä eteenpäin vietyinä synnyttää uusia ideoita, innovaatioita, laajempia verkostoja, parempaa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Yhteiskehittäminen edistää myös jatkuvaa oppimista ja sujuvoittaa työtehtävien tekemistä ja työn kehittämistä. Yhteiskehittäminen parantaa sekä asiakastyytyväisyyttä että henkilöstön työtyytyväisyyttä ja vaikuttamisen mahdollisuuden kokemusta. Yhteiskehittäminen on pohjana jatkuvalle kehittämiselle ja työn tuottavuuden parantumiselle.
Mitä yhteiskehittäminen voi tarkoittaa, kun kehitetään hoivatyötä?
Yhteiskehittäminen on dialogista, ja siinä korostuu kumppanuus ja vastavuoroisuus. Tärkeää on myös se, että eri toimijat ovat samanarvoisia. Yhteiskehittäminen pohjautuu siihen, että jokainen tuo oman osaamisensa ja oman näkökulmansa saman aiheen äärelle. Se ei välttämättä vaadi virallisia verkostoja tai rakenteita, vaan ihmisiä, joille sama asia on merkityksellinen. Se voi olla esimerkiksi tiimin yhteinen tavoite kehittää hoivapalveluja.
Hoivatyössä kohtaamiset ovat usein monimutkaisia ja niihin liittyy monia toimijoita, joilla on erilaiset taidot, roolit, arvot ja osaamisen kyvyt. Samoin palvelujen toteuttamiseen voi liittyä erilaisia vuorovaikutustilanteita eri ammattilaisten kanssa. Näillä moninaisilla toimijoilla ei välttämättä ole yhtäläisiä tavoitteita ja käsityksiä arvoa tuottavasta palvelusta, siksi erilaisten ihmisten yhteinen kehittäminen voikin olla hyvin hyödyllistä ja innostavaa. Yhteiskehittäminen tuo aina erilaiset näkökulmat esille, mikä rikastuttaa jo sinäänsä yhdessä työskentelyä ja toimimista.
Tärkeätä on myös asiakkaan ja palvelun käyttäjän osallistaminen. Uusien tai parempien palvelujen suunnittelua ei anneta heille yksin tehtäväksi, mutta heillä on painava sanansa kokemusasiantuntijoina. Asiakkaat kannattaa pitää kehittämisessä mukana koko ajan. Palautteen ja kehitysehdotusten pyytäminen on tärkeää, mutta yksistään se on varsin suppea tapa saada asiakkaat mukaan. Usein asiakkaat hakevat hoivatyöyhteisön tuottamien palvelujen lisäksi ns. elämyksiä tai ainakin haluavat saada hyvin yksilöllistä palvelua, jota hoivatyöntekijät myös haluavat tuottaa (Juuti & Salmi 2014). Asiakkaiden mukaan ottamista edesauttaa asiakkaiden tunteminen ja heidän osallistaminen.
Mitä yhteiskehittäminen voi tarkoittaa, kun kehitetään hoivayhteisön työhyvinvointia?
Työhyvinvoinnin yhteiskehittämisen lähtökohdaksi tulisi huomioida, että hoivatyö on henkilökohtaista asiakastyötä, joka on myös vahvasti tunnetyötä. Laadukasta hoivatyötä voivat tehdä vain hyvinvoivat työntekijät. Hoitajat auttavat apua tarvitsevia erilaisissa toimintaympäristöissä, kohtaavat työssään haasteellisia tilanteita, kuormitusta ja joskus paikalleen jämähtäneitä työtapojakin. Oman työn kehittäminen tai työhyvinvointiin panostaminen voi useasti jäädä asiakastyön varjoon. Vuorovaikutustaitoja sisältävät työt, kuten hoitotyö, lisäävät työntekijöiden vaatimuksia, joihin työelämän kehittämistapojen tulee vastata. Yhteiskehittäminen voi hyvinkin olla tapa pysyä mukana haastavassa, kiireisessä ja alati muuttuvassa työelämän arjessa ja kehityksessä. Hyvin hyödynnettynä yhteiskehittäminen tarjoaa eheän mahdollisuuden työntekijöiden hyvinvoinnin jatkuvaan kehittämiseen. (Juuti & Salmi 2014; Paju & Riekki 2019.)
Fasilitointi
Teksti: Päivi Mantere, kuviot: Jenna Pennanen, Laurea ammattikorkeakoulu
Fasilitointi tarkoittaa yhteiskehittämisen tukemista, käytännössä se voi tarkoittaa vaikkapa hyvän työtä kehittävän työpajan suunnittelua, ohjaamista ja tulosten kokoamista.
Mietitkö välillä, miten saada kaikki työkaverit yhtäläisesti miettimään vaikka, miten helpottaa pesurumbaa, kuinka vähentää aamun kiirettä tai miten jouhevammin perehdyttää sijaisia? Arjen toimissa tulee jatkuvasti vastaan tapoja, joita voisi välillä uudistaa työn keventämiseksi tai varmemman lopputuloksen saamiseksi.
Onnistuisiko joskus järjestää osana tiimitapaamista etukäteen suunniteltu ideointihetki?
Tässä pari vinkkiä miten saada kaikki osallistumaan, miten varmistaa, että ideoita syntyy ja miten niitä sitten lähdetään viemään osaksi käytäntöä. Harjoittele aivokirjoittamista ja ajatteluhattujen käyttöä.
Aivokirjoittaminen (Brainwriting)
Ennen kun aloitetaan uusien ideoiden kehittäminen, niin on tärkeää yhdessä sopia, että mitä ollaan tekemässä eli yhdellä lauseella, ajatuksella tai kysymyksellä määritellään ongelma.
Ideointi tapahtuu niin, että jokainen tiimin jäsen saa aluksi yhden paperin, kirjoittaakseen siihen yhden idean. Sen jälkeen jokainen antaa paperinsa eteenpäin ja vierustoveri (vaikkapa myötäpäivään) kirjoittaa siihen paperiin joko uuden idean tai jatkokehittää edellistä. Tätä jatketaan niin kauan, että jokainen harjoitteeseen osallistunut tiimin jäsen on kirjoittanut jokaiseen paperiin uuden idean tai jatkokehittänyt edellistä. Älä siis kirjoita jokaiseen paperiin samoja ideoita.
Ideointikierros uusitaan samalla lailla vielä uusilla papereilla (esimerkiksi eri värisillä, katso alla olevasta kuviosta mallia).
Klikkaa suurentaaksesi kuvaa.
Lyhyellä ideointituokiolla saadaan kymmeniä tai satoja uusia ideoita, kun eri väriset ideapaperit kiertävät ideoiden kirjoittajilla.
Kun ideat on kirjoitettu, on aika käydä niitä läpi. Jokaisen paperin ideat esitellään ja keskustellaan. Jokaisesta paperista valitaan kolme parasta tai kiinnostavinta ideaa. Lopuksi valitaan kaikista papereista parhaat ideat eli poimitaan rusinat pullasta.
Ajatteluhatut
Tuntuuko, että tiimissäsi aina samoilla ihmisillä on paljon ideoita, toisilla saattaa taas olla vastustavia ajatuksia ja jotkut eivät koskaan ota kantaa. Mitä jos kokeilisitte ajatteluhattuja. Eli jokainen pakottautuukin ottamaan erilaisen tai erilaisia rooleja. Menetelmä perustuu Edward de Bonen malliin, jossa:
Valkoinen hattu: asiaan liittyvät tosiasiat, faktat, tilastot ja luvut. “Ajatellaan tätä objektiivisesti.”
Punainen hattu: asiaan liittyvät tunteet, arvoristiriidat, olotilat, tuntemukset ja intuitio. “Sallitaan tunneperäiset argumentit ja otetaan mukaan intuitio.”
Musta hattu: asiaan liittyvät loogiset ajatukset ja tulkinnat. “Pohditaan tämän asian riskejä ja heikkoja kohtia, muttei kuitenkaan negaation kautta.”
Keltainen hattu: asiaan liittyvät oppimismahdollisuudet, mahdolliset rakentavat ehdotukset ja hyödyt, sekä tulevaisuuden optimistinen visiointi. “Mietitään etuja.”
Vihreä hattu: asiaan liittyvät luovat ideat, vaihtoehdot, ehdotukset, muutostoiveet ja liioittelukin. “Kehitellään uusia ideoita, hullutellaan.”
Sininen hattu: muu kuvakulma asiaan liittyen, tarkkailee ja ajattelee keskustelun kulkua, suunnittelee toimintaa ja ajankäyttöä, tekee yhteenvetoja ja johtopäätöksiä. “Pohditaanpa miten olemme tässä asiassa edenneet ja miten pääsemme haluttuun lopputulokseen.”
Voitte käyttää ajatteluhattuja niin, että koko ideoinnin ajan sama henkilö pitää samaa hattua. Tai sitten voitte vaihtaa välillä hattuja. Tunnelmaa ideoimiseen voi virittää se, että aloitetaankin rakentamalla hatut ensin paperista. Tähän ei tarvita muuta kuin erivärisiä papereita, sakset ja teippiä/liimaa. Tämä käynnistää ajattelun, sillä aivot stimuloituvat käden töistä
Lähteet mm.
- Juuti, P. & Salmi, P. 2014. Tunteet ja työ. Uupumuksesta iloon. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Paju, S. & Riekki, T. 2019. Järki töihin! Parempien työtapojen kehittämisopas. Jyväskylä: Tuuma-kustannus.
- Ruutu, S. & Salmimies, R. 2015. Työnohjaajan opas. Valmentava ja ratkaisukeskeinen ote. Helsinki: Talentum pro.
Lue lisää
- Saarisilta, J. & Heikkilä, J. 2015. Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa : Osuva-tutkimushankkeen loppuraportti. Osuva-tutkimushankkeen loppuraportti (Avautuu uuteen välilehteen. STM:n hallinnonalan avoin julkaisuarkisto).