Teksti: Anna Toivonen, Centret för livslångt lärande vid Åbo Akademi ja Camilla Pitkänen, Yrkeshögskolan Novia
Stressinhallinnan ongelmat ovat terveydenhuollon työkentällä tavallisia ja ne eivät aina johdu työntekijästä. Joidenkin kansainvälisten mittareiden mukaan covid-19 -tilanne on lisännyt hoitajilla työssä loppuun palamista merkittävästi. Tavallinen syy työperäiseen uupumukseen ei ole niinkään se, että joudumme painimaan liiallisen työmäärän kanssa, vaan tosiasia että työmme vaativat meiltä usein runsaasti erilaisia taitoja myös oman ammattitaidon ydin kentän ulkopuolelta. Epämukavuusalueella työskentely tekee meille hyvää, mutta liiallisena ilmiönä se on energiasyöppö, sillä joudumme koko ajan ponnistelemaan.
Toisia työelämän hoitohenkilökunnan uuvuttavia ongelmia ovat epäselvät odotukset, alituiset keskeytykset, sekä puutteellinen tuki ja palaute työtehtävässä. Myös väkivallan uhka ja asiakkaiden arvaamaton käytös nostavat vireystasoa ja pitkäaikaisena ilmiönä se on riski hoitajan omalle terveydelle. Jos uupumus ja stressitaso ei johdukaan siitä millaisia olemme ihmisinä, niin miksi meidän tulisi vahvistaa stressinhallintaamme?
Stressinhallinnan taitoihimme liittyy läheisesti se, miten säätelemme ja käsittelemme työstä syntyviä tunteita. Meillä on kaikilla toimintatavan suosikkeja niin sanotusti automaattivaihde, jonka varassa toimimme, mikäli emme huomioi tietoisesti omaa toimintaamme. Tämä tapa toimia ei aina ole optimaalinen ja voimme lisätä stressinsietokykyä itsenäisesti taitoja harjoitellen.
Näitä taitoja ovat:
- kyky olla läsnä
- kyky vaikuttaa vireystasoon
- kyky olla arvottamatta ympärillä tapahtuvaa
- kyky olla jämäkkä
- kyky huolehtia palautumisesta
Seuraavassa animaatiossa on koottu tietoa stressinhallinnasta ja miten sitä voi harjoitella.
Stressinhallinta-animaation saavutettava mediavastine, tekstiversio pdf-muodossa.
Lähteet:
- Deligkaris, P., Panagopoulou, E., Montgomery, AJ., Masoura, E.(2014). Job burnout and cognitive functioning: A systematic review, Work & Stress, 28:2, 107–123.
- Freudenberger H. J. (1974). Staff burn-out. Journal of Social Issues 30, 159–165.
- Golembiewski, RT., Munzenrider, T., Stevenson, JG.(1986). Stress in organizations: toward a phase model of burnout. Praeger, New York.
- Hakanen, J (2004). Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla (pdf). Työterveyslaitos, Helsinki.
- Koutsimani, P., Montgomery, A., & Georganta, K. (2019). The Relationship Between Burnout, Depression, and Anxiety: A Systematic Review and Meta-Analysis (avautuu uuteen välilehteen). Frontiers in psychology, 10, 284.
- Lazarus, R. S., Folkman, S. (1984). Stress, appraisal, and coping. New York: Springer s 286–325.
- Lönnqvist, J. (2018). Työuupumus (burnout). Teoksessa Michelsen, T.;Reijula, K.;Ala-Mursula, L.;Räsänen, K.; Uitti, J. (toim.): Työelämän perustietoa. Helsinki: Duodecim Kustannus Oy.s 365–375.
- Maslach, C., Jackson SE (1981). The measurement of experienced burnout. Journal of Organizational Behavior. Vol 2(2)s 99–113.
- Maslach, C., Schaufeli WB, Leiter MP (2001). Job burnout. Annual Review of Psychology. Vol 52(1)s 397–422.
- Mäkikangas, A., Kinnunen, U.(2016). The person-oriented approach to burnout: A systematic review (avautuu uuteen välilehteen), Burnout Research: Volume 3, Issue 1, s 11–23.
- Vokhlacheva, A., Shakori, A., Farzanehkari, P. & Laurea-ammattikorkeakoulu. (2018). Prevention of burnout among nursing staff: A literature review. Laurea-ammattikorkeakoulu.