Sukupuolten moninaisuus ikäihmisten hoivapalveluissa

Kooste: Mona Riska, Centret för livslångt lärade vid Åbo Akademi

Yhdenvertaisuuslaki kieltää sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän.

Nykyisen arvion mukaan noin kymmenen prosenttia Suomen väestöstä kuuluu johonkin sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Tähän vähemmistöön kuuluu moninainen joukko ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen tai käsitys omasta sukupuoli-identiteetistä poikkeaa yhteiskunnan vallitsevasta normista. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ikäihmisiä kutsutaan usein sateenkaarisenioreiksi, ja he edustavat koko yhteiskunnassa esiintyvää seksuaalisen moninaisuuden kirjoa.

Sateenkaarisenioreita on ollut aina myös ikäihmisten hoivapalveluissa asiakkaina, mutta he ovat aiemmin olleet enemmän tai vähemmän näkymätön vähemmistö. Viime vuosina sateenkaariseniorit on alettu huomioida omana ryhmänään ikäihmisten hoivapalveluissa. Sateenkaariseniorit saattavat olla riippuvaisempia yhteiskunnan hoivapalveluista, sillä heillä ei kaikilla ole lapsia tarjoamassa tukea ja apua. Perhe- ja sukulaisuussuhteet saattavat myös olla katkenneet läheisten torjuvan suhtautumisen takia. Monet sateenkaariseniorit ovat lisäksi elämänsä aikana kokeneet sekä syrjintää että epäasiallista kohtelua. Suomen lainsäädännössä homoseksuaalisuus määriteltiin aiemmin jopa rangaistavaksi, ja lääketieteen piirissä homoseksuaalisuutta pidettiin pitkään sairautena.

Heteroseksuaalisuus on yhteiskunnassamme yhä vallitseva normi. Kohdatessamme uuden ihmisen oletamme usein, että hän on joko mies tai nainen ja että hän tuntee vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Kohdatessamme homoseksuaaliksi itseään kutsuvan henkilön koemme usein tietämättömyyttä, joka johtaa ennakkoluuloiseen suhtautumiseen henkilöä kohtaan. Oletamme myös usein virheellisesti, että kaikki homoseksuaalit ovat samanlaisia ja että heillä on samat kiinnostuksenkohteet ja sama elämänkatsomus. On hyvä muistaa, että moninaisuus leimaa myös sateenkaarisenioreja ryhmänä.

Sukupuolten moninaisuutta ja seksuaalisuutta ikäihmisten hoivapalveluissa käsitteleviä artikkeleita
Seta ry:n videomateriaalia ikäihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta

Yhdenvertainen vanhuus: Haluaisin pystyä kertomaan (2014):

Yhdenvertainen vanhuus: Haluaisin pystyä kertomaan – Eveliina (2014):

Yhdenvertainen vanhuus: Haluaisin pystyä kertomaan – Bengt (2014):

Yhdenvertainen vanhuus – Itsemäärittely, itsemääräämisoikeus, toimijuus (2013):

Seta ry:n seniorityön piirissä on kehitetty sateenkaarisertifiointi, jonka tarkoitus on tukea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa. Sertifiointi on saanut inspiraationsa alankomaalaisesta The Pink Passkey -sertifikaatista ja ruotsalaisesta HBTQ-sertifikaatista.

Sateenkaarisertifiointia on pilotoitu Helsingissä Kampin ja Kinaporin palvelukeskuksissa.

Lisätietoa sateenkaarisertifioinnista (Setan sivu avautuu uuteen välilehteen).

Ylen artikkeli sateenkaarisertifioinnista: Thea Hakokorpi toivoo saavansa mekon päälleen myös palvelutalossa – Sateenkaarisertifikaatti takaa, ettei hoitaja sano “älä sinä höpsi” (artikkeli avautuu uuteen välilehteen).

Sukupuolten moninaisuuteen liittyvien käsitteiden määritelmiä

Alla käydään läpi keskeistä, sukupuolten moninaisuutta koskevaa käsitteistöä. Tärkeä osa lisääntyvää yhdenvertaisuustietoisuutta on oikeiden sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvien käsitteiden käyttö.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tasa-arvotiedon keskus on laatinut laajan listan sukupuoleen ja yhdenvertaisuuteen liittyvistä termeistä ja määritelmistä verkkosivustolleen:

Cisnormatiivisuus tai cisoletus tarkoittaa ajattelutapaa tai normia, jonka mukaan ihminen on tai hänen tulisi olla jompaa kumpaa kahdesta sukupuolesta. Ajattelutapa voi sisältää oletuksen siitä, että kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat cissukupuolisia.

Suomessa on tällä hetkellä kaksi juridista sukupuolta, nainen ja mies. Juridinen sukupuoli määritetään henkilön syntyessä tai sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä. Se ilmenee henkilötunnuksesta. Sukupuoli on moniulotteinen käsite. Käsitteellä “biologinen sukupuoli” on viitattu sukupuolen kehollisiin ulottuvuuksiin kuten anatomiaan, kromosomeihin tai hormoneihin. “Sosiaalinen sukupuoli” on puolestaan käsite, jolla on kuvattu sukupuoleen sidottuja normeja, odotuksia ja merkityksiä. Sukupuoli voi viitata myös yksilön sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun. (Ruotsin kielessä käytetään joskus käsitettä “genus” sen korostamiseksi, ettei kyse ole yksiselitteisestä käsitteestä. Käsitteiden “kön” (‘sukupuoli’) ja “genus” välinen ero ei ole kuitenkaan täysin selvä.)

Sanaa sukupuolivähemmistö käytetään Suomessa joskus yleisterminä kuvaamaan transihmisiä ja intersukupuolisia. Vähemmistönäkökulman korostamisen sijaan on suositeltavampaa käytettävää tarkempaa termiä puheena olevista henkilöistä tai puhua sukupuolten moninaisuudesta, joka kuvaa kaikkien ihmisten sukupuolivariaatioita.

Sukupuolen moninaisuus viittaa ihmisten äärettömän moniin tapoihin kokea ja ilmaista sukupuoltaan. Sukupuolen moninaisuus pätee siis yhteiskunnan lisäksi myös yksilön tasolla. Osa ihmisistä katsoo olevansa selvästi naisia tai miehiä, osa kokee olevansa molempia, osa kenties hiukan molempia ja osan kokemus ei sovi näiden kahden sukupuolen käsittävään normiin.

Suomessa käytetään usein käsitettä seksuaalivähemmistö. Käytössä on myös termi lhbtiq, joka käsittää myös transihmiset ja queerit. Seksuaalivähemmistöillä tarkoitetaan henkilöitä, joiden seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa heteroseksuaalisuudesta, esimerkiksi homoseksuaaleja, lesboja, biseksuaaleja, panseksuaaleja ja joskus myös aseksuaaleja. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus kattaa kuitenkin kaikki ihmiset. Sen vuoksi on vähemmistönäkökulman korostamisen sijaan suositeltavampaa käyttää käsitteitä, jotka kuvaavat henkilöiden mieltymyksiä ja tapaa toimia puhuttaessa siitä, kehen tai keihin he tuntevat vetoa tai rakastuvat tai kenen tai keiden kanssa he harrastavat seksiä, sekä siitä, miten he ilmaisevat sukupuoli-identiteettiään.

Seksuaalisella suuntautumisella tarkoitetaan sitä, kehen tai keihin henkilö tuntee seksuaalista tai tunneperäistä vetoa. Määritelmä pohjautuu oman ja toisen henkilön sukupuolen määrittämiseen. Tavallisesti ihmiset jaetaan seksuaalisen suuntautumisen mukaan homo-, bi- ja heteroseksuaaleihin. Kaikilla on oikeus määrittää tai olla määrittämättä seksuaalista suuntautumistaan. Henkilön seksuaalinen suuntautuminen saattaa muuttua elämän aikana useastikin.

Lhbtiq (lhbtq, lhbtiqa, lhbtqia) on kokoava käsite, joka kattaa homo- ja biseksuaalit, transihmiset, intersukupuoliset ja henkilöt, jotka kuvaavat suuntautumistaan termillä queer. Toisinaan käytetään erilaisia kirjainyhdistelmiä, joissa esimerkiksi A-kirjaimella viitataan aseksuaaleihin tai sukupuolettomiin tai plusmerkillä (lhbtiq+) laajempaan suuntautumisten kirjoon. Termiä lhbtiq voidaan käyttää yleisterminä viittaamaan eri ihmisryhmiin, joiden seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolen ilmaisu tai sukupuoli-identiteetti poikkeaa vallitsevasta normista. Vastaava lyhenne on ruotsiksi useimmin kirjoitettu hbtiq ja englanniksi lgbtiq. Ruotsinkielisessä lyhenteessä H-kirjain käsittää myös lesbot.

Homo tai homoseksuaali on henkilö, joka tuntee seksuaalista tai tunneperäistä vetoa samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Sanaa homo käytetään toisinaan kapeammassa merkityksessä viittaamaan miessukupuoleen identifioituvaan henkilöön, joka tuntee seksuaalista tai tunneperäistä vetoa miehiin. Lesbo on homoseksuaalinen nainen.

Biseksuaalit henkilöt tuntevat seksuaalista tai tunneperäistä vetoa samaa tai muuta sukupuolta oleviin henkilöihin. Joillekin kumppanin sukupuolella ei ole merkitystä. Termit biseksuaali ja panseksuaali ovat osin päällekkäisiä.

Käsite intersukupuolisuus viittaa eri diagnooseihin ja synnynnäisiin sukupuolitettuihin piirteisiin. Lyhyesti ilmaistuna termillä viitataan henkilöihin, joiden synnynnäiset keholliset, anatomiset tai muut sukupuolitetut piirteet eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolisuus ei määritä henkilölle kehittyvää sukupuoli-identiteettiä. Kuten lapset yleensä, käsittää ja tulkitsee intersukupuolinenkin lapsi yleensä itse omaa sukupuoli-identiteettiään.

Termiä sukupuolivähemmistö käytetään yleisterminä viittaamaan transihmisiin, ei-binäärisiin henkilöihin, intersukupuolisiin ja henkilöihin, jotka kokevat sukupuolen yhteensopimattomuutta. On suositeltavaa käyttää termiä sukupuolen moninaisuus ja välttää viittausta vähemmistönäkökulmaan.

Queer viittaa poliittiseen ja usein akateemiseen näkökulmaan tai ajattelutapaan, joka kyseenalaistaa yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista koskevia normeja. Queer viittaa myös identiteettiin, jossa henkilö ei halua määritellä seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoltaan. Q-kirjain on lyhenne englannin sanasta “questioning”, jolla viitataan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin pohtimiseen.

Termiä transihminen käytetään kuvaamaan henkilöitä, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu poikkeavat heille syntymässä määritellystä sukupuolesta. Alkuosa “trans-” pohjautuu latinaan ja merkitsee “toisella puolella olevaa” tai ”toisen puolen rajan ylittävää”. Termin vastakohta cis tulee myös latinasta ja merkitsee “samaa” tai “tätä puolta”.

Yleisesti ottaen on suositeltavaa käyttää termiä transihminen transsukupuolisen sijaan. Transihminen on henkilö, jonka sukupuoli ei vastaa hänelle syntymässä määriteltyä juridista sukupuolta. Monet, mutta eivät kaikki, transihmiset tarvitsevat ja haluavat lääketieteellistä sukupuolen korjausta. Transihmisen sukupuoli-identiteetti voi olla esimerkiksi mies, nainen tai ei-binääri. Käsitettä transseksuaali ei enää käytetä, sillä se viittaa virheellisesti seksuaalisuuteen, vaikka transsukupuolisuus viittaa juuri sukupuoleen. Termi esiintyy kuitenkin vielä osittain lainsäädännössä ja lääketieteellisissä diagnooseissa.

Transihminen on yleistermi henkilöille, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu eroaa siihen sukupuoleen liitetyistä odotuksista, johon heidät on syntymähetkellä määritelty. Termi käsittää niin binäärit (naiset, miehet) kuin ei-binäärit transihmiset (esim. genderqueer) sekä mm. transvestiitit. Monet binäärit transihmiset ovat yksinkertaisesti naisia tai miehiä. Joillekin transsukupuolisuus on niin tärkeä osa identiteettiä, että he haluavat ilmentää sitä itsestään käyttämällään termillä, esim. transnainen, transmies, transfeminiini, transmaskuliini. Transsukupuolisuus ei kerro mitään henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta vaan viittaa ainoastaan henkilön sukupuoleen. Alkuosa “trans-” merkitsee “toisella puolella, yli”.

Transvestiitti on henkilö, joka osittain tai kokonaan, ajoittain tai aina, ilmentää eri sukupuolelle tyypillisiä piirteitä esimerkiksi pukeutumisellaan tai äänenkäytöllään. Varsinkin aiemmin käytettiin myös termejä ristiinpukeutuminen (cross-dressing) ja drag, mutta niillä viitataan yleensä tilapäisempään epätyypilliseen sukupuolen ilmaisemiseen, joka ei tiiviisti liity henkilön identiteettiin.

Seta ry:n sukupuolen moninaisuuteen liittyvää videomateriaalia:

Puheenvuoroja intersukupuolisuudesta: Jukka Lehtonen:

Puheenvuoroja intersukupuolisuudesta: Kitty Andersson:

Puheenvuoroja intersukupuolisuudesta: Tikli Oikarinen:

Lähteet

 

Takaisin Moninaisuus voimavarana hoivatyössä -osion alkuun.