Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtaaminen ikäihmisten hoivapalveluissa

Kooste: Mona Riska, Centret för livslångt lärande vid Åbo Akademi

Vanheneminen ei merkitse sitä, että vanheneva henkilö olisi valmis luopumaan henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan tai yksilöllisyydestään. Ihmisen ainutlaatuisuus ei muutu iän myötä, eivätkä myöskään hänen henkilökohtaiset tarpeensa tai toiveensa siitä, miten hänet tulisi kohdata. Asiakkaiden tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu ikäihmisten hoivapalveluissa merkitsee tietoisuutta yhdenvertaisuutta lisäävistä tekijöistä ja moninaisuutta edistävistä toimintatavoista sekä ymmärrystä jokaisen asiakkaan henkilökohtaisista tarpeista.

Suomalainen ikäväestö on yleistä käsitystä moninaisempaa. Moninaisuutta lisäävät kansallisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansan ohella myös eri maahanmuuttotaustaiset ryhmät. Samoin eri seksuaaliset vähemmistöt ja vammaiset näkyvät ikäväestönkin moninaisuudessa.

Vähäisen maahanmuuton vuoksi suomalainen yhteiskunta on perinteisesti ollut melko homogeeninen. Suomi ja ruotsi ovat Suomen kansalliskielet. Suomea äidinkielenään puhuu reilut 4,8 miljoonaa kansalaista, ruotsia hieman alle 300 000. Reilulla 400 000 asukkaalla on jokin muu kielitausta. Suomen ja ruotsin lisäksi suurimmat Suomessa puhut kielet ovat venäjä, viro, arabia, englanti ja somalia.

Suomen väestöön kuuluu eri etnisiä vähemmistöjä, joilla on eri äidinkieli, eri kulttuuri tai uskonto kuin valtaväestöllä. Suomen kansallisiin vähemmistöihin lasketaan suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit, juutalaiset ja tataarit. Näiden lisäksi Suomeen on tullut maahanmuuttajia esimerkiksi Venäjältä, Virosta, entisen Jugoslavian alueelta, Somaliasta ja Irakista.

Suomen väestön moninaisuutta lisäävät myös eri sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, joihin kuuluvat henkilöt edustavat monia eri sukupuoli-identiteettejä ja seksuaalisia suuntautumisia. Ikääntyneitä henkilöitä, joiden sukupuoli-identiteetti poikkeaa yleisestä normikäsityksestä, on tapana kutsua sateenkaarisenioreiksi, ja he edustavat koko yhteiskunnassa esiintyvää sukupuoli-identiteetin kirjoa.

Suomen lainsäädäntö käsittää lakeja, joiden tarkoituksena on edistää tasa-arvoista yhteiskuntaa (tasa-arvolaki) ja kansalaisten yhdenvertaista kohtelua henkilökohtaisiin ominaisuuksiin katsomatta ja ehkäistä syrjintää (yhdenvertaisuuslaki). Näillä laeilla on keskeinen rooli niin yhdenvertaisuustyön, sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tapahtuvan yhdenvertaisen kohtaamisen kuin ikäihmisten hoivapalveluissa lisääntyneen moninaisuuden kannalta.

Moninaisuus ja tasa-arvo ikäihmisten hoivapalveluissa

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa sosiaali- ja terveydenhuollossa huomioimaan yhdenvertaisuuden hoitotyössä, muun muassa huomioimalla asiakkaiden kieli- ja kulttuuritaustan. Sen lisäksi laki velvoittaa henkilöstöä ehkäisemään kaikentyyppistä syrjintää hoito- ja hoivatyössä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa vähemmistöille suunnattuja hoito- ja hoivapalveluja on jonkin verran tarjolla, mutta palveluntarjoajat ovat pääasiassa yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita. Julkisen ikäihmisten hoivapalveluiden piirissä vähemmistöjen tarpeita ei yleensä huomioida riittävässä määrin. Asiakaskohtaamisissa on tärkeää, että henkilöstö tuntee vähemmistöjen kulttuuriset ominaispiirteet ja tietää, miten ikäväestöön suhtaudutaan vähemmistökulttuurien sisällä. Suomalaiseen kulttuuriin verrattuna iäkkäiden ihmisten kunnioitus on yleisesti ottaen huomattavasti tärkeämmässä osassa saamelais- ja romanikulttuurissa. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa hoito- ja hoivahenkilöstöä huomioimaan vähemmistöjen kulttuuriset piirteet ja elintavat asiakaskontakteissa.

Omakielisen tiedon tarve tarjolla olevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sekä niiden piiriin pääsemisestä on kansallisten ja maahan muuttaneiden vähemmistöjen keskuudessa suuri. Hoito- ja hoiva-alan henkilöstön on huomioitava kielelliset ja kulttuuriset ominaispiirteet yhdenvertaisuuslain mukaisesti. Lainsäädännöstä huolimatta hoito- ja hoivapalveluja tarjotaan pääasiassa yhä vain valtaväestön ehdoilla. Olisi erityisen tärkeää, että ikäihmisten hoivapalveluiden henkilöstöllä olisi tietoa vähemmistökulttuureista, jotta kulttuuristen erityistarpeiden huomioiminen asiakkaiden parissa onnistuisi paremmin. On ensiarvoisen tärkeää, että hoito- ja hoiva-alan koulutuksen saa aiempaa useampi vähemmistön edustaja, jotta moninaisuus lisääntyisi myös ikäihmisten hoivapalveluiden henkilöstön keskuudessa.

On erityisen tärkeää, että ikäihmisten hoivapalveluiden henkilöstön kontakteja vähemmistöjen kanssa leimaa myönteinen asenne, yhteistyöhalu ja avoimuus eri erityistarpeita kohtaan. Monet vähemmistöt toivovat, että heidän kulttuuritaustansa voitaisiin huomioida paremmin hoivapalveluissa. Ikäihmisten hoivapalveluissa on tarpeen huomioida esimerkiksi romanien puhtauteen ja häveliäisyyteen liittyvät tavat sekä suvun ja perheen merkitys. On erityisen tärkeää, että henkilöstöllä on mahdollisuus saada tietoa vähemmistökulttuureista ja heidän ominaispiirteistään luottamuksen ja hyvien hoitosuhteiden luomiseksi.

Henkilöstön parantuneen vähemmistökulttuurien ja -yhteisöjen kulttuuristen ominaispiirteiden ja elinolosuhteiden tuntemuksen myötä henkilöstöllä on paremmat edellytykset noudattaa kulttuurisensitiivistä suhtautumistapaa, mikä tekee myös palvelutarjonnasta asiakaslähtöisempää. Tämä koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja ikäihmisten hoivapalveluita mukaan lukien. Julkisen ikäihmisten hoivapalveluissa suurena haasteena on iäkkäiden, vähemmistötaustaisten vammaisten tarpeiden huomioiminen.

Vähemmistöihin kuuluvat iäkkäät valittavat, muiden ikäihmisten tavoin, harvoin saamastaan syrjivästä kohtelusta. Vain pieni osa yhdenvertaisuusvaltuutetulle tehdyistä valituksista on iäkkäiden henkilöiden tekemiä. Valituksista on ollut vaikea erotella, milloin on kyse hoitovirheestä, huolimattomuudesta tai tietämättömyydestä ja milloin on kyse suoranaisesta syrjinnästä.

Useimmissa tapauksissa ikäihmisten syrjinnässä hoivapalveluissa on kyse epäsuorasta tai rakenteellisesta syrjinnästä. Iäkkäiden vähemmistötaustaisten asiakkaiden olemassaoloa ei huomioida palvelutarjonnassa, eli ei siis tulla ajatelleeksi, että osalla asiakkaista on erityisiä palvelun tai tiedonsaannin tarpeita.

Moniin hoito- ja hoivapalveluihin liittyy siis erilaisia haasteita. Haasteet koskevat usein rajallista tiedonsaantia: ongelmia saattaa esiintyä esimerkiksi tulkkauspalveluissa tai tietotekniikan käytössä. Ikäihmisillä ei aina ole mahdollisuutta saada tietoa sellaisessa muodossa, että se tavoittaa heidät ja että he ymmärtävät sen. Erityisesti kielivähemmistöihin kuuluvat ja aistivioista tai psyykkisistä vammoista kärsivät henkilöt törmäävät tämäntyyppisiin ongelmiin.

Monet kokevat myös, ettei heidän omaa kulttuuritaustaansa huomioida riittävästi. Esimerkiksi monet saamelaiset, romanit ja muslimimaahanmuuttajat kokevat, ettei heidän tapojaan ja käsityksiään huomioida palveluasumisen, kotihoidon tai terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä. Yleisesti ottaen moninaisuutta ja eri väestöryhmien erityispiirteitä ei huomioida riittävässä määrin eikä oteta huomioon, että asiakkaiden joukossa on vammaisia tai seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Hoito- ja hoivapalvelut on suunniteltu valtaväestöön kuuluville asiakkaille.

Kysymyksiä keskusteluun moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta hoivatyössä
  • Mitä enemmistö- ja vähemmistöryhmiä kohtaat tai kohtaatte työarjessanne?
  • Mitä eri moninaisuuden aspekteja huomioit tai huomioitte työssänne?
  • Mitkä enemmistö- ja vähemmistöryhmät ovat edustettuina asiakkaidenne keskuudessa? (palveluasuminen, kotihoito yms.)
  • Miten vähemmistöryhmien tarpeet otetaan huomioon yksikössänne?
  • Mitkä ovat henkilöstönne valmiudet kohdata kulttuurisia ja etnisiä erityispiirteitä?
  • Miten otat tai otatte selvää asiakkaiden henkilökohtaisista tarpeista?
  • Onko yksikössänne ulkomaalaistaustaisia asiakkaita?
  • Mitä kieliä yksikkönne asiakkaat puhuvat?
  • Mitkä äidinkielet ovat edustettuina yksikössänne?
  • Millä kielillä sinulla tai teillä on valmius kohdata asiakkaita?
  • Onko yksikössänne tarvetta sukupuoli-identiteetin kohtaamisen monipuolistamiselle?
  • Onko yksikkönne tai palvelualueenne toteuttanut sateenkaarisertifioinnin?
  • Miten yksikössänne kohdataan asiakkaita, joilla on erityistarpeita tai jotka ovat vammaisia?
  • Miten hyvin palvelutarjonta vastaa asiakkaidenne erityistarpeisiin?
  • Miten eri vähemmistöryhmien tarpeet näkyvät palvelutarjonnassanne?
  • Miltä palvelutarjonnan osa-alueelta puuttuu resursseja yksikössänne, kunnassanne tai kaupungissanne?

Lataa tästä helposti tulostettava pdf-tiedosto: Kysymyksiä keskusteluun moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta hoivatyössä.

Lähteet

 

Takaisin Moninaisuus voimavarana hoivatyössä -osion alkuun.