Kansallisten vähemmistöjen huomioiminen hoivapalveluissa

Kooste: Mona Riska, Centret för livslångt lärande vid Åbo Akademi

Yhdenvertaisuuslaki kieltää alkuperään, kansallisuuteen, etniseen taustaan, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän. Lain noudattamiseksi on sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä pystyttävä paremmin huomioimaan ikäväestön moninaisuus huomioimalla henkilöiden etninen tausta, äidinkieli ja uskonto tai muu vakaumus.

Suomessa elää etnisiä vähemmistöjä, joita on tapana luonnehtia kansallisiksi vähemmistöiksi, sillä niiden historialliset juuret ovat suomalaisyhteiskunnassa. Kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit, juutalaiset, tataarit ja nk. vanhavenäläiset, jotka ovat muuttaneet Suomeen ennen toista maailmansotaa.

Muutamia erityispiirteitä, joilla Suomen kansallisia vähemmistöjä on tapana kuvata

Suomenruotsalaiset

Ruotsin kielellä on historiassa ollut Suomessa pääkielen asema, ja nykyisin se on toinen maan kansalliskielistä.
Ruotsinkielistä väestöä Suomessa on elänyt keskiajalta lähtien.
Suomenruotsalaiset asuvat pääasiassa rannikkoseuduilla, mutta eräissä suomenkielisissä kaupungeissa asuu myös pienempiä ruotsinkielisten asukkaiden ryhmiä.
Ruotsinkieliset alueet jakautuvat neljään pienempään alueeseen: Uusimaa, Turunmaa, Ahvenanmaa ja Pohjanmaa, joiden alueella asuu 97 % suomenruotsalaisista.
Suomenruotsalaisia on noin 290 000, joka on noin 5,3 % väestöstä.
Suomessa puhutaan useita suomenruotsalaisia murteita erityisesti maaseudulla.
Monet suomenruotsalaiset ovat nykyisin kaksikielisiä.
Suomenruotsalaisiin perinteisiin kuuluvat lucianpäivä 13.12., ruotsalaisuuden päivä 6.11., juhannussalko ja juomalaulut.
Suomenruotsalaisilla on aktiivista järjestötoimintaa muun muassa kuorolaulun saralla.
Tärkeitä suomenruotsalaisia instituutioita ovat ruotsinkieliset koulut, radio- ja tv-kanavat, teatterit, prikaati sekä yliopistot ja korkeakoulut, jotka osaltaan edistävät ruotsin kielen säilymistä Suomessa.

Saamelaiset

Saamelaiset ovat ainoa alkuperäiskansa EU:n alueella.
Saamelaisten asuinalueella, joka käsittää koko Pohjoiskalotin, elää noin 50 000 saamelaista.
Suomessa elää noin 9 000 saamelaista.
Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet on suojattu Suomen lainsäädännössä.
Saamen kieliä on yhdeksän, joista Suomessa puhutaan kolmea: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.
Historian aikana saamelaiset ovat olleet valtaväestön assimilaatiotoimien kohteena.
Yleinen suhtautuminen saamen kieliin on myös aiemmin ollut negatiivinen valtaväestön keskuudessa.
Ikääntyneet saamelaiset ovat sen takia todennäköisesti kokeneet syrjintää, millä on vaikutusta heidän suhtautumiseensa saamen kielen käyttämiseen ja kommunikoimiseen viranomaisten kanssa.
Luonto on tärkeä perusta saamelaisten aineelliselle (maankäyttöoikeus) ja henkiselle kulttuurille.
Yhteenkuuluvuus on myös tärkeä voimavara saamelaisille.
Suomen saamelaisilla on oma, vuonna 1996 perustettu itsenäinen kulttuuri- ja itsehallintoelin Saamelaiskäräjät.
Saamelaisten parlamentaarinen neuvosto on yhteispohjoismainen saamelaiskäräjien yhteistyöelin.

Romanit

Suomessa elää noin 10 000 romania, joiden lisäksi noin 3 000 suomalaista romania asuu Ruotsissa.
Useimmat romanit asuvat Etelä- ja Länsi-Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Romaneilla on vahva kulttuuri-identiteetti, mutta he kokevat itsensä suomalaisiksi.
Romanikulttuuri rakentuu oman yhteisön, suvun ja perheen ympärille.
Tavat ja tottumukset, kuten naisten perinteiset kansanpuvut, ovat romaneille tärkeitä.
Romanien elämää leimaa voimakas tunne-elämä.
Vanhempien ihmisten kunnioittaminen on romaneille tärkeää.
Perinteisesti romanit ovat eläneet kiertelevää elämää, mikä on vaikeuttanut varsinkin vanhempien romanien koulunkäyntiä.
Iäkkäät romanit ovat sekä sosiaalisesti että taloudellisesti heikommassa asemassa, ja heidän elinajanodotteensakin on valtaväestöä lyhyempi.
Monet iäkkäät romanit ovat yhteiskunnan palvelujen tavoittamattomissa, eivätkä he ole esimerkiksi koskaan käyneet lääkärissä.
Kaupungistumisen ja ydinperhekeskeisyyden vuoksi sukupolvien välinen vuorovaikutus on vähentynyt.
Romanikielen osaaminen on sen vuoksi heikentynyt viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana.
Suku on perinteisesti huolehtinut sairaista, vammaisista ja iäkkäistä jäsenistään.

Tataarit

Tataarit, jotka 1800-luvun lopulla muuttivat Suomeen Venäjältä, saivat elantonsa ensin kulkukauppiaina, myöhemmin tekstiili- ja mattoalan kauppiaina.
Tataarien muutto Venäjältä Suomeen jatkui aina 1930-luvulle saakka.
Nykyisin tataareja elää Suomessa noin 1 000, ja he asuvat pääasiassa Helsingissä, Tampereella ja Järvenpäässä.
Tataarit ovat muslimeja, ja heillä on seurakunnat Tampereella ja Helsingissä. He ovat Suomen ensimmäinen muslimivähemmistö.
Eri aikakausina tataareja on syrjitty Suomessa muun muassa viranomaisten taholta, jotka pyrkivät rajoittamaan heidän liiketoimintaansa.
Uhkailut karkottamisesta Neuvostoliittoon ovat myös vaikuttaneet siihen, että tataarit ovat pysytelleet varsin näkymättöminä suomalaisyhteiskunnassa.
Yhteydet Turkkiin vahvistuivat ja tulivat tärkeämmiksi, kun yhteydenpito venäläisille kotiseuduille katkesi Neuvostoliiton perustamisen myötä (Neuvostaliitto perustettiin joulukuussa 1922).
Kulttuuri, tataarin kieli ja uskonto ovat aktiivinen osa yhteisön sisäistä toimintaa.
Sosiaalinen kontrolli on vahvaa, eikä seka-avioliittoja hyväksytä.
Tataarin kieli on tataarien tärkein etninen tunnusmerkki.
Tataarien kulttuuri on ainutlaatuinen ja käsittää niin kirjallisuutta, teatteria kuin musiikkia.

Juutalaiset

Suomen juutalaiset ovat 1800-luvun puolivälissä Suomeen muuttaneiden venäläisten sotilasperheiden jälkeläisiä.
Heitä elää Suomessa noin 1 900.
Määrä on laskenut monien muutettua Israeliin.
Suomessa on kaksi juutalaisseurakuntaa, Helsingissä ja Turussa.
Aiemmin juutalaisten pääkieli oli ruotsi, mutta Helsingin juutalaisen koulun asteittaisen suomalaistumisen myötä on yhteisökin vaihtanut kieltä.
Heprean kieli on Suomen juutalaisille tärkeä yhdistävä tekijä.
Seurakuntakeskuksen yhteydessä Helsingissä toimii juutalaisten oma vanhainkoti.