Teksti: Jenna Pennanen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Elämme yhteiskunnassa, jonka pääasialliset taloudelliset voimavarat ovat aineettomia, kuten luovuus, osaaminen, innovatiivisuus, luottamus ja sosiaaliset suhteet. Toimintaympäristömme muuttuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla monien asioiden yhteisvaikutuksen seurauksena, ja siinä selviäminen, kehittyminen ja menestyminen vaativat myös uudenlaisia ajattelu- ja toimintatapoja niin yksilöiltä kuin kokonaisilta organisaatioiltakin. Tarvitaan voimallista työyhteisöjen ja niiden johtamisen uudistamista, sillä perinteiset kehittämisen menetelmät eivät enää riitä. Tästä syystä on tarvetta pohtia kehittämis osaamista ja kehittämistoimintaa aivan uudesta näkökulmasta. (Juuti 2011.) Yhtenä vaihtoehtona ja lähestymistapana tähän uuden ajan kehittämiseen voi olla tulevaisuuksien ennakointi eli tulevaisuustyöskentely.
Muutoksen suurista aalloista, joita kutsutaan myös megatrendeiksi, on hyvä olla tietoinen, sillä ne vaikuttavat lähitulevaisuuteemme myös työelämän näkökulmasta ja onhan tosiaan koskessa helpompi soutaa myötävirtaan, niin kuin tulevaisuudentutkija Mika Mannermaakin toteaa. (Manka 2010.) Tulevaisuutta emme voi tarkalleen tietää, mutta tiedämme että tänään tekemillämme valinnoilla voimme vaikuttaa siihen; voimme ennakoida tulevaa. Mennyt vaikuttaa nykyhetken lisäksi siihen, miten suhtaudumme tulevaan. Mitä paremmin ymmärrämme nykyhetkessä tekemämme valintojen yhteyden tulevaan, sitä vankempi pohja on tulevaisuuden ennakoinnille. Tulevaisuustyöskentely on ennemminkin lähestymistapa ennakointiin kuin varsinainen menetelmä tai tekniikka vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamiseen. Tulevaisuuteen liittyvää epätietoisuutta, epävarmuutta, sen monimutkaisuutta ja monitulkintaisuutta voidaan helpottaa tulevaisuustyöskentelyllä. Tulevaisuustyöskentelyn avulla selvitetään järkeillen tosiasioiden puute tai runsaus ja luovalla ajattelulla saavutetaan oivalluksia ja ymmärrystä. Ennakointi lisää sekä yksilöiden kuin yhteisöjen valmiutta luovia muuttuvassa maailmassa ja tilanteissa, joissa selviytyminen edellyttää dynaamista tasapainoilua rationaalisen järkeilyn ja harkitun luovan ajattelun välillä. (Jalonen ym. 2017.)
Organisaatioiden näkökulmasta ennakointi ja tulevaisuuteen suuntaava ja siihen panostava kehittäjä osaaminen voivat olla menestyksekkään, tuloksekkaan ja hyvinvoivan työpaikan avaintekijä. Uudistumiskykyisyys muutoksen alla on puolestaan tärkein, ellei peräti ainoa organisaation kilpailuedun lähde, jota tulevaisuustyöskentelyllä voidaan niin sanotusti herätellä. Uudistumiskyky edellyttää jatkuvaa oppimista: uusien tulkintojen tekemistä niin koko organisaation tasolla kuin yksilön ja työyhteisön tasoilla. Tulevaisuuden menestykseen tähtäävä esihenkilö kehittää niin omaa kuin koko henkilöstönsä jatkuvaa osaamista. Työyhteisöjen pitäisi kyetä oppimaan ja reagoimaan muutostarpeisiin yhdessä, koska erilaisten näkökulmien yhdistäminen tuottaa monesti tuoreita ajatuksia. Oppiminen edellyttää organisaation rakenteiden joustavuutta ja työyhteisön jäsenten halua ja mahdollisuutta autonomiaan. Oppiminen tarvitsee suunnan, jonka tulisi kytkeytyä organisaation visioihin ja strategioihin, joita esihenkilöiden on osattava johtaa. Organisaation menestymistä ja hyvinvointia ennakoivat seuraavat piirteet: yhteinen visio, joustava rakenne, muutoksen johtamisen taito, jatkuva kehittyminen ja uudistumista tukeva organisaatiokulttuuri. (Manka 2010.) Myös Juutin (2011) mukaan tulevaisuudessa voivat menestyä vain sellaiset organisaatiot, joissa osataan hyödyntää luovuus ja jatkuva uudistuminen. Ne tulisi siirtää osaksi organisaatioiden arjen toimintaa. Hän (2011) perustelee tällaisen kehittämisen tähtäävän myös erilaisuuden hyödyntämiseen, joka voi olla avainasemassa organisaation muuttumisessa.
Tulevaisuuteen tähtäävä kehittäminen pitää perustua systeemiajatteluun, oli kyseessä sitten yksittäisen henkilön, työntekijän tai esihenkilön, tai koko organisaatiotasoisesta kehittämis osaamisesta. Huomioimalla, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja hyväksymällä erilaisuuteen sisältyvän luovan potentiaalin esille nouseminen, voi tapahtua jotain uutta, yllättävää ja tulevaisuuden kannalta merkittävää. (Juuti 2011.) Järvinen (2014) kehottaa jokaista yksilötasollakin määrittelemään oman henkilökohtaisen visionsa esimerkiksi työnsä tai koko uransa suhteen. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Vaikkei tulevaisuuteen voi nähdä tai tietää sitä varmaksi, voi silti kysyä itseltään: Mitä minä haluan? Tämä muistuttaa kysymykseen vastaavaa aina uudelleen ja uudelleen että hänellä itsellään on vapaus luoda oma tulevaisuus. Uravisiointi on sitä, että yksilö määrittelee selvästi, kuka ja millainen ammattilainen tulevaisuudessa haluaa olla. Juutin (2011) mukaan ihmiset tukevat sitä, mitä ovat itse kehittäneet, joten olisikin ensisijaisen tärkeää, että henkilökohtaisen visioinnin lisäksi yksittäisiä työntekijöitä otettaisiin enemmän mukaan työyhteisöjen ja miksei myös organisaatiotasoiseenkin suunnitteluun, kehittämiseen ja muutoksen toteuttamiseen.
Tulevaisuuksien ennakointi on kaikkinensa jokaiseen alaan ja jokaiseen elämän osa-alueeseen liitännäinen ja läsnä, ja sen konkreettisia välineitä kannattaa hyödyntää ennakointityössä. Sosiaali- ja terveysalan muutokset tarvitsevat visioiden toteutumiseksi ja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi kehittämisosaamisen parantamista erityisesti esihenkilöiden johtamistaitojen osalta. Esimerkkiä voi ammentaa muutosten johtamiseen tähtäävästä bisnesmaailman VUCA-johtamisesta, joka on myös selkeä tulevaisuuden haasteisiin vastaava näkökulma. Siinä kirjaimet ovat lyhenne sanoista Volatile, Uncertain, Complex ja Ambiquity. V viittaa epävakauteen, häilyväisyyteen, turbulenttiin ja jopa räjähdysherkkään tilanteeseen, jolloin muutokset ovat ennustamattomia. U kertoo epävarmuudesta ja epävakaudesta ja arvaamattomuudesta, jolloin asioiden taustoista voi olla aavistuksia, mutta täyttä selvyyttä niiden muutosajureista ei ole. C viittaa kerroksellisuuteen, monimutkaisuuteen, vaikeaselkoisuuteen ja haastaa ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita. A tarkoittaa monitulkintaisuutta, erityisesti informaation moninaisuutta. VUCA-ajattelu huomioi jatkuvan muutoksen maailmassa ja opastaa ennakoimaan ja näin ollen toimii varautumisen ja valmistautumisen välineenä tuleviinkin muutoksiin. (Kok & van del Heuvel 2019.)
Murroksessa olevan Sosiaali- ja terveysalan, jonka rakenne uudistus haastaa niin osaamista, johtamista kuin valmiussuunnittelua, uudet suuret kansalliset linjaukset ovat puhututtaneet paljon viime vuosina. Väestön ikääntyminen, syntyvyyden lasku ja alan vetovoimaisuuden heikkenemisen seurauksena mahdollinen työvoimapula vaativat nyt jos koskaan ennakointia ja valmistautumista. Sotenavigaattori valmennus hankkeen selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan tulevaisuuden ja ennakoinnin osaamista. Selvityksen mukaan alalle tarvitaan myös uutta osaamista taloudesta, kustannuksista, palvelumuotoilusta sekä alan ammattilaisten tulevaisuuden ja ennakoinnin osaamista. Myös digitalisaation ja robotiikan tietojen hyödyntämistä kaivataan alalle. Myös verkostotyön, tiimityötaitojen, ongelmanratkaisun- ja päätöksenkyvyn merkitys sekä informaation hallinnan osaaminen kasvavat tulevaisuudessa. Ala vaatii kokonaisuuksien uudenlaista hallintaa, kokonaisvaltaista uudistumista ja toimintojen kehittämistä. (Sotenavi 2019)
Manka (2010) listaa nykyaikamme megatrendeiksi teknologian kehittymisen, reaaliaikaisuuden, globaalistumisen, verkostoitumisen ja työn uudet muodot, joista on ollut viitteitä jo vuosia. Nämä vaativat yhteisiä työelämän valmiuksia, joita ovat muun muassa elämän hallinta, kumppanuustaidot, ihmisten ja tehtävien johtamistaidot sekä innovaatioiden ja muutosten hallinta. Nämä saattavat olla nykyaikana ja tulevaisuudessa jopa varsinaista ammatillista osaamista tärkeämpiä. Myös suuret kestävään kehitykseen liittyvät teemat ja megatrendit kuten ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen, joihin muun muassa professori ja futuristi Markku Wilenius on ottanut kantaa jo 30 vuoden ajan, ovat osa nykyhetkeä ja ennen kaikkea niillä on suuri vaikutus tulevaisuudessa, myös sosiaali- ja terveysalalla. (Ziemann 2019.)
Mitä taitoja tulevaisuuden ennakointiin sitten tarvitaan, ja miksi niitä tulisi hyödyntää? Avoimen mielen, päättäväisyyden ja sinnikkyyden lisäksi siihen tarvitaan tutkimisen taitoa. Tulevaisuuden monitoroinnista ja ennakoinnista on lukuisia hyötyä muun muassa organisaatioille. Ylipäänsä ennakointi yrityksen näkökulmasta on sen selviytymisen edellytys muuttuvassa maailmassa, sillä se edesauttaa haasteiden ja ongelmien ratkaisemista. Liiketoimintaympäristöt muuttuvat yhä kompleksisemmiksi, rutiinityö häviää, itsenäinen päätöksenteko lisääntyy, työelämän rakenteet modernisoituvat teknologian kehityksen tuloksena. (Martela& Jarenko 2017.) Myös dialoginen vuorovaikutus ja -ajattelu ylipäänsä kasvavat. Tulevaisuuden ennakoinnin asiantuntijan Perttu Pölösen mukaan (2020) arvokkaammaksi taidoksi työelämässä nousee, tällä luonnehtimallaan informaatiovallankumouksen aikana, juuri ne taidot joihin kone ei pysty. Hän luonnehtii niitä sydämen taidoiksi. Inhimillisten ja persoonallisten työelämätaitojen, joita (Pölönen 2020) kutsuu pehmeiksi taidoiksi ja humanistisiksi aineiksi, hyödyllisuuteen tulisi panostaa tulevaisuuden etenkin työelämässä.
Jalosen ym. (2017) mukaan tulevaisuuden haltuunottoa voidaan tukea osallistavalla ja ihmiskeskeisellä ennakointiprosessilla, joka vahvistaa niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin tulevaisuuskyvykkyyttä. Tulevaisuuden tutkiminen lähtee ympäristön monipuolisesta ja avarakatseisesta signaalien tarkastelusta, ympäristön monitoroinnista, johon megatrendit ja trendit vaikuttavat. Hiltusen (2012) mukaan tulevaisuuden trendien löytämiseksi, paras tapa on etsiä nykyhetken heikkoja signaaleja, jotka voivat kertoa tulevaisuuden muutoksista. Heikot signaalit voivat muodostua ja ennakoida tulevien trendien syntymistä. Jokainen voi tunnistaa heikon signaalin omasta elämästään ja omista reaktioistaan. Jos törmää kommenttiin ”ei ikinä” tai ”yäk”, kyseessä voi olla heikko signaali. Kukapa olisi uskonut, että pienen matkalaukun kokoista akkua koristavasta painavasta puhelimesta kehkeytyy muutamissa vuosissa kosketusnäytöllinen muutaman millin paksuinen laite, joka on yhteydessä miltei kaikkeen mahdolliseen dataan maailmassa. ”Ei ikinä” kukaan.
Heikoilla signaaleilla on yhteys myös villien korttien kanssa. Tämän päivän heikoista signaaleista voi muodostua villejä kortteja, jotka ovat yllättäviä, nopeita vaikeasti ennakoitavissa olevia muutoksia tai muutossarjoja, joilla on alhainen toteutumistodennäköisyys. Niihin on vaikea varautua, ne voivat olla luonnon järjestämiä katastrofeja tai ihmisen aikaansaannoksia, kuten keksinnöt. Niillä voi olla yhteys myös mahdollisiin uusiin villeihin kortteihin kuten esimerkiksi riippuvuutemme internetistä aiheuttaa kaaoksen, mikäli verkko kaatuu. Heikkojen signaalien perusteella voi kuitenkin lähteä pohtimaan erilaisia villikortti-skenaarioita, jotka auttavat organisaatioitakin valmistautumaan tuleviin villeihin kortteihin tai löytämään yhä parempia kehittämisen osaamiseen liittyviä väyliä, menetelmiä ja ennakkoluuttomia ideoita. Esimerkiksi juuri informaation nopean leviämisen vuoksi organisaatioiden tulisi panostaa niin sanottuun kriisiviestimiseen ja suunnitella strategia sen toteuttamiseksi ennakkoon. (Hiltunen 2012.) Hän kannustaakin organisaatiota ja esihenkilöitä harjoittamaan signaalien etsimistä ja villien korttien havaitsemista etenkin erilaisten kriisitilanteiden varalta. Samanlailla kuin sosiaali- ja terveysalan asumispalveluyksiköissä tulee tehdä palotilanteiden varalta pelastusharjoituksia, voisi tulevaisuuden ennakointia harjoittaa ympäristön jatkuvalla monitoroinnilla eri aihe alueiden suhteen, ei vaan kriisitilanteiden ennakoimiseksi.
Onnistumisen avaimina monitorointiin ovat, että tavoite on selkeä, mitä etsii ja miksi. Muotoilemalla tavoitteen mukainen kysymys, joka kattaa toimijat, kontekstin, aikajänteen ja teemat, pääsee jo hyvin alkuun. STEEPLED-työkalun kokonaisvaltainen hyödyntäminen varmistaa laaja-alaisen näkökulman ja työskentelyn teeman ympärillä. Myös tulevaisuuspyörä työvälineenä tuo esille hyvin systeemiajattelua, jossa käsiteltävänä oleva kysymys puretaan kerros kerrokselta osiin. Sen taustalla voi käyttää PESTE-analyysiä. Se on organisaatiofuturologiaan kuuluva menetelmä, joka selvittää ilmiön tai organisaation poliittista, ekonomista, sosiaalista, teknistä ja ekologista tilaa tai tulevaisuutta. (Laakso 2016.)
Monialainen ryhmä varmistaa systeemiajattelun mahdollistumisen ja erilaisten havainnointimenetelmien käytön prosessissa. Parhaimmillaan monitorointi on yrityksen jatkuvaa toimintaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla työntekijän osaamisen tarpeiden kartoittamista. Tulevaisuusdataa tulee tutkia erilaisilla tavoilla: induktiivisesti ja deduktiivisesti, abduktiivisesti eli todennäköistä selitystä etsien ja intuitiivisesti eli omaan yksilölliseen ajatteluun luottaen. (Jalonen ym. 2017.)
Sotenavigaattori valmennus hankkeen tulokset osoittavat myös, että intuitio ja empatia eli niin sanottu tunneäly yhdistyvät erityisesti tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan menestyksekkäässä johtamisessa. Tunneäly vaatii erityisesti empatiaa, itsetietoisuutta, motivaatiota, itsesäätelyä ja sosiaalisia taitoja. (Sotenavi 2019.) Nämä tekivät ovat työntekijän henkistä pääomaa, jonka arvo tulevaisuuden työelämässä kasvaa ja syystä, sillä jo reilu kymmenen vuotta sitten tehdyssä työterveyslaitoksen tutkimuksessa selvisi, että Suomessa 35% työssäkäyvistä koki työnsä henkisesti erittäin raskaaksi tai melko rasittavaksi, sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien vastaava luku oli jopa 49%. Erityisesti kielteisten tunteiden kohtaaminen tällä alalla nostattaa koettua työn aiheuttamaa henkistä kuormaa, jonka määrän uskotaan jatkossakin lisääntyvän hoitotehtävissä, joissa vaaditaan työntekijältä tunnepohjaista sitoutumista ja läsnäoloa. (Manka 2010.) Hänen mukaansa muutosta ei tule nähdä uhkana vaan enemminkin mahdollisuutena. Hän pitää muuttumattomuutta eli toiminnan jumiutumista vaarallisempana uhkana jatkuvasti muuttuvassa maailmassa ja työelämän olosuhteissa.
Tässä työskentelyn vaiheessa tulee viettää aikaa datan parissa ja keskittyä muutosvoimiin ja muutoksen elinkaareen pitäen tavoite kirkkaasti mielessä. Havaittuja trendejä ihmisten näkökulmasta kannattaa myös tutkia ja keskittyä niiden mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin. (Jalonen ym. 2017.) Tulevaisuustaulukko voi olla hyvä työväline tähän työskentely vaiheeseen, joka on skenaariomenetelmä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamiseen. (Laakso 2016.) Skenaarioilla voidaan etsiä vaihtoehtoehtoisia tulevaisuuksia ja helpottaa näin erilaisiin mahdollisuuksiin varautumista. Myös kehitystrendien ja megatrendit huomioiden, perusteella on siirryttävä visiointiin, organisaation strategioiden ja juuri skenaarioiden rakentamiseen. (Manka 2010.) Tulevaisuustieto syntyy skenaariotyöskentelyn vaiheessa, joka kannattaa muotoilla visuaaliseksi tai esimerkiksi kirjoittaa auki tarinan muotoon tai hyödyntää prototypoinnin menetelmiä kuten videoita, animaatioita tai simulaatioita.
Ennakointi ja tulevaisuustyöskentely tuovat uusia mahdollisuuksia ymmärtää, selvitä ja menestyä muuttuvassa maailmassa, jossa haasteet ja odottamattomatkin kehittämistä ja luovuutta vaativat taidot ovat läsnä kaiken aikaa. Pölönen (2020) argumentoi luovuustaitojen ja mielikuvituksen rohkean käytön puolesta työelämässä. Hänen mukaansa työelämää eteenpäin vievinä vastauksina toimivat yksilölliset voimavarat kuten kommunikointitaidot, myötätunto ja rohkeus sekä niiden käyttäminen ennakkoluuloton käyttö tulevaisuuksien ennakoinnissa. Hän valaa uskoa, että sydämen sivistys tuo menestystä ja onnellisuutta kaikille työelämän osapuolille.
Lähteet
- Hiltunen, E. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Helsinki: Talentum.
- Jalonen, H., Lehti M., Tonteri, A., Koskelo M., Nousiainen, A.K., Jäppinen, T., 2017. Signaaleista tulevaisuustarinoihin -ennakoinnin lyhyt käsikirja. Suomen yliopistopaino Oy. Tampere 2017.
- Järvinen, K. 2014. Työn mielekkyyden johtaminen. Käytännön opas. Helsinki: Talentum.
- Juuti, P. 2011. Työyhteisön kehittäminen ja johtaminen. Vantaa: Hansaprint.
- Kok, J. & van del Heuvel, C. (toim.) 2019. Leading in a VUCA World. Integrating Leadership, Discernmentand Spirituality. Springen Open. E-kirja.
- Laakso, A. 2016. Tulevaisuutta tekemään. (Mediaopas PDF-muodossa avautuu uuteen välilehteen).
- Manka, M-L. 2010. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. Helsinki: Talentum.
- Martela, F.& Jarenko, K. 2017. Itseohjautuvuus -miten organisoitua tulevaisuudessa. Alma Talent. Helsinki 2017.
- Pölönen, P. 2020. Tulevaisuuden lukujärjestys. Helsinki: Otava.
- Sotenavi. 2019. Turun ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu, Etelä-Pohjanmaan terveysteknologian kehittämiskeskus & Opintokeskus Sivis. Sotenavigaattori avautuu uuteen välilehteen.
- Ziemann, M. 2019. Tulevaisuustutkija Markku Wilenius tietää, että 10 vuoden päästä elämme täysin erilaisessa maailmassa: ”Suuri herääminen on selvästi tapahtumassa”. Ylen uutisartikkeli avautuu uuteen välilehteen. Julkaistu 4.8.2019.