Tutut, moneen kertaan taidehistoriallisessa kirjallisuudessa käsitellyt kohteet voivat yllättää, kun niitä katsoo avoimin mielin. Sellaiseksi osoittautuu Suomen kansallismuseon
uudessakin perusnäyttelyssä esillä oleva Maria Wärdhin (1659–1732) muotokuva (H4549:2). Korkearesoluutioinen kuva on julkaistu finna.fi -hakupalvelussa. Rouvan kädessä oleva soikea esine on tulkittu sitruunaksi. On kuitenkin syytä terästää katsetta – tai näyttöpäätteellä suurentaa yksityiskohtaa. Puhdistettu maalaus paljastaa entistä paremmin yksityiskohtiaan. Kyseessähän on pronssista valmistettu kupurasolki!

Muinaisaikainen pronssikoru ei ole mikä tahansa esine 1600-luvun lopun maalauksessa. Tällaisista muinaisista metalliesineistä oli tullut ajankohtaisia ja tärkeitä historiallisia jäänteitä, kun muotokuva maalattiin vuonna 1686. Löydöistä piti ilmoittaa pari vuotta aikaisemmin annetun plakaatin mukaan viranomaisille. Kruunulla oli oikeus lunastaa muinaisjäänteet valtiolle.

Kupurasolki avaa näkökulman niin ajan aatteisiin ja aineelliseen kulttuuriperintöön kuin henkilöihin ja paikkaankin. Solki oli todennäköisesti peräisin Kustavin saaristosta. Marian Wärdhin puoliso Michael Brunlöf toimi Kustavissa Taivassalon seurakuntaan kuuluneiden Vartsalan ja Pyhän Jaakobin kappelin kappalaisena. Suurvallan historian poliittinen merkitys oli iskostettu osaksi nuoren kappalaisen maailmankuvaa Turun yliopistossa, jossa hän oli aloittanut opintonsa vuonna 1670.

Ajan aatteita ymmärtävää kappalaistakin tärkeämpi henkilö muinaisesineiden kannalta oli todennäköisesti kuitenkin hänen appensa: kruunun paikallinen virkamies, Henrik Wärdh. Maria-rouvan isä toimi Ahvenanmaan kruununvoutina ja vastasi postimestarina siitä, että niin virallinen kuin yksityinenkin posti päätyi asiallisesti perille Suurta Postitietä pitkin. Reitti kulki Ahvenanmaalta Turkuun Kustavin saariston kautta. Kruununvoutina hän oli hyvin perillä hallinnon tuoreimmista määräyksistä. Ehkäpä juuri toimelias Wärdh oli
ottanut asiakseen selvittää saaristolaisten muinaislöytöjä. Häneltä ei tunnetusti puuttunut tarmoa ajaa omikseen ottamiaan asioita, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että hänen aloitteestaan ja hänen ylhäisten patronustensa Jakob Flemingin ja Henrik Hornin suosiolla ja lahjoituksin rakennettiin Suomen vanhin ristikirkko, Kustavin Pyhän Jaakobin kappeli. Kirkon kiinnostavia vaiheita ovat valottaneet Panu Savolainen ja Outi Hupaniittu. Kustavin kirkko (1676) on Suomen vanhin säilynyt ristikirkko – Lastuja Suomen historiasta (utu.fi)

Maalauksen muut ainekset ovat 1600-luvun malligrafiikan vakiinnuttamia. Tällaisia muotokuvia konterfeijarit, muotokuvamaalaukseen erikoistuneet maalarit ja tavalliset käsityöläismaalarit valmistivat aatelis-, pappis- ja virkamiesperheiden tilauksesta. Maria-rouvaa esittävässä maalauksessa pöydälle asetettu pieni rukouskirja oli naismuotokuvissa suosittu hurskautta ja kunniallisuutta merkitsevä tunnusesine. Vasemman, kupurasolkea pitelevän käden viehko liike, jolla rouva kannattelee käsivarrellaan mustan päällyspuvun helmaa, esiintyi esimerkiksi englantilaisissa pukukuvissa jo 1640-luvulta. Kuvaustapa jatkui vielä vuosikymmeniä edustusmuotokuvissa samoin kuin kuvattua hahmoa kehystävien muhkeasti laskostettujen kultakirjontaisten verhojen suosiokin.

On epäselvää, kuka Kustavin kappalaispappilan pariskunnan ikuistanut maalari oli. Tekijöitä nimeämään pyrkinyt pioneerikauden suomalainen taidehistoria yritti löytää parimuotokuvien maalarille nimen ja muuta tuotantoa. Taidehistorioitsija K. K. Meinander­­
attributoi 1930-luvulla tekijäksi Pohjanlahden molemmin puolin toimineen Dietrich Möllerumin. Oliko maalari kuitenkin joku muu, ehkä peräti tukholmalaisen hovimaalari Ehrenstrahlin verstaan yhteydessä lyhyen aikaa toimineessa Martin Hannibalin akatemiassa oppia saanut henkilö, jää vaille vastausta signeerauksen ja lähteiden puutteessa. Koulussa oli opetettu piirtämään niin elävää mallia kuin kopioimaan piirroksia ja Maria-rouvan muotokuvan kaltaisia gravyyrejäkin. Oppilaat kopioivat mallioppimisena myös verstaan johtajan Ehrenstahlin ja opettajansa Hannibalin maalauksia.

Erityiseksi ja poliittisesti ajankohtaiseksi Maria-rouvan muotokuvan tekee hänen kädessään pitelemä kupurasolki. Se oli maalausajankohtanaan Ruotsin suurvallan pitkästä ja kunniakkaasta historiasta kertova todiste. Kupurasoljen esittely muotokuvassa yhdistää paikallishistoriallisesti saariston asutuskulttuurin varhaisvaiheet ja kruununvoudin tyttären pienen inhimillisen elämän osaksi Ruotsin modernisoitumiskehitystä. Byrokratisoitumisen seurauksena muinaismuistohallinnollekin oli luotu rakenteita. Lisääntyvä historiatietoisuus nosti esiin sekä arvokkaita muistoja menneisyydestä että motivoi yksityisiä henkilöitä maalauttamaan itsestään muotokuvia muistoksi jälkipolville.

Hanna Pirinen

FT, dosentti, Jyväskylän yliopisto