Harvinaiset valokuvat dokumentoivat vanhan taiteen tutkimusta vuonna 1896

Maisteri Emil Nervander, polyteknikko Armas Lindgren ja arkkitehti Aksel Wikström evästauolla Kempeleen kirkossa.
Maisteri Emil Nervander, polyteknikko Armas Lindgren ja arkkitehti Aksel Wikström evästauolla Kempeleen kirkossa. Ruokailut rytmittivät retkikuntien pitkiä työpäiviä ja ruisleipä, voi, piimä ja kananmunat näyttävät maistuvan. Viileässä kirkossa oli pakko työskennellä paksuissa ulkovaatteissa. Kuvan otti todennäköisesti retkikuntaan kuulunut arkkitehti Victor Sucksdorff.  Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Kun blogeissa, lehtijutuissa ja tiedotteissa viitataan 1800-luvun lopulla virinneeseen kotimaisen vanhan taiteen tutkimukseen, ovat kuvituksena lähes aina eräät mustavalkoiset valokuvat. Niistä toisessa kolme paksuihin takkeihin, housuihin ja saappaisiin pukeutunutta miestä on kokoontunut pienen pöydän ympärille. Toisessa kaksi miestä piirtää selällään lankkulattialle kootuissa heinäkasoissa maaten kolmannen kiikaroidessa jotakin yläpuolellaan olevaa.

Taidehistoriallisia tutkimusretkiä järjestettiin kahdeksan vuosina 1871–1902. Niillä dokumentoitiin sanoin ja kuvin kirkkoja esineineen ja maalauksineen, mutta myös maallisia rakennuksia ja esineistöä. Kamera saatiin mukaan viidennelle retkelle vuonna 1892. Retkikunnat tuottivat valtavan kuvamäärän, yli 2 700 kuvaa, mutta omaa arkista työskentelyään ne dokumentoivat äärimmäisen harvoin. Kempeleen ja Keminmaan kirkoissa otetut valokuvat ovatkin loistava poikkeus. Aivan kuin retkikunta olisi Pohjanmaan rannikkopitäjästä toiseen matkatessaan havahtunut huomaamaan, että myös sen työskentelytavoista kertova tieto on säilyttämisen arvoista. Tai ehkä he ahkeran ja toisinaan raskaan työn lomassa havaitsivat monien toimintatapojen humoristisuuden ja kuvauksellisuuden.

Wikström ja Lindgren piirtävät, ja Nervander kiikaroi Keminmaan vanhan kirkon holvien maalausfragmentteja. Kirkko jäi pois jumalanpalveluskäytöstä vuonna 1799, mutta toimi jatkossa talvihautana ja suntion palkkaukseensa kuuluvien, hautausmaalta korjattujen heinien säilytyspaikkana. Käyttö ja pysyminen seurakunnan korjausohjelmassa pelasti kirkon raunioitumiselta. Kuva lienee Sucksdorffin ottama. Museoviraston kuvakokoelmat.

Tosinaan pohdin, miksi juuri nämä kaksi kuvaa nousevat esille, mutta retkikuntien muu toiminta ja kuvat ovat edelleen varsin tuntemattomia. Näen siihen useita syitä. Ensinnäkin kuvat ovat kiinnostavia ja hauskoja, niissä vanhanaikaisesti pukeutuneet ihmiset syventyvät toimittamaan jotakin hieman outoa tehtävää. Kuvat ovat

myös helposti omaksuttavia, sillä niiden sisältö vaikuttaa avautuvan yksinkertaisesti.

Tärkein syy kuvien suosioon lienee kuitenkin niiden helpossa saatavuudessa. Museoviraston Kuvakokoelmissa säilytettävät valokuvat on digitoitu ja lisätty Finna.fi-kuvapalveluun, josta ne on helppo löytää. Ne on merkitty CC BY 4.0 -lisenssillä, joka oikeuttaa vapaaseen lataamiseen ja käyttöön sekä sähköisessä että painetussa muodossa. Myös kuvien kaupallinen käyttö on sallittu. Mutta, kuten yleensä, suurien kuvakokoelmien esilletuominen vaatii aikaa ja rahaa.

Taidehistoriallisten tutkimusretkien tavoitteena oli kotimaasta löytyvän vanhan ja mahdollisesti uhanalaisen taiteen dokumentointi ja säilyttäminen. Samalla Suomen Muinaismuistoyhdistys keräsi kuvapankkia, jota tarvittiin sekä tutkimukseen että tiedon jakamiseen. Syntynyt kuvakokonaisuus avaa poikkeuksellisen laajan ja monipuolisen näkymän Suomen 1800-luvun esinekulttuuriin. Kirkkojen osalta retkikuntien dokumentointityö ulottui kirkkojen suurista seinämaalauskokonaisuuksista

Saloisten kirkon interiööri
Armas Lindgren dokumentoi akvarelliinsa Saloisten puisen tukipilarikirkon upean interiöörin seinämaalauksineen ja sidehirsineen. Kirkko paloi vuonna 1930. Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

ja juhlavista alttarikaapeista myös pienempiin ja vaatimattomampiin kohteisiin kuten kynttilänjalkoihin, sakaristojen kalustukseen tai rakennusten yksityiskohtiin.

Tällä hetkellä Finna.fi-kuvapalvelussa on kuitenkin vain vajaa viidesosa taidehistoriallisten retkikuntien kuvista ja valikoima painottuu lähes yksinomaan arkkitehtuuriin. Kuvien saatavuuden kannalta ratkaisevia ovat Museoviraston resurssit: miten paljon kuvia se pystyy digitoimaan ja mihin kuvakokoelman osiin käytettävissä olevat varat päätetään suunnata. Minun unelmieni täydellisessä maailmassa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisten tutkimusretkien kaikki kuvat ja kirjoitetut raportit on digitoitu ja avoimessa käytössä. Avoin digitaalinen kokoelma ja toimivat hakutoiminnot helpottaisivat tutkijoiden työtä huomattavasti ja todennäköisesti lisäisivät tutkimusta. Ne myös avaisivat tavalliselle kiinnostuneelle kansalaiselle aivan uusia mahdollisuuksia tutustua ainutlaatuiseen aineistoon ja etsiä esimerkiksi omalla kotipaikkakunnalla tehtyjä kuvia. Kuvien parempi saatavuus auttaisi siten hahmottamaan oman maan kulttuurin syvyyden ja monipuolisuuden.

Leena Elina Valkeapää, FT, dosentti

Taidehistorian tutkija ja tietokirjailija

Knuutilan kartanon aitta
Knuutilan kartanon aitta. Vuonna 1892 järjestetylle viidennelle tutkimusretkelle osallistunut polyteknikko Lars Sonck dokumentoi muihin retkiin nähden poikkeuksellisen paljon hirsirakennuksia ja niiden yksityiskohtia. Museoviraston kuvakokoelmat.

 

Lämna ett svar

Din e-postadress kommer inte publiceras. Obligatoriska fält är märkta *