Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin. 2017
Ljudbok (6 cd, lånade från Åbo stadsbibliotek)

Ganska rolig faktiskt!

Matleena Riikonen on äiti, vaimo ja kirjastotoimenjohtaja, joka on sietänyt muiden lapsellista käytöstä liian kauan. Enää hän ei aio siivota toisten sotkuja, ei kotona eikä työpaikalla, vaikka puoliso ja alaiset sitä odottaisivat.

Timo Sandberg: Murhakuja

Timo Sandberg: Murhakuja.2017
Ljudbok (mp3, 9 h)

Den var kanske lite svår att koncentrera sig på  (också pga att jag lyssnade på den bl.a. på vägen på jobbet).

Elisa-kirjat: ”Rikosromaanisarjan kolmas osassa Otso Kekki jatkaa tutkimuksiaan ja selvittää nyt ristiriitoja herättäneen harrastelijanäyttelijän kuolemaa 1930-luvun Lahdessa. Harrastajanäyttelijä Lars Kuivanen löydetään surmattuna sorakuopalta.  Kuolema selitetään pirtuporukoiden aiheuttamaksi. Poliittinen ilmapiiri Suomessa kiristyy päivä päivältä. Lapuan liike aktivoituu, kyydityksistä huhutaan. Työmaaterrori ja keskinäiset kiusanteot ovat arkipäivää. Tulenarassa tilanteessa ammattiyhdistysaktiivi Ismo ja valkoisen perheen kasvatti Silja jatkavat salaisia tapaamisiaan. Eräänä yönä Ismo haetaan väkisin kodistaan. Kekki ja Vera ovat saaneet pojan, mutta elävät edelleen susiparina. Asenteet venäläisiä kohtaan kiristyvät, ja Vera kaipaa kotimaahansa. Ismon ja Siljan rakkaus sinnittelee ristiriitojenkin keskellä, mutta onko suhteella tulevaisuutta?”

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila. 2017
Ljudbok (5 CD, lånad från Åbo stadsbibliotek)
Författaruppläsning.

Lite för många mänskor i familjen det handlade om för att man skulle lyckas hålla reda på dem, för kort bok för det.
Jag tyckte bättre om Franzéns två första, självbiografiska böcker. Det här var lite Arto Paasilinna-stil.

Outi Pakkanen: Helle

Outi Pakkanen: Helle. 2015
Inbunden (köpt på loppis)

Varför kalla det deckare när det bara dyker upp ett mord, som påtvingat precis i slutet… (det här undrade i princip alla bloggare som läst boken). Lättläst, och förstås roligt att Pakkanen alltid tar in lite svenska här och där.

(jag har ju läst massa av hennes böcke tidigare, började med dem då när jag började läsa på finska, de är ju lättlästa, men verkar inte ha läst någon sedan jag började blogga om enskilda böcke..)