Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja.2018
Ljudbok (BookBeat, 9 h)

Berliinin hämärillä kaduilla vaanii sarjamurhaaja, joka valikoi uhrikseen koululaisia. Helsingissä Karl AxelBjörk yrittää kuumeisesti selvittää ministeri Ritavuoren murhaa, jota hän epäilee salaliitoksi. Kun kaikkialla tulee seinä vastaan, turhautunut Björk pestautuu setänsä liikeyritykseen ja lähtee työmatkalle Berliiniin.Berliinin yöt eivät henkäile pelkkää hilpeää kabaree-elämää ja moraalista vapautta. Pelottava murhamies vaanii tyttöjä ja poikia, surmaa heidät kamalalla tavalla ja heittää ruumiit kanaaliin kaupungin keskuspuistossa Tiergartenissa.

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa. 2018
Ljudbok (BookBeat, 11 h)
Kalle Björk, del 3

Onko tuhopolttojen takana pyromaani, vai jotain vieläkin vaarallisempaa? Vuoden 1921 syyskesällä Helsingissä syttyy liekkeihin useita teollisuusrakennuksia. Kun laivanvarustamon konttoripäällikkö saa palossa surmansa, poliisi pyytää Björkin avukseen. Samaan aikaan Björk kaivautuu syvälle Helsingin alamaailmaan, kun hän etsii rikostodisteita arkkivihollistaan, pelottavaa Vahanaamaa vastaan. Kaiken kukkuraksi Björkin kuolleeksi luultu isä palaa Siperiasta elossa ja alkaa puuttua karkeaan tapaansa poikansa elämään.

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä. 2015
Ljudbok (BookBeat 11 h 21 min)
Uppläsare: Aku Laitinen
Del 2

Kesällä 1921 Karl Axel Björk saa selvitettäväkseen vanhan naisen kuoleman, jonka poliisi on sivuuttanut pelkkänä sydänkohtauksena. Kun ilmenee toinenkin kuolemantapaus, alkaa näyttää siltä, että vainajat ovat ovelan myrkyttäjän uhreja. Vastassa on murhaaja, joka vaihtaa nahkaansa kuin käärme. Björkin vanhat viholliset Valaveljet eivät myöskään lepää, vaan käyvät hänen kimppuunsa odottamattomilla aseilla.

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

yon_sydan_on_jaataVirpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä. Otava 2014.
Ljudbok (11 h 40 min)
CD-bok lånad från Åbo stadsbibliotek
Uppläsare: Kari Ketonen

Keväällä 1921 helsinkiläisten juomavesisäiliöstä Vesi linnasta löytyy kuollut mies. Todisteet viittaavat siihen, että entinen punavanki olisi tappanut jääkäriupseerin kostaakseen kärsimänsä vääryyden. Sisäasiainministeriössä työskentelevää Karl Axel Björkiä selitys ei kuitenkaan tyydytä. Murhatutkimukset vievät Björkin öisille retkille kaupungin kaduille, työläiskortteleihin ja salaliittolaisten ja vakoojien suosimiin hotelleihin ja ravintoloihin – sekä muotisalonkiin, jonka omistaja on kenties muutakin kuin bolsevikkeja paennut aatelisnainen.

Jag har inte läst något av Virpi Hämeen-Anttila tidigare (men sett filmen Suden vuosi, som baserar sig på hennes bok med samma namn). Det här är deckare, väldigt traditionell sådan (”gammaldags” stod det i en recension) och inget speciellt i själva kriminalgåtan, men det är lite annorlunda att den är placerad i 1920-talets Helsingfors – jag gillar historiska  romaner, men vill helst att de behandlar1900-talet (vilket ju utesluter ganska mycket av historian 🙂 – men det hände så mycket viktigt under 1900-talet så det räcker väl till, så man kan skippa allt före det, gäller dock inte Sveriges och Finlands äldre historia!).
Men tillbaka till boken: Huvudpersonen är finlandssvensk och finska, svenska och också ryska talas antagligen så som det gjordes i den tidens H:fors. Kari Ketonen har bra röst, men lite till kunde han kanske ha filat på sitt finlandssvenska uttal och den ryska brytningen är nog kanske lite för stark hos den ryska kvinnan som talar finska.

Ingen jättehöjdare men helt hörbar! – Och ”cliffhangers” är ju inget nytt (det byggde väl t.ex. Dickens följetonger på !), den här boken slutar med en riktigt typisk sådan (dvs. det kommer fortsättning – någonstans läste jag att fyra böcker planerats).

Bl.a. Kirsin kirjanurkka och Kirjainten virrassa har skrivit om boken. (Finska bokbloggare är ju överlag jättebra – dvs. de analyserar böckerna omsorgsfullt, har ett bra språk, ger ett mycket mer professionellt intryck än svenska! – Tur att den här bloggen inte är öppen, jag skulle förstås vara värd elaka kommentar på ett sådant här inlägg!