{"id":461,"date":"2018-03-25T12:30:27","date_gmt":"2018-03-25T09:30:27","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=461"},"modified":"2018-03-25T12:46:42","modified_gmt":"2018-03-25T09:46:42","slug":"pannukakku","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=461","title":{"rendered":"Pannukakku"},"content":{"rendered":"
\"\"
jos kuva ei n\u00e4y, klikkaa t\u00e4st\u00e4<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Kaikkina kertoina, kun olen ollut televisiossa haastateltavana, haastattelua on edelt\u00e4nyt taustakeskustelu. Siin\u00e4 miss\u00e4 muiden medioiden vastaavissa keskusteluissa vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 yleens\u00e4 pitk\u00e4 tovi, vaikka varsinainen julkaistava juttu, esim. lehtikirjoitus, ei olisikaan erityisen laaja, telkkaria varten tuntuu olevan toisenlaiset tarpeet. Lyhyit\u00e4 turinoita ovat olleet, joko muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin puhelinkeskusteluina tai jutusteluina l\u00e4mpi\u00f6ss\u00e4 juuri ennen. Poikkeuksen t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on tehnyt Arto Nybergin ohjelma, ja ohoh mink\u00e4 poikkeuksen. Vierailuani ohjelmassa nimitt\u00e4in edelsi harvinaisen perinpohjainen ja sanoisinko eritt\u00e4in intensiivinen taustakeskustelu. Haastattelija oli ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni nuorehko henkil\u00f6 ja assistenttina mahdollisesti uusi, vaikka kun nyt mietin, niin mist\u00e4p\u00e4 min\u00e4 voisin sen tiet\u00e4\u00e4, kun keskustelu k\u00e4ytiin puhelimessa. Sit\u00e4 joka tapauksessa kesti monta tuntia ja se muistutti l\u00e4hinn\u00e4 ristikuulustelua, min\u00e4 siis syytetyn penkill\u00e4, \u00bfcomprendes? J\u00e4lkeenp\u00e4in \u00e4\u00e4ni k\u00e4he\u00e4n\u00e4 ja luurik\u00e4si puutuneena ehdin jo tuumailla, mit\u00e4 sunnuntaina mahtaakaan tapahtua, mutta Nyberg oli itse yst\u00e4v\u00e4llisyys. Mit\u00e4 miellytt\u00e4vin kontakti ja tilanne. Formulauutisetkin kerrottiin viel\u00e4 studion puolelle.<\/p>\n

Nuori ja uusi tai ei, taustahaastattelun tehnyt assistentti oli hyvin sanavalmis. Vaikka sattuneesta syyst\u00e4 min\u00e4 olin enimm\u00e4n aikaa \u00e4\u00e4ness\u00e4, h\u00e4n ei koskaan tyytynyt yksinkertaiseen kysymys-vastaus sapluunaan vaan teki aina lis\u00e4- tai vastakysymyksi\u00e4 asiasta, usein aggressiivisestikin. Vain kerran h\u00e4n j\u00e4i hiljaa sanattomaksi: kun kysyttyn\u00e4 vastasin uskovani Jumalaan. T\u00e4m\u00e4 uskokysymys arvatenkin kuului repertoaariin alani t\u00e4hden. Minua oli kuitenkin haastateltu akateemisena tutkijana ja tutkimusryhm\u00e4n johtajana, ja kun sitten annoin haastattelijalle uskomy\u00f6nteisen vastauksen, h\u00e4n meni aivan myk\u00e4ksi. Hiljaisuutta kesti pitk\u00e4hk\u00f6n aikaa ja sen j\u00e4lkeen, en ole nyt ihan varma … mutta h\u00e4n taisi kysy\u00e4 saman kysymyksen uudestaan. Vastasin siis uudestaan. Uusi hiljaisuus. V\u00e4h\u00e4n ajan kuluttua luurista kuului l\u00e4peens\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stynyt, ihmetyst\u00e4 tiukkuva kommentti, jotta sin\u00e4h\u00e4n siis olet tutkija ja tieteentekij\u00e4!? Siihen en osannut vastata kuin lakonisesti \u201dniin?\u201d. Pikkuhiljaa k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 haastattelijan k\u00e4sityksen mukaan ei kukaan tieteen ammattilainen \u2013 siis ei kukaan<\/em> \u2013 usko Jumalaan tai mihink\u00e4\u00e4n vastaavaan. Yritin sanoa, ettei se pid\u00e4 paikkaansa, mutta t\u00e4m\u00e4 oli selv\u00e4sti jotain, joka meni parsekin p\u00e4\u00e4st\u00e4 hilseen yli. Selv\u00e4stikin h\u00e4nen multiversumissaan tiede ja usko sulkivat toisensa pois yht\u00e4 ilmeisesti ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kuin parillisuus ja parittomuus tai sanokaamme Dr. Jekyll ja Mr. Hyde. Tietelij\u00f6ill\u00e4h\u00e4n on tiede eik\u00e4 Jumalaa siis tietenk\u00e4\u00e4n tarvita, erkkikin sen tiet\u00e4\u00e4. Ja kun minun tuntemissani tieteilij\u00f6iss\u00e4 taas ei oikein muita olekaan kuin Jumalaan uskovia. Tai sanotaan ainakin niin, ett\u00e4 heit\u00e4 on sankoin joukoin. Enk\u00e4 tosiaankaan tunne vain oman alani tutkijoita tai vain muita pehme\u00e4p\u00e4isi\u00e4 pehmeiden tieteiden tekij\u00f6it\u00e4. Joten on totta, ett\u00e4 my\u00f6s min\u00e4 koin tilanteessa yll\u00e4tyksen, vaikka ehk\u00e4 en aivan yht\u00e4 isosti. Nimitt\u00e4in ett\u00e4 sill\u00e4kin tavoin voi ajatella, ettei sellaisia ihmisi\u00e4 lainkaan ole olemassa. Tiedonsosiologiaa konkretisoituna! Ehk\u00e4 jossakin horisontit fuusioituivat.<\/p>\n

Litte\u00e4 maa -k\u00e4sitys, johon siis ei keskiajallakaan uskottu, tarjoaa meille kuvakielen, jonka avulla voimme nyt v\u00e4h\u00e4n pohtia tuota hankalaksi sanottua dyadia usko ja tiede, erityisesti siin\u00e4 vaikuttavaa epistemologiaa. \u2026 Tai ehk\u00e4 sittenkin olisi helpompi ajatella yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 CD-levy\u00e4 ja toisaalta vinyylilevy\u00e4. Joo. Kuvitellaan, ett\u00e4 molempia levyj\u00e4 varten on yksi ja sama piikki, johon ne pudotetaan ja pujotetaan keskell\u00e4 olevasta rei\u00e4st\u00e4\u00e4n. Ensin piikkiin lasketaan iso vinyylilevy. Sitten sen p\u00e4\u00e4lle asetetaan pieni CD-levy lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n samasta piikist\u00e4 l\u00e4pi. Piikki edustaa tietoa, jota kummankin levyn ulkoreunalla asustelevat pienen pienet ihmiset l\u00e4htev\u00e4t levy\u00e4 pitkin hakemaan. Levyt itsess\u00e4\u00e4n ovat maailmoja, joiden l\u00e4pi tiedon polut on etsitt\u00e4v\u00e4. CD-levyn reunalla asustaville matka on lyhyempi, mutta vain vinyylilevyn reunalla asuvat tutustuvat kumpaankin maailmaan. Mitk\u00e4 ovat edut ja haitat? Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti vinyylilevyn reunalta ei voi hyp\u00e4t\u00e4 suoraan piikille tai edes CD-levyn reunalle. Ei sielt\u00e4 siis oikaista. Mutta miksik\u00f6 CD-levyn asukkaat eiv\u00e4t edes v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4htisi toiseen suuntaan laajentaakseen maailmaansa? Pelk\u00e4\u00e4v\u00e4tk\u00f6 he putoavansa maailmansa reunan yli \u2026 ei nyt menikin toisen kielikuvan (ja huumorin?) puolelle. No mutta eik\u00f6h\u00e4n jotain jo tullut selv\u00e4ksi.<\/p>\n

Itseasiassa t\u00e4ss\u00e4 kielikuvarallissa ei illustroida vain epistemologiaa eli tiedon hankinnan viile\u00e4n loogisia prinsiippej\u00e4 vaan my\u00f6s tiedonsosiologisia, humaaneja aspekteja. Humanistista \u201danalyysia\u201d voisi viel\u00e4 jatkaa, esim. toteamalla, ett\u00e4 koska toisen levyn \u00e4\u00e4nentoisto on sen asukkaista itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti parempi, heid\u00e4n johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 on, ett\u00e4 he pystyv\u00e4t paitsi tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin my\u00f6s muodostamaan k\u00e4sityksen siit\u00e4, miten toisen levyn asukkaat hankkivat tietonsa eli siis tiet\u00e4v\u00e4t: huonommin. N\u00e4in he n\u00e4kev\u00e4t mahdolliseksi ja osin my\u00f6s tarpeelliseksi neuvoa heit\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ytyy sanoa, ettei kuulosta kaikkinensa aivan vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, mutta t\u00e4llainenkin rooli tiedolla on, mik\u00e4 on hyv\u00e4 tiedostaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaikkina kertoina, kun olen ollut televisiossa haastateltavana, haastattelua on edelt\u00e4nyt taustakeskustelu. Siin\u00e4 miss\u00e4 muiden medioiden vastaavissa keskusteluissa vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 yleens\u00e4 pitk\u00e4 tovi, vaikka varsinainen julkaistava juttu, esim. lehtikirjoitus, ei olisikaan erityisen laaja, telkkaria varten tuntuu olevan toisenlaiset tarpeet. Lyhyit\u00e4 turinoita ovat olleet, joko muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin puhelinkeskusteluina tai jutusteluina l\u00e4mpi\u00f6ss\u00e4 juuri ennen. Poikkeuksen t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on … Forts\u00e4tt l\u00e4sa Pannukakku<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":177,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"aside","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-461","post","type-post","status-publish","format-aside","hentry","category-uncategorized","post_format-post-format-aside"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/461","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/177"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=461"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/461\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":465,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/461\/revisions\/465"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=461"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=461"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=461"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}