{"id":433,"date":"2018-02-19T11:14:51","date_gmt":"2018-02-19T09:14:51","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=433"},"modified":"2018-02-19T11:32:14","modified_gmt":"2018-02-19T09:32:14","slug":"ars-longa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=433","title":{"rendered":"Ars longa"},"content":{"rendered":"
\"\"
jos kuva ei n\u00e4y, klikkaa t\u00e4st\u00e4<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Kun yritimme kolmannelle huippuyksikk\u00f6kaudelle, tein tutkimussuunnitelmaa aika suuressa kiireess\u00e4 ja paineen alla. Jossakin vaiheessa huomasin, ett\u00e4 vaikka se vei enemm\u00e4n aikaa, ty\u00f6 luontui lennokkaammin, jos pidin aina v\u00e4lill\u00e4 taukoa johonkin muuhun syventyen. En viel\u00e4 ollut tutustunut tuolloin hiljattain kohua aiheuttaneeseen Dan Brownin kirjaan Da Vinci -koodi<\/em>, joten p\u00e4\u00e4tin hankkia sen k\u00e4siini. Tein tutkimussuunnitelman loppuun niin, ett\u00e4 tauon koittaessa lukaisin aina palan Brownin kirjaa. Muistan miettineeni, t\u00e4lt\u00e4k\u00f6 fyysikosta tuntuu, kun h\u00e4n lukee scifi-romaania. Joskus scifi on ennakoinut fysiikan l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 ja jopa antanut ideoita tai yllykkeit\u00e4 tutkimukselle. Da Vinci -koodin<\/em> fiktio oli kuitenkin kaukana n\u00e4kemyksellisest\u00e4. Siin\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tullut esiin mit\u00e4\u00e4n uutta eik\u00e4 yll\u00e4tyksellist\u00e4. Kirjan diskurssi oli pintatasolla n\u00e4pp\u00e4r\u00e4\u00e4 mutta syvemm\u00e4ll\u00e4 tasolla ihan infantiilia. Minun oli silti aina hiukan ravisteltava itse\u00e4ni, ettei fiktiota hiipisi tutkimustekstiinkin.<\/p>\n

Huippuyksikk\u00f6kausien ohella olen ollut kaksi kertaa Suomen Akatemian tutkijatohtorina ja kerran akatemiatutkijana. Se on hienoa, mutta minulle osuivat ajan mukana muuttuvan Akatemian historian toistaiseksi lyhimm\u00e4t tutkimusvirkakaudet. Muistan kun suunnittelin Jeesus-tutkimuksen k\u00e4sikirjan alullepanemista ja tajusin, ett\u00e4 projektista tulisi mit\u00e4 ilmeisimmin niin pitk\u00e4, ett\u00e4 jossakin kohtaa sit\u00e4 j\u00e4isin suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Se tarkoittaisi joko minun osuuteni projektissa tai koko projektin loppumista. Pit\u00e4\u00e4 olla pikkuisen hullu, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 n\u00e4ppyl\u00f6in ryhtyy sellaiseen hankkeeseen. Lis\u00e4ksi jossakin vaiheessa Jeesus-tutkimus oli lakannut olemasta seksik\u00e4st\u00e4. Rahat alkoivat suuntautua toisenlaisten iskusanojen kuin \u201dJesus\u201d, \u201ddialogue\u201d, \u201dorigin\u201d ja \u201dhistory\u201d per\u00e4\u00e4n. Ennen pitk\u00e4\u00e4 oli vain p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4, vaihtaisinko tutkimusalaa vaiko rahoitusmuotoa.<\/p>\n

Historiantutkimus oli 1990-luvulla hiukan hukassa postmodernismin taholta tulleen teoriakritiikin johdosta. Kritiikki toi metodologian n\u00e4k\u00f6piiriin ajatuksia, jotka \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiss\u00e4 muodoissaan tekiv\u00e4t historiantutkimuksesta mahdotonta kyseenalaistaen historiateorian ja omaksutun epistemologian. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vien ja monimutkaisten termien ja k\u00e4sitteiden kavalkadi saatteli integraalit postmodernistit siihen p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 historiantutkimuksen tuottamat representaatiot menneisyydest\u00e4 olisi rinnastettava makuasioihin: niill\u00e4 ei ole sen suurempaa painoarvoa eik\u00e4 niist\u00e4 voi kiistell\u00e4. Hommassa tapahtui sitten modernin logiikan mukaisesti. Ne tutkijat, joilla mainittuja n\u00e4kemyksi\u00e4 oli, lopettivat historiankirjoittamisen. Mainittakoon silti, ett\u00e4 postmodernistinen teoriointi on opettanut historiantutkimukselle my\u00f6s yht\u00e4 ja toista konstruktiivista (!).<\/p>\n

Postmodernismi iski historiallisen kokemuksen, jopa inhimillisen kokemuksen ytimeen. Ihmisin\u00e4 ja historiallisina olentoina me koemme nykyisyyden yhdyspisteen\u00e4 (engl. nexus<\/em>) menneisyyden ja tulevaisuuden v\u00e4lill\u00e4. Neksuksessa muistetun menneisyyden, ennakoidun tulevaisuuden ja l\u00e4sn\u00e4 olevan nykyisyyden elementit muuttuvat historialliseksi kokemukseksi jatkuvuudesta ja jatkumattomuudesta rakentuvan v\u00e4littymisen kautta. Ilmi\u00f6t siirtyv\u00e4t menneisyyteen ja vaihtuvat uusiin. Siin\u00e4 keskell\u00e4 el\u00e4mme me aistimassa yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 jatkuvuutta eri ilmi\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4, koska muuten ilmi\u00f6iden ei voitaisi havaita seuraavan toisiaan, ja toisaalta ep\u00e4jatkuvuutta, koska muuten ei voitaisi puhua eri ilmi\u00f6ist\u00e4. Inhimillinen historia toisin sanoen etenee neksuksien ketjussa niiden j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 nykyisyyden menneisyyteen ja tehdess\u00e4 tulevaisuudesta nykyisyytt\u00e4.<\/p>\n

Nyt integraalit postmodernit teoriat ennustivat joko jatkuvuuden tai ep\u00e4jatkuvuuden kokonaan katoavaksi. Kumpikin visio merkitsisi neksuksien ketjun murtumista, yksinkertaisesti historian loppua. Strukturaalin postmodernismin edustajat odottivat ep\u00e4jatkuvuuden katoavan: uusia neksuksia ei syntyisi, kun ilmi\u00f6t eiv\u00e4t ep\u00e4jatkuvuuden poisollessa vaihtuisi uusiin. Tulevaisuudesta tulisi ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyyksiin jatkettua nykyisyytt\u00e4. Poststrukturaalin postmodernismin edustajat puolestaan uskoivat jatkuvuuden lakkaavan: uusia neksuksia ei syntyisi, kun ilmi\u00f6t eiv\u00e4t jatkuvuuden puuttuessa en\u00e4\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla liittyisi toisiinsa. Tulevaisuudella ei en\u00e4\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 menneisyyden kanssa.<\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen visio kai nyky\u00e4\u00e4n yleisimmin miellet\u00e4\u00e4n juuri \u201dpostmoderniksi ajatteluksi\u201d. Ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4 pohjaa, jolta ilmi\u00f6it\u00e4 voidaan arvioida. Ei ole pysyvi\u00e4 totuuksia, ei yht\u00e4 isoa kertomusta, johon liitty\u00e4. Kaikki el\u00e4\u00e4 villin\u00e4 ja vapaana jatkuvassa muutoksen virrassa ilman yhteytt\u00e4 taaksep\u00e4in tai eteenp\u00e4in, sis\u00e4\u00e4n tai ulos, yl\u00f6s tai alas. Ilmi\u00f6t ovat olemassa t\u00e4ysin irrallaan toisistaan ja vailla (m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyv\u00e4\u00e4) merkityst\u00e4 toisilleen. Historia ja hermeneutiikka ovat todellakin helisem\u00e4ss\u00e4 t\u00e4llaisten ajatusten kanssa, kun jokainen hetki ja jokainen tulkinta olisi ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 uniikkina ja isoloituna.<\/p>\n

Noh, t\u00e4ss\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4n viikonp\u00e4iv\u00e4n ratoksi t\u00e4llaisia ajatuksia, jotka siis kohisivat aikansa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isin\u00e4 mutta ovat sittemmin laantuneet. Historiankirjoitus ei en\u00e4\u00e4 vuosikymmeneen tai pariin ole ollut uhanalainen laji, jos oli sit\u00e4 koskaan. Sen maine ja seksikkyys o(li)vat tosin mennytt\u00e4, ainakin joissakin maksavissa piireiss\u00e4, mutta mik\u00e4\u00e4n sen enempi ei ole est\u00e4nyt historioitsijoita kaiken aikaa tekem\u00e4st\u00e4 historiantutkimusta. Eiv\u00e4tk\u00e4 ainoastaan annalistit kukoista. Uuden sukupolven on saatava tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 vanha on tehnyt.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 asiat mainitsen my\u00f6s siksi, ett\u00e4 niiden pohjalta avautuu varsin sis\u00e4ist\u00e4v\u00e4 n\u00e4kym\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena Jeesus-tutkimusmetodina ajamaani jatkumoajatteluun. Siin\u00e4 keskukseksi otetaan historian ilmi\u00f6 \u201dJeesus\u201d, joka pyrit\u00e4\u00e4n selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uskottavasti suhteessa sek\u00e4 edelt\u00e4viin ett\u00e4 tuleviin ilmi\u00f6ihin. Puhutaan Jeesuksen ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 jatkumossa juutalaisuus\u2013kristinusko. Ymm\u00e4rt\u00e4minen ja selitt\u00e4minen syntyv\u00e4t \u201dneksuksessa\u201d yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 jatkuvuutta ja toisaalta ep\u00e4jatkuvuutta edustavista, Jeesus\u2013juutalaisuus sek\u00e4 Jeesus\u2013kristinusko -dimensioissa vaikuttavista elementeist\u00e4. Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti jos joko ep\u00e4jatkuvuus tai jatkuvuus lakkaa, ei jatkumoajattelua en\u00e4\u00e4 voi harjoittaa. Meill\u00e4 joko ei ole (edes jollakin tavoin) erillisi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 juutalaisuus, Jeesus, kristinusko tai sitten emme voi hahmottaa niiss\u00e4 jatkumoa. Integraalin postmodernismin haaste kaikelle historiantutkimukselle koskee siis v\u00e4hint\u00e4\u00e4n samalla voimakkuudella jatkumon\u00e4k\u00f6kulmaa. Tai koskisi.<\/p>\n

Olen viimeaikojen tutkimuksissani keskittynyt erityisesti toiseen eli Jeesus\u2013kristinusko -dimensioon. N\u00e4in on siksikin, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen dimensio on jo niin hyvin m\u00f6yhennetty kolmannen etsinn\u00e4n \u201dJesus within Judaism\u201d -hermeneutiikan puolesta. Toisen dimension kohdalla voisi ajatella hy\u00f6dynnett\u00e4v\u00e4ksi Gadamerin k\u00e4sitett\u00e4 Wirkungsgeschichte<\/em>, jolla on perinnett\u00e4 eksegetiikassa. Kuitenkin \u201dperinteisess\u00e4\u201d eksegeettisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4kin (johon kuuluu useita erilaisia versioita) se on ensin tarvinnut irrottaa alkuper\u00e4isest\u00e4 gadamerilaisesta tarkoitusyhteydest\u00e4\u00e4n. Jo t\u00e4m\u00e4 saattaa olla tavallaan v\u00e4\u00e4rin. Kun puhutaan Jeesuksen Wirkungsgeschichte<\/em>st\u00e4, ollaan selv\u00e4sti viel\u00e4 kauempana alkuper\u00e4isest\u00e4. Olen siksi miettinyt, kannattaako lainkaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4, mutta muut mahdolliset vaihtoehdot eiv\u00e4t tunnu yht\u00e4 sulavilta. Toisaalta onhan esim. \u201dpost-context\u201d k\u00e4\u00e4nteisyyden mielikuvassaan hurmaavan transparentti tai ainakin intuitiivinen.<\/p>\n

Kyll\u00e4 t\u00e4lle kaikelle l\u00f6ytyisi konkreettisempiakin ilmaisutapoja, mutta mit\u00e4 ajatusta tahansa postmodernismiin reflektoitaessa ensimm\u00e4inen uhri on kieli. Ja toinen on sitten se totuus. Vai oliko niin, ett\u00e4 on kyse samasta asiasta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun yritimme kolmannelle huippuyksikk\u00f6kaudelle, tein tutkimussuunnitelmaa aika suuressa kiireess\u00e4 ja paineen alla. Jossakin vaiheessa huomasin, ett\u00e4 vaikka se vei enemm\u00e4n aikaa, ty\u00f6 luontui lennokkaammin, jos pidin aina v\u00e4lill\u00e4 taukoa johonkin muuhun syventyen. En viel\u00e4 ollut tutustunut tuolloin hiljattain kohua aiheuttaneeseen Dan Brownin kirjaan Da Vinci -koodi, joten p\u00e4\u00e4tin hankkia sen k\u00e4siini. Tein tutkimussuunnitelman loppuun niin, … Forts\u00e4tt l\u00e4sa Ars longa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":177,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"aside","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-433","post","type-post","status-publish","format-aside","hentry","category-uncategorized","post_format-post-format-aside"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/433","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/177"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=433"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/433\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":439,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/433\/revisions\/439"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=433"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=433"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=433"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}