{"id":420,"date":"2017-12-17T13:26:46","date_gmt":"2017-12-17T11:26:46","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=420"},"modified":"2017-12-17T13:37:50","modified_gmt":"2017-12-17T11:37:50","slug":"420","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=420","title":{"rendered":"Schalom Ben-Chorin"},"content":{"rendered":"
\"\"
jos kuva ei n\u00e4y, klikkaa t\u00e4st\u00e4<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Schalom Ben-Chorin<\/strong><\/a><\/p>\n

\u201dFariseus ja publikaani rukoilemassa\u201d on yksi tunnetuimmista Jeesuksen vertauksista. Sill\u00e4 on keskeist\u00e4 merkityst\u00e4 kristillisess\u00e4 teologiassa, se on kulttuurimme keskeisi\u00e4 kuvia, ja sill\u00e4 on my\u00f6s asema synagogan ja kirkon v\u00e4lisess\u00e4 dialogissa.<\/p>\n

Opiskelin juutalaisuuden ja kristinuskon dialogia isona osana syvent\u00e4vi\u00e4 opintojani. My\u00f6hemmin historian Jeesusta tutkiessani on noista opinnoista ollut minulle paljon hy\u00f6ty\u00e4. Opintokokonaisuuteen sis\u00e4ltyi my\u00f6s matka Israeliin, jossa sain yhteyden moniin dialogiin eri tavoin vaikuttaneihin henkil\u00f6ihin. Keskustelin mm. rabbi Chaim Pearlin, Shmuel Goldingin ja Kaarlo Syv\u00e4nn\u00f6n kanssa. Yhten\u00e4 mieleenpainuvana kokemuksena muistan lyhyehk\u00f6n puheluni Schalom Ben-Chorinille<\/a>. Soitin h\u00e4nelle hotellihuoneestani. Muistaakseni olin saanut h\u00e4nen puhelinnumeronsa h\u00e4nen poikansa kautta, joka opetti Hebrew Union Collegessa. Pojan numeron taas sain HUCin infon yst\u00e4v\u00e4lliselt\u00e4 p\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4lt\u00e4 (p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, joka oli kuuma ja niin kirkkaan aurinkoinen, ett\u00e4 se pani kamerani kamppailemaan ostamani 1000 ASAn filmin kanssa).<\/p>\n

\u201dPuhutteko saksaa\u201d, oli Schalom Ben-Chorinin ensimm\u00e4inen kommentti. H\u00e4nen nimens\u00e4 merkitsee suomeksi \u201drauha, vapauden lapsi\u201d. Valitettavasti en puhunut saksaa. T\u00e4m\u00e4 tapahtui paljon ennen Erlangenia, eik\u00e4 niin ollen ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta vaihtaa saksalaissyntyisen Ben-Chorinin toivomaan kieleen. Jatkoimme siis englanniksi. Selitin Ben-Chorinille, ett\u00e4 olisin haastatellut h\u00e4nt\u00e4 synagogan ja kirkon dialogiin liittyen. Kehuin h\u00e4nen kuuluisaa Bruder Jesus<\/em> -kirjaansa. Taisin kertoa h\u00e4nelle jotakin opinnoistanikin, jopa pro gradu -aiheeni (ei, ei nyt sent\u00e4\u00e4n). Ben-Chorin kuunteli, kommentoi harvakseltaan ja sanoi olevansa hyvin kiinnostunut. Kohteliaisuutta, mutta n\u00e4m\u00e4 olivat tietenkin olennaisesti h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 liittyvi\u00e4 asioita. H\u00e4n oli tehnyt paljon saattaakseen kirkon ja toisaalta synagogan ihmiset, historiasta huolimatta, rakentavaan kanssak\u00e4ymiseen. T\u00e4ss\u00e4 nyt v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle kaksikymppinen suomenluterilainen esitti h\u00e4nelle kysymyksi\u00e4\u00e4n. Miksip\u00e4 h\u00e4n ei olisi uhrannut aikaansa.<\/p>\n

Ben-Chorinin aika loppui. H\u00e4nen oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n luentoa. Halusinko min\u00e4 tulla kuulemaan sit\u00e4? Voisimme ehk\u00e4 jatkaa keskustelua sen j\u00e4lkeen. Mutta h\u00e4n pit\u00e4isi luennon saksaksi. Olisiko siit\u00e4 silloin minulle mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4?<\/p>\n

– Pystyn kyll\u00e4 kuuntelemaan saksaa, puhuminen vain ei onnistu, selitin. Totta se olikin, kuullunymm\u00e4rt\u00e4minen oli minulla saksassa parempi kuin puhetaidot. Riittik\u00f6 se silti siihen, ett\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isin edes jotakin, sen saisin n\u00e4hd\u00e4. \u201dPid\u00e4n esitelm\u00e4n osoitteessa Martin Luther Square<\/em>, se on vanhassa kaupungissa l\u00e4hell\u00e4 pyh\u00e4n haudan kirkkoa.\u201d \u201dKiitos!\u201d, sanoin, ja hyv\u00e4stellen p\u00e4\u00e4timme puhelinkeskustelun. En koskaan l\u00f6yt\u00e4nyt mainittua paikkaa. Kuulinkohan jotain v\u00e4\u00e4rin. Nuori arabitaksikuski yritti selitt\u00e4\u00e4 minulle, kun olimme jo pitk\u00e4\u00e4n ajelleet ymp\u00e4ri Jerusalemia: \u201dKoettakaa nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4! Juutalainen rabbi ei ikin\u00e4 voisi menn\u00e4 kristittyyn tilaisuuteen.\u201d Ben-Chorin ei ollut rabbi, mutta v\u00e4h\u00e4n aiemmin taksikuski oli avartanut maailmankuvaani, kun totesi, ettei ollut koskaan kuullutkaan Martti Lutherista.<\/p>\n

Vaikka nykyp\u00e4iv\u00e4 on jo toista maata, Jeesus-tutkimus on historiansa aikana useammallakin tavalla vaikeuttanut kirkon ja synagogan v\u00e4list\u00e4 dialogia. En halua t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 puhua arjalaisjeesuksesta tai esim. 1800-luvun progressiivisesta Jeesuksesta, vaan otan esille er\u00e4\u00e4n hieno- ja monisyisemm\u00e4n eksegeettisen tendenssin. Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista rukoilemassa (Luuk. 18:9-14) oli er\u00e4s keskeisist\u00e4 traditioista, joilla mennein\u00e4 aikoina leimattiin Jeesuksen ajan juutalaisuus alempiarvoiseksi, koska siin\u00e4 kannatettiin lakivanhurskautta. Vertauksessa fariseus ylpe\u00e4n\u00e4 esittelee tekojaan. H\u00e4n my\u00f6s estoitta viittaa huonompiin ihmisiin, joiden uskonnolliset ponnistukset kalpenevat h\u00e4nen omien saavutustensa rinnalla. Olivatpa ne fariseukset kamalia, ajateltiin. Tutkimuksessakin vilisi arvoarvostelmia, jotka korottivat Jeesusta ja painoivat juutalaisia.<\/p>\n

Kun asennetta ymm\u00e4rrettiin ryhty\u00e4 korjaamaan, uudet paremmiksi tarkoitetut ratkaisut nousivat yh\u00e4 herk\u00e4sti vanhalta pohjalta; n\u00e4inh\u00e4n usein tapahtuu asenteiden muuttuessa asteittain. V\u00e4itettiin, ettei tekstin kuvaus juutalaisuudesta pid\u00e4 paikkaansa. Tai jos pit\u00e4\u00e4kin, niin kuvauksessa ei suinkaan ole kyse lakihurskaudesta. T\u00e4llaisten v\u00e4itteiden sijaan tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n lis\u00e4ksi olisi tietysti pit\u00e4nyt kysy\u00e4, mit\u00e4 pahaa on lakihurskaudessa ja kenen arvomaailman pohjalta ajatellaan, ett\u00e4 siin\u00e4 jotain pahaa olisi. Totta kai kristinuskossa ja erityisesti luterilaisuudessa lakihurskaus on kuin kirosana, ja on niin ollen luonnollista, ett\u00e4 asia on kristinuskon kannattajien mielest\u00e4 tuomittava \u2013 juutalaisuuden kannattajat taas n\u00e4kev\u00e4t t\u00e4m\u00e4n ja monet muutkin asiat hyvin toisin \u2013 mutta mit\u00e4 se tai mik\u00e4\u00e4n vastaava kuuluu tutkimukselle! Eih\u00e4n tutkimuksen pid\u00e4 arvostella kohteitaan kristinuskon arvojen mukaan. Hyv\u00e4\u00e4 tarkoittava uuseksegeesi siis jakoi saman vanhan l\u00e4ht\u00f6kohdan, nim. ett\u00e4 kristinusko opettaa t\u00e4st\u00e4 asiasta paremmin. Nyt vain aiemman leimaamisen sijasta pyrittiin muuttamaan juutalaisuus sen n\u00e4k\u00f6iseksi, ettei se vaikuttaisi kristinuskon valossa niin huonolta ja ettei se yksinkertaisesti antaisi aihetta leimaamiseen. N\u00e4in tehtiin kaksinkertaisesti huonompaa tutkimusta: juutalaisuutta arvotettiin yh\u00e4 kristinuskon pohjalta mutta sen lis\u00e4ksi ryhdyttiin my\u00f6s peukaloimaan tutkimustuloksia.<\/p>\n

\u201dP\u00e4invastoin juutalaisuus rakentaa lakihurskauden, hyvien tekojen, varaan\u201d, sanoi rabbi Chaim Pearl ja alleviivasi Caspari Centeriss\u00e4 liitutaululle kirjoittamaansa sanaa \u201dvirtue<\/em>\u201d. Samalla h\u00e4n poseerasi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, kun huomasi, ett\u00e4 t\u00e4ht\u00e4sin h\u00e4nt\u00e4 kamerallani. \u201dMe emme tarvitse uutta temppeli\u00e4; siit\u00e4 syttyisi kolmas maailmansota.\u201d En en\u00e4\u00e4 tohtinut soittaa Ben-Chorinille uudestaan. Mutta mit\u00e4 tuo Luukkaan evankeliumin 18. luvun vertaus fariseuksesta ja publikaanista sitten kertoo juutalaisuudesta?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Schalom Ben-Chorin \u201dFariseus ja publikaani rukoilemassa\u201d on yksi tunnetuimmista Jeesuksen vertauksista. Sill\u00e4 on keskeist\u00e4 merkityst\u00e4 kristillisess\u00e4 teologiassa, se on kulttuurimme keskeisi\u00e4 kuvia, ja sill\u00e4 on my\u00f6s asema synagogan ja kirkon v\u00e4lisess\u00e4 dialogissa. Opiskelin juutalaisuuden ja kristinuskon dialogia isona osana syvent\u00e4vi\u00e4 opintojani. My\u00f6hemmin historian Jeesusta tutkiessani on noista opinnoista ollut minulle paljon hy\u00f6ty\u00e4. Opintokokonaisuuteen sis\u00e4ltyi my\u00f6s … Forts\u00e4tt l\u00e4sa Schalom Ben-Chorin<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":177,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"aside","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-420","post","type-post","status-publish","format-aside","hentry","category-uncategorized","post_format-post-format-aside"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/420","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/177"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=420"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/420\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":425,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/420\/revisions\/425"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=420"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=420"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=420"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}