{"id":359,"date":"2017-02-19T23:19:58","date_gmt":"2017-02-19T21:19:58","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=359"},"modified":"2017-02-19T23:52:26","modified_gmt":"2017-02-19T21:52:26","slug":"asioiden-jarjestys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=359","title":{"rendered":"Asioiden j\u00e4rjestys"},"content":{"rendered":"
jos kuva ei n\u00e4y, klikkaa t\u00e4st\u00e4<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Esitin useammankin kerran paperin Upsalan Uuden testamentin seminaarissa. Se oli kaikilla kerroilla hieno kokemus. Seminaari oli varsin laaja, ja jokaiseen kokoontumiseen osallistui useita professoreja, mm. Uuden testamentin emeritusprofessori Lars Hartman, jota arvostettiin kansainv\u00e4lisesti, Edvin Larsson, jota my\u00f6s arvostettiin paljon, jne. Kaikkia heit\u00e4 arvostettiin. Lis\u00e4ksi paikalla oli todella paljon seminaarilaisia.<\/p>\n

Yhdess\u00e4 paperissa pohdin erityisesti v\u00e4it\u00f6skirjani keskeisint\u00e4 teemaa, juutalaista liittoajattelua. Olin k\u00e4ytt\u00e4nyt paljon Tom Wrightin hiljattain ilmestynytt\u00e4 kirjaa The New Testament and the People of God<\/em> (1992), jossa h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 kuvauksensa juutalaisuudesta. Hartman ei ollut kuullutkaan Wrightista tai kirjasta. En ollut min\u00e4k\u00e4\u00e4n tuota ennen eik\u00e4 kovin moni muukaan. Olin kuitenkin sattunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjan Upsalan teologisen tiedekunnan kirjastosta (ei siis Carolina Redivivasta), ja kun Wright tuntui paljolti keskittyv\u00e4n juuri liittokysymykseen, hy\u00f6dynsin kirjaa turhia siekailematta. Pahaksi onneksi Hartmankin oli kirjoittanut liitosta, enk\u00e4 min\u00e4 ollut huomannut tutustua h\u00e4nen tutkimukseensa.<\/p>\n

Hartman kertoi, ett\u00e4 oli ko. tutkimusta tehdess\u00e4\u00e4n tavannut E. P. Sandersia, joka silloin parhaillaan ty\u00f6sti kirjaansa Paavalista ja juutalaisuudesta, josta tuli aikanaan maailmanmenestys. He k\u00e4viv\u00e4t keskusteluja kaikista monenlaisista kysymyksist\u00e4, joita joutuivat ratkaisemaan, ja h\u00e4mm\u00e4styksekseen siten totesivat molemmat kirjoittavansa liitosta. H\u00e4mm\u00e4stykseen oli syyt\u00e4, koska tuolloin elettiin viel\u00e4 raamatuntutkimuksen ns. Bundeschweigen<\/em>-kautta (liittohiljaisuus; vrt. Israel 700-luku eKr.).<\/p>\n

Erityisesti Ernst Kutschin ty\u00f6n seurauksena Saksasta oli levinnyt ajattelu, jonka mukaan Jumalan liitto ei ollut kenenk\u00e4\u00e4n v\u00e4linen. Se oli unilateraalinen, ei bilateraalinen kuten aina ennen oli ajateltu. Toisin sanoen liitto ei ollut Jumalan ja Jumalan kansan v\u00e4linen, vaan yksipuolisesti Jumalan. \u05d1\u05e8\u05d9\u05ea (berit<\/em>) merkitsikin yksinkertaisesti Jumalan k\u00e4sky\u00e4, velvoitetta, joka kansan piti t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Siksi ei itse asiassa olisi pit\u00e4nyt lainkaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa \u201dliitto\u201d sen paremmin kuin mit\u00e4\u00e4n muutakaan vuoroisuuteen viittaavaa termi\u00e4. Walther Eichrodtkin jo lopulta h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyi ja kysyi, eik\u00f6 siis todellakaan en\u00e4\u00e4 voi puhua liitosta<\/em> Jumalan ja Israelin v\u00e4lill\u00e4<\/em>. Artikkelinsa \u201dDarf man heute noch von einem Gottesbund mit Israel reden?\u201d, TZ 30 (1974), 193-206, on lukemisen arvoinen. Kutschille itselleen asia oli t\u00e4rke\u00e4 ainakin siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n selityksens\u00e4 avulla h\u00e4n sai kehitetty\u00e4 dikotomian Vanhan testamentin \u05d1\u05e8\u05d9\u05ea \u00a0ja Uuden testamentin \u03b5\u1f50\u03b1\u03b3\u03b3\u03ad\u03bb\u03b9\u03bf\u03bd (evankeliumi) -k\u00e4sitteiden v\u00e4lille. Eli lain ja evankeliumin. Kutsch oli jostain syyst\u00e4 niin vaikutusvaltainen, ett\u00e4 pitk\u00e4n aikaa oli todellakin vaikea k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esim. saksan sanaa Bund<\/em>, mik\u00e4 tietysti oli jonkinasteista mielett\u00f6myytt\u00e4.<\/p>\n

Meinrad Limbeck oli kirjoittanut hurjan vaikealla saksankielell\u00e4 kirjan Die Ordnung des Heils<\/em>. Siin\u00e4 h\u00e4n esitti samoja ideoita kuin hieman my\u00f6hemmin Sanders kirjassaan Paul and Palestinian Judaism<\/em> \u2013 mutta Limbeck ei k\u00e4ytt\u00e4nyt sanaa liitto! Ei muistaakseni kertaakaan. Limbeckin kirja on j\u00e4\u00e4nyt unohduksiin. Sanders kirjoitti helppolukuista englantia ja puhui koko ajan liitosta \u2013 tutkimuksesta tuli menestys.<\/p>\n

—–<\/p>\n

Sanders kyll\u00e4 viittasi omassa teoksessaan Limbeckin tutkimukseen, mutta mielest\u00e4ni ei l\u00e4himainkaan tarpeeksi painokkaasti ottaen huomioon sen, ett\u00e4 Limbeck oli esitt\u00e4nyt l\u00e4hes kaikki samat ideat kuin Sanderskin. Vai pit\u00e4isik\u00f6 asia sanoa toisin p\u00e4in. Luulen, ettei Limbeck tullut koskaan huomioiduksi ansaitsemallaan tavalla, ja nyt on sille jo turhan my\u00f6h\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n

Kutschin vaikutus v\u00e4heni hiljalleen. Viel\u00e4 1981 ilmestyi jossakin ensyklopediassa h\u00e4nen tekstins\u00e4, jossa heprean \u05d1\u05e8\u05d9\u05ea \u00a0edellytettiin k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4ksi \u201dk\u00e4skyksi\u201d, mutta tuolloin \u201dliittoteologia\u201d oli kuitenkin jo taas tullut hyv\u00e4ksytyksi tutkimuskohteeksi. Asiaan vaikutti lopulta my\u00f6s Joseph Ratzinger (ks. \u201dDer Neue Bund: Zur Theologie des Bundes im Neuen Testament\u201d, IKZ 24 [1995], 193-208), joka my\u00f6hemmin ratkaisi viimeisen \u201dvisaisen\u201d ongelman bilateraalisuuden tiell\u00e4: Jos kyseess\u00e4 on kahden tahon v\u00e4linen sopimus, johon kuuluu ehtoja, her\u00e4\u00e4 kysymys, mit\u00e4 ehtoja ihminen voisi esitt\u00e4\u00e4 Jumalalle ja miten ihminen voisi olla vaatimassa Jumalalta mit\u00e4\u00e4n. Ratzinger keksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termi\u00e4 \u201dasymmetrinen\u201d. Jumalan liitto Israelin kanssa ei ole symmetrinen vaan asymmetrinen. Partnerit, liiton osapuolet, eiv\u00e4t ole samalla tasolla.<\/p>\n

Sanders ja Hartman eiv\u00e4t oikeastaan en\u00e4\u00e4 joutuneet pohtimaan t\u00e4llaisia kysymyksi\u00e4. Sen sijaan he kamppailivat sen seikan kanssa, miten p\u00e4\u00e4tell\u00e4, milloin puheenaiheena on liitto, jos itse liittoa tarkoittavaa sanaa \u05d1\u05e8\u05d9\u05ea tai \u03b4\u03b9\u03b1\u03b8\u03ae\u03ba\u03b7 (\u201dliitto\u201d, \u201dtestamentti\u201d) ei k\u00e4ytet\u00e4. Jos l\u00e4hteet ovatkin liitosta t\u00e4ysin tai l\u00e4hes hiljaa? N\u00e4in on esim. silloin, kun tutkitaan Paavalia ja erityisesti kun tutkitaan Jeesusta. Tai kun k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa Uuden testamentin kirjoitusta paitsi Heprealaiskirjett\u00e4. Hartman sanoi keskustelleensa ongelmasta Sandersinkin kanssa ja ratkaisseensa sen mielest\u00e4\u00e4n hyvin omassa tutkimuksessaan.<\/p>\n

Juuri t\u00e4m\u00e4 oli yksi haastavimmista ongelmista minunkin tutkimuksessani. Niinp\u00e4 siit\u00e4 h\u00e4pe\u00e4st\u00e4 selviydytty\u00e4ni, ett\u00e4 olin k\u00e4ytt\u00e4nyt tuiki tuntemattoman Tom Wrightin kirjaa enk\u00e4 lainkaan Lars Hartmanin tutkimusta, suoriuduin pikapikaa tutustumaan viimeksi mainittuun. Se l\u00f6ytyi C. Redivivasta, mutta ei lopulta sanottavastikaan hy\u00f6dytt\u00e4nyt minua ty\u00f6ss\u00e4ni. P\u00e4\u00e4dyin sitten my\u00f6hemmin tutkimuksessani siihen ratkaisuun, mihin p\u00e4\u00e4dyin, eli hahmottamaan ilmi\u00f6n, jota kutsun liiton polun etsinn\u00e4ksi (covenant path searching<\/em>).<\/p>\n

Seminaarin j\u00e4lkeen oli Upsalan kuuluisa eftersits, ja kyll\u00e4 Lars Hartman taisi olla siell\u00e4 mukana muiden professorien jatkona.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Esitin useammankin kerran paperin Upsalan Uuden testamentin seminaarissa. Se oli kaikilla kerroilla hieno kokemus. Seminaari oli varsin laaja, ja jokaiseen kokoontumiseen osallistui useita professoreja, mm. Uuden testamentin emeritusprofessori Lars Hartman, jota arvostettiin kansainv\u00e4lisesti, Edvin Larsson, jota my\u00f6s arvostettiin paljon, jne. Kaikkia heit\u00e4 arvostettiin. Lis\u00e4ksi paikalla oli todella paljon seminaarilaisia. Yhdess\u00e4 paperissa pohdin erityisesti v\u00e4it\u00f6skirjani keskeisint\u00e4 … Forts\u00e4tt l\u00e4sa Asioiden j\u00e4rjestys<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":177,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"aside","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-359","post","type-post","status-publish","format-aside","hentry","category-uncategorized","post_format-post-format-aside"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/359","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/177"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=359"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/359\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":367,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/359\/revisions\/367"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=359"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=359"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=359"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}