{"id":335,"date":"2016-11-27T15:28:53","date_gmt":"2016-11-27T13:28:53","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=335"},"modified":"2016-11-27T15:41:59","modified_gmt":"2016-11-27T13:41:59","slug":"luita-paljon","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=335","title":{"rendered":"Luita, paljon"},"content":{"rendered":"<figure id=\"attachment_337\" aria-describedby=\"caption-attachment-337\" style=\"width: 1284px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"wp-image-337 size-full\" src=\"http:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/wp-content\/uploads\/sites\/44\/2016\/11\/16.jpg\" width=\"1284\" height=\"770\" srcset=\"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/wp-content\/uploads\/sites\/44\/2016\/11\/16.jpg 1284w, https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/wp-content\/uploads\/sites\/44\/2016\/11\/16-300x180.jpg 300w, https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/wp-content\/uploads\/sites\/44\/2016\/11\/16-768x461.jpg 768w, https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/wp-content\/uploads\/sites\/44\/2016\/11\/16-1024x614.jpg 1024w\" sizes=\"auto, (max-width: 1284px) 100vw, 1284px\" \/><figcaption id=\"caption-attachment-337\" class=\"wp-caption-text\">jos kuva ei n\u00e4y, klikkaa <a href=\"http:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=335\">t\u00e4st\u00e4<\/a><\/figcaption><\/figure>\n<p>Minusta kirjoitettiin kerran blogiteksti otsikolla \u201d<a href=\"https:\/\/www.kotimaa24.fi\/blogit\/olen-viettanyt-aikaa-sangyssa-tomin-ja-heikin-kanssa\/\">Olen viett\u00e4nyt aikaa s\u00e4ngyss\u00e4 Tomin ja Heikin kanssa<\/a>\u201d. Itse en oikeasti ollut siin\u00e4 paikalla, mutta paljastettakoon, ett\u00e4 sen sijaan otin aivan todellisesti kerran nokoset yhdess\u00e4 Ulrich Luzin, Gerd Theissenin ja James Charlesworthin kanssa. Olimme viidest\u00e4\u00e4n matkustajina pikkubussissa, matkalla jossain keskell\u00e4 T\u0161ekin maaseutua. Symposium oli takanap\u00e4in \u2013 siin\u00e4 oli toki ollut muitakin osanottajia \u2013 ja samoin kiertoajelu ymp\u00e4riins\u00e4 eri n\u00e4ht\u00e4vyydelt\u00e4 toiselle. Oliko siin\u00e4 k\u00e4yty sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja bussissa oli mukavan l\u00e4mmint\u00e4: kaikki unehtivat.<\/p>\n<p>Ruokapaikka oli ollut viihtyis\u00e4ss\u00e4 vanhassa talossa. Silloin oli symposiumin muitakin osanottajia koolla, mutta istuin Theissenin ja Charlesworthin v\u00e4liss\u00e4. Oikealla puolellani istunut Charlesworth, Jim, kysyi, olinko katsellut kokoushuoneen sein\u00e4ll\u00e4 ollutta taulua. Vastasin etten ollut, koska juuri minun istumapaikkani kohdalla ikkunasta tuleva valo teki tauluun voimakkaan heijastuksen. \u201dSit\u00e4 ei koskaan tied\u00e4 miten henki puuttuu asioihin\u201d, Charlesworth totesi, ja huomasin, etten kyennyt arvioimaan huumorillako vaiko tosissaan. Kun olimme tutustumassa kuuluisaan n\u00e4ht\u00e4vyyteen nimelt\u00e4 <em>Sedlec Ossuary (Kostnice v Sedlci)<\/em>, Jim oli lukenut Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen isosta Raamatustaan.<\/p>\n<p>Theissen, joka istui vasemmalla puolellani, kysyi uudesta Suomen akatemian huippuyksikk\u00f6projektistamme ja muisteli observaattorin rooliaan aiemmassa. Jotenkin puhe meni artikkeliini, jossa olin tarkastellut k\u00e4rsimyksen ongelmaa Uudessa testamentissa. Sanoin aikoneeni tehd\u00e4 hurauttaa artikkelin pohjalta kokonaisen monografian, mutta homma ei ollutkaan onnistunut ihan niin sukkelasti. Theissen tuntui tunnistavan tilanteen, mik\u00e4 oli tietysti kevent\u00e4v\u00e4\u00e4 havaita.<\/p>\n<p>Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t jakeen 1. Moos. 6:7, jossa Jumala kertoo p\u00e4\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 tuhota kaikki ihmiset maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4; pian seuraakin vedenpaisumus. Harvemmin kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota jakeeseen 1. Moos 6:5, joka kertoo syyn t\u00e4h\u00e4n Jumalan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Viel\u00e4 harvemmin kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota siihen, kuinka vaikuttava tuo jae on. Ja todella harvoin, melkein ei koskaan, tiedet\u00e4\u00e4n, miten tuo jae on kaikunut ja resonoinut my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 varhaisjuutalaisessa ajattelussa. Otan t\u00e4st\u00e4 yhden esimerkin, mutta ensin lainataan jakeen teksti:<\/p>\n<p style=\"padding-left: 60px\">Kun Herra n\u00e4ki, ett\u00e4 ihmisen pahuus oli suuri maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ett\u00e4 kaikki heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ajatukset ja pyrkimykset olivat ainoastaan pahat kaiken aikaa, \u2026 (1. Moos. 6:5.)<\/p>\n<p>\u201dSyd\u00e4mens\u00e4 ajatukset ja pyrkimykset\u201d on hiukan vaikea k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4. Se voidaan tulkita my\u00f6s genetiiviketjuksi, \u201dsyd\u00e4mens\u00e4 ajatusten pyrkimykset\/taipumukset\/kuvitelmat\u201d, kuten esim. (N)RSV k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t. Joka tapauksessa todella kokonaisvaltaista ja syv\u00e4llek\u00e4yv\u00e4\u00e4 ilmaisua t\u00e4ss\u00e4 haetaan. Lis\u00e4ksi tulee tuo toistuva \u201dkaikki\u201d. <em>Kaikki<\/em> ajatukset ja pyrkimykset,<em> ainoastaan<\/em> pahat, <em>kaiken<\/em> aikaa. Ihan tulee perisynti mieleen. Ja\/tai Paavalin toteamus Room. 7:18: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, ettei minussa asu mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n<p>Jakeen vaikuttavuus ei j\u00e4\u00e4nyt Tooran meit\u00e4 varhaisemmilta lukijoilta huomaamatta. Toiselta vuosisadalta eKr. per\u00e4isin oleva varhaisjuutalainen kirjoitus nimelt\u00e4\u00e4n Riemuvuosien kirja oli arvostettu ja laajasti k\u00e4ytetty dokumentti. Sen fragmentteja (monesta eri kopiosta) on l\u00f6ytynyt Qumranin luolista ja vaikka mist\u00e4. On se l\u00f6ytynyt kokonaisenakin. Kirja kertoo historian uusiksi ja aloittaa maailman luomisesta. Sen viidenness\u00e4 luvussa tullaan 1. Moos. 6. luvussa mainittuihin tapahtumiin. Riemuvuosienkirjan jae 5:3 toistaa jakeen 1. Moos. 6:5 varsin samankaltaisena:<\/p>\n<p style=\"padding-left: 60px\">Herra n\u00e4ki maan, ja se oli turmeltunut ja <em>kaikki<\/em> ihmiset olivat turmelleet sen j\u00e4rjestyksen ja <em>kaikki<\/em> maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat tehneet h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n <em>kaikkea<\/em> pahaa.<\/p>\n<p>Joten Jumala p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tuhota kaiken el\u00e4m\u00e4n. Niin 1. Mooseksen kirjassa kuin Riemuvuosienkirjassakin teksti kuvaa pahuuden kulminoitumista. Molemmissa my\u00f6s toistuvat ja painottuvat nuo t\u00e4ytt\u00e4 inklusiivisuutta hakevat \u201dkaikki\u201d -sanat. Ihmiskunnan ongelma oli ymm\u00e4rretty Riemuvuosienkirjassakin: syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeisess\u00e4 ihmisess\u00e4 ei l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, vaan h\u00e4n ja kaikki h\u00e4ness\u00e4 oli pahaa.<\/p>\n<p>Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti Riemuvuosienkirja kuitenkin melkein heti per\u00e4\u00e4n kertoo my\u00f6s siit\u00e4, miten tilanne tulee tulevaisuudessa muuttumaan \u2013 ja k\u00e4\u00e4ntyy itse asiassa aivan p\u00e4invastaiseksi. Jakeessa 5:12 se jo toteaa<\/p>\n<p style=\"padding-left: 60px\">H\u00e4n antoi kaikille luoduilleen uuden ja vanhurskaan mielenlaadun, niin etteiv\u00e4t he koskaan tekisi milt\u00e4\u00e4n osaltaan synti\u00e4 ja niin ett\u00e4 he kaikki olisivat vanhurskaita jokainen tavallaan kaiken aikaa.<\/p>\n<p>Teksti on kuin jakeen 1. Moos. 6:5 k\u00e4\u00e4nteiskuva! Vain sen pyrkimys inklusiivisuuteen on, jos mahdollista, viel\u00e4 voimakkaampi. <em>Kaikki<\/em> luodut, <em>ei koskaan<\/em>, <em>milt\u00e4\u00e4n<\/em> osalta, he <em>kaikki<\/em>, <em>jokainen<\/em> ja <em>kaiken<\/em> aikaa. N\u00e4in Riemuvuosienkirja haluaa visioida tulevaisuuden, jolloin ihmiskunnan ongelma, nim. ihmisen (peri)syntisyys, tulee Jumalan tekona kertakaikkisen t\u00e4ysin korjattua. Paavali varmaankin puhuisi uudesta luomuksesta (2. Kor. 5:17). Teksti on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vimpi\u00e4, mihin olen t\u00f6rm\u00e4nnyt. Ainoa selv\u00e4sti vastaavanlainen vastakohdakseen k\u00e4\u00e4nnetty lausuma (tosin valosta pimeyteen), mik\u00e4 tulee mieleen, on Herran siunauksesta (4. Moos. 6:23-27) versioitu er\u00e4\u00e4nlainen \u201dHerran kirous\u201d er\u00e4\u00e4ss\u00e4 qumranilaisessa dokumentissa (1QS 2:6-9). Voi niit\u00e4 kyll\u00e4 olla enemm\u00e4nkin.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 kaikki tietysti liittyy k\u00e4rsimyksen ongelmaan ja tutkimukseen, josta mainitsin Gerd Theissenille T\u0161ekin maaseudulla siin\u00e4 vanhassa talossa, jossa ruokailimme. Tooran mukaan k\u00e4rsimyksen ydin on siin\u00e4, ett\u00e4 ihminen tekee synti\u00e4 ja joutuu silloin aina my\u00f6s k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n rangaistusta. Ongelma t\u00e4st\u00e4 syntyy, kun tajutaan, ettei ihminen saa mill\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kuviota p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ei vaikka mit\u00e4 tekisi ja vaikka miten lukisi ja miettisi Jumalan k\u00e4skyj\u00e4. H\u00e4n tulee lankeamaan yh\u00e4 uudestaan; ja siksi h\u00e4n tulee aina vain k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n. Riemuvuosienkirjan ratkaisu ongelmaan on perisynnin muuttuminen \u2013 Jumalan toimesta \u2013 <em>perihyvyydeksi<\/em>. Se ihminen, ik\u00e4\u00e4n kuin uusi Aadam, ei muuhun pystyk\u00e4\u00e4n kuin olemaan kuuliainen Jumalan tahdolle, kaiken aikaa (eli alusta loppuun asti). Samalla h\u00e4n tulee my\u00f6s vapaaksi kaikesta mahdollisesta k\u00e4rsimyksest\u00e4.<\/p>\n<p>Varhaisjuutalaisia tekstej\u00e4, jotka n\u00e4kev\u00e4t ihmisen ja ihmisen k\u00e4rsimyksen tulevaisuuden t\u00e4llaisena, on itse asiassa monia. Uuden testamentin kirjoituksissa kuitenkin sama tulevaisuus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n jo toteutuneena, ainakin jossakin mieless\u00e4. Siksi Uuden testamentin vastaus k\u00e4rsimyksen ongelmaan onkin niin h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Minusta kirjoitettiin kerran blogiteksti otsikolla \u201dOlen viett\u00e4nyt aikaa s\u00e4ngyss\u00e4 Tomin ja Heikin kanssa\u201d. Itse en oikeasti ollut siin\u00e4 paikalla, mutta paljastettakoon, ett\u00e4 sen sijaan otin aivan todellisesti kerran nokoset yhdess\u00e4 Ulrich Luzin, Gerd Theissenin ja James Charlesworthin kanssa. Olimme viidest\u00e4\u00e4n matkustajina pikkubussissa, matkalla jossain keskell\u00e4 T\u0161ekin maaseutua. Symposium oli takanap\u00e4in \u2013 siin\u00e4 oli toki ollut &hellip; <a href=\"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/?p=335\" class=\"more-link\">Forts\u00e4tt l\u00e4sa <span class=\"screen-reader-text\">Luita, paljon<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":177,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"aside","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-335","post","type-post","status-publish","format-aside","hentry","category-uncategorized","post_format-post-format-aside"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/335","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/177"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=335"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/335\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":342,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/335\/revisions\/342"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=335"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=335"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/vitaakademica\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=335"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}