Nykyisen k\u00e4sityksen mukaan kielenmuutos on arvovapaa ilmi\u00f6. T\u00e4st\u00e4 on aiemmin oltu eri mielt\u00e4. Valistusajalle ominaisen kehitysoptimismin mukaisesti 1700-luvun lopulla kielten katsottiin muuttuessaan edistyv\u00e4n. Sitten vuosina 1810-1870 (ja etenkin Saksassa) kielten menneisyys ajateltiin luonteeltaan kaksijakoiseksi: oletettua esihistoriaa oli hallinnut (\u2019synteettinen\u2019) kasvu (Aufbau), kun taas tunnettua historiaa hallitsee (\u2019analyyttinen\u2019) rappio (Verfall). Arvovapaa k\u00e4sitys omaksuttiin yleisesti vuoden 1870 j\u00e4lkeen (ks. Itkonen 2025). T\u00e4rke\u00e4 poikkeus oli Jespersen (1922), joka taas kerran samaisti kielenmuutoksen ja edistyksen (progress): \u2019t\u00e4ydellinen\u2019 kieli ei olekaan sanskrit vaan nykyenglanti.<\/p>\n
Esitelm\u00e4ss\u00e4mme osoitamme, ett\u00e4 vanhentuneeksi luultu kysymyksen asettelu on tullut uudelleen ajankohtaiseksi, kyll\u00e4kin uusin painotuksin. Luku- ja kirjoitustaidon heikkenemiseen on Suomessa jo pitk\u00e4\u00e4n kiinnitetty huomiota, \u00e4idinkielisten kielen-hallinnassa on selv\u00e4 laskusuunta siten, ett\u00e4 kielt\u00e4 heikosti hallitsevien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa yli odotuksenmukaisen. Yleiskieless\u00e4 on meneill\u00e4\u00e4n useita muutoksia, jotka toisaalta heikent\u00e4v\u00e4t kielent\u00e4misen t\u00e4sm\u00e4llisyytt\u00e4 ja toisaalta ilmaisun tiivist\u00e4misen mahdollisuuksia. Kyse on laaja-alaisesta ilmi\u00f6st\u00e4, joka koskee syntaksin, sananjohdon ja sanaston hallintaa; ks. Pajunen & Honko (toim., 2021). Miten siihen pit\u00e4isi suhtautua? Avaamme keskustelun.<\/p>\n
L\u00e4hteet
\nItkonen, Esa. 2025. Arvovapaus vs. arvosidonnaisuus kieless\u00e4, kielitieteess\u00e4, kielitieteen historiassa ja kielitieteen historiografiassa: esimerkkitapauksena diakroninen kielitiede Saksassa 1800-luvulla. Sananjalka 67, 258-287.<\/p>\n
Jespersen, Otto. 1922. Language: its nature, development and origin. London: Allen & Unwin.<\/p>\n
Pajunen, Anneli & Mari Honko (toim.) 2021. Suomen kielen hallinta ja sen kehitys. Peruskoululaiset ja nuoret aikuiset. Helsinki: SKS.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Anneli Pajunen & Esa Itkonen Tampereen yliopisto | Turun yliopisto Nykyisen k\u00e4sityksen mukaan kielenmuutos on arvovapaa ilmi\u00f6. T\u00e4st\u00e4 on aiemmin oltu eri mielt\u00e4. Valistusajalle ominaisen kehitysoptimismin mukaisesti 1700-luvun lopulla kielten katsottiin muuttuessaan edistyv\u00e4n. Sitten vuosina 1810-1870 (ja etenkin Saksassa) kielten menneisyys ajateltiin luonteeltaan kaksijakoiseksi: oletettua esihistoriaa oli hallinnut (\u2019synteettinen\u2019) kasvu (Aufbau), kun taas tunnettua historiaa … <\/p>\n