{"id":352,"date":"2020-11-26T13:26:11","date_gmt":"2020-11-26T11:26:11","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/?p=352"},"modified":"2020-11-26T16:03:07","modified_gmt":"2020-11-26T14:03:07","slug":"hanke-irti-laiturista-tutkijan-kokemukset-ja-meren-taju-teeming-with-the-sea-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/2020\/11\/26\/hanke-irti-laiturista-tutkijan-kokemukset-ja-meren-taju-teeming-with-the-sea-osa-2\/","title":{"rendered":"Hanke irti laiturista – Tutkijan kokemukset ja meren taju (Teeming with the sea), osa 2."},"content":{"rendered":"

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Nina<\/em><\/strong>: Holmassa meren \u00e4\u00e4rell\u00e4 viipyminen johdatti pohtimaan j\u00e4rvi- ja merikokemuksen eroa erityisesti suhteessa erilaisiin mittakaavoihin paikallisesta globaaliin, mik\u00e4 on my\u00f6s osa hankkeemme tematiikkaa. Olen sis\u00e4maan kasvatti ja vesiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 koskevat kokemukseni ovat siten p\u00e4\u00e4osin j\u00e4rvikokemuksia. Lapsuuteni j\u00e4rviymp\u00e4rist\u00f6 on kes\u00e4m\u00f6kilt\u00e4mme Teiskosta. J\u00e4rvi on pieni, vaikka onkin toki yhteydess\u00e4 isompiin j\u00e4rviin ja j\u00e4rvialueisiin kuten N\u00e4sij\u00e4rveen. J\u00e4rven kokoluokasta kertoo, ett\u00e4 siell\u00e4 \u201dmyrsky\u201d tarkoittaa maksimissaan noin kolmekymment\u00e4senttisi\u00e4 aallonharjoja. Sen sijaan meriymp\u00e4rist\u00f6 etenkin ulkosaaristossa ja avomerell\u00e4 on aivan toisenlainen vesiymp\u00e4rist\u00f6, siell\u00e4 vastaava aallonkorkeus on ennemminkin tyynen kelin merkki. Pid\u00e4n kummastakin vesiymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, my\u00f6s siksi ett\u00e4 ne ovat minulle kokemuksena aivan erilaiset ja suuntaavat ajatukseni ja mielenmaisemani eri suuntiin. J\u00e4rvikokemus on minulle hyvin paikallinen, sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntynyt. Sen keski\u00f6ss\u00e4 on j\u00e4rvi itsess\u00e4\u00e4n, vedenalainen hiljainen h\u00e4m\u00e4ryys ja kotoisuus. J\u00e4rven \u00e4\u00e4rell\u00e4 olo rauhoittaa minut sis\u00e4isen maailmani \u00e4\u00e4relle tutkiskelemaan omaa sisint\u00e4ni. Merikokemus taas on aivan p\u00e4invastainen: meren \u00e4\u00e4rell\u00e4 koen olevani osa jotakin suurta, tunnen globaalin yhteyden ja ajatukseni k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ulosp\u00e4in koko maailmaa syleillen. Ehk\u00e4 taustalla vaikuttaa ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki meret ovat yhteydess\u00e4 toisiinsa paljon elimellisemmin kuin muut vesist\u00f6t \u2013 sama vesi, joka nyt huuhtelee Holman rantoja on k\u00e4ynyt p\u00e4iv\u00e4ntasaajalla.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kirsi: <\/em><\/strong>Merellinen ymp\u00e4rist\u00f6 saarineen on minulle toisaalta hyvin tuttu, toisaaltavieras. Olen kasvanut rannikolla Turussa ja viett\u00e4nyt lapsuuteni kes\u00e4t Rym\u00e4ttyl\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4. Nykyisin asun saaristossa. Kuitenkaan en ole milloinkaan ollut vesill\u00e4 liikkuja; perheeni ei ole ikin\u00e4 omistanut venett\u00e4 enk\u00e4 muutenkaan ole altistunut veneell\u00e4 liikkumiselle.\u00a0 Turun sis\u00e4saaristossa asuvanakin saatan luottaa siltaan p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni takaisin mantereelle. En ole kokenut merta yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4, vaan ennemmin se on erottanut – kun kotiin p\u00e4\u00e4see vain sillan kautta, on vain yksi tie kotiin, ja vain yksi tie sielt\u00e4 pois. Holman saarella oleskelu avasi ajatukseni ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n meren yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 elementtin\u00e4.\u00a0 Meri yhdist\u00e4\u00e4 jos veneilee. Ymm\u00e4rsin, millainen maailma avautuu ihmiselle, kun h\u00e4n astuu veneeseen, ja toisaalta millaisen mahdollisuuden veneell\u00e4 liikkuminen antaa siirty\u00e4 paikkoihin joissa saa olla yksin, yhdess\u00e4 meren kanssa. Voisi jopa sanoa ett\u00e4 saarella vietetty viikonloppu kylvi pienen siemenen, joka saattaa vuosien varrella kasvaa ja muuttua perheeseen hankituksi puiseksi veneeksi. Veneily kiehtoo minua yll\u00e4tt\u00e4en ja yht\u00e4kki\u00e4 todella paljon. Olen ihminen joka nauttii yksin\u00e4isyydest\u00e4 – erist\u00e4ytymisest\u00e4 jopa. En voinut saarella ollessani olla ajattelematta Tove Janssonia, joka kuulemani mukaan hankki saaren, mutta toivoi aina vain voivansa menn\u00e4 edemm\u00e4s ja edemm\u00e4s merelle, aina olemaan enemm\u00e4n rauhassa, haukatakseen happea hektisen el\u00e4m\u00e4n painaessa liikaa p\u00e4\u00e4lle. Voisin siis ytimekk\u00e4\u00e4sti tiivist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 viikonloppu Holmassa her\u00e4tti sek\u00e4 sis\u00e4inen veneilij\u00e4ni, ett\u00e4 sis\u00e4isen Tove Janssonini.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Silja<\/em><\/strong>:<\/strong> Yksi varhaisimmista muistoistani on Kaliforniasta Tyynen valtameren rannalta. Varpaiden kasteleminen rantaviivaan, hengityst\u00e4 poltteleva suolaisuus ja valtavat aallot, jotka olisivat vieneet mukanaan, ellen olisi pit\u00e4nyt is\u00e4\u00e4ni k\u00e4dest\u00e4, ovat merisuhdettani j\u00e4sent\u00e4vi\u00e4 peruskokemuksia. Meri on kaunis ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, mutta my\u00f6s pelottava ja kunnioitusta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4. It\u00e4merell\u00e4 ja sen rannoilla olen viett\u00e4nyt paljon enemm\u00e4n aikaa, ja It\u00e4meren harmaat aallot, kalliot ja rantojen katajat ovat tuttua, kotoista ja helppoa maisemaa, vaikka pelonsekainen kunnioitus h\u00e4ilyy my\u00f6s It\u00e4meri-suhteeni taustalla. Iso\u00e4itini oli saaristossa syntynyt ja kasvanut luotsiperheen tyt\u00e4r, joka oli opetettu pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kunnioittamaan merta. 1900-luvun ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 saaristossa kuoltiin, iso\u00e4itini mukaan, joko keuhkotautiin tai hukkumalla. Aika moni iso\u00e4idin tuttu ja l\u00e4heinen oli hukkunut eik\u00e4 h\u00e4n siksi koskaan oikein oppinut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n huviveneily\u00e4 eik\u00e4 varsinkaan sit\u00e4, ett\u00e4 lapsia vietiin turhan p\u00e4iten merelle. Tutkimushankkeessamme on puhuttu paljon meren kanssa el\u00e4miseen liittyvist\u00e4 taidoista, mutta mereen liittyy my\u00f6s monenlaisia tunteita, joissa saattaa kuulua monien sukupolvien \u00e4\u00e4ni. Omassa veneilysuhteessani kuultaa iso\u00e4itini asenne, joka sekin luultavasti on kaikua aiempien sukupolvien naisilta, jotka ovat odottaneet rannalla perheenj\u00e4seni\u00e4\u00e4n merelt\u00e4 kotiin.\u00a0 Rakastan merituulta ja aaltoja, mutta varovaisella asenteella. Ehk\u00e4 siksi minulle on aina riitt\u00e4nyt pienell\u00e4 moottorilla varustettu soutupaatti, jolla p\u00e4\u00e4see kalastamaan ja tekem\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 ev\u00e4sretki\u00e4 l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Sukumme kes\u00e4paikat sijaitsevat saaristossa, mutta automatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, enk\u00e4 ole koskaan viett\u00e4nyt pitki\u00e4 aikoja saaressa, ja siksi kutsu Holmaan her\u00e4tti monenlaisia ajatuksia ja mielikuvia. N\u00e4in edelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 viikolla klaustrofobisia unia suljetuista paikoista, joista ei p\u00e4\u00e4se pois. Etuk\u00e4teen saamamme tieto saaren s\u00e4hk\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 oli luonut minulle mielikuvan karuista olosuhteista. Yll\u00e4tyksekseni saari olikin lempe\u00e4, l\u00e4mmin ja kodikkaalla tavalla kaunis. Omat m\u00f6kkikokemukseni ovat karulta, tuuliselta ja kallioiselta avomeren rannalta, jossa tuulee aina eik\u00e4 kallioilla istuskelu ole mahdollista kuin joskus harvoin hein\u00e4kuussa.<\/p>\n

Vaikka It\u00e4meri tuntuu niin tutulta, se sulkee sis\u00e4lleen monenlaisia rantoja ja maisemia, joita voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vain niiss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja olemalla. Holman henki, sen genius loci<\/em>, paljastui minulle rantakalliolla, pihapoluilla ja kirkkaan t\u00e4htitaivaan alla, mutta siihen tarvittiin koko viikonloppu.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Jaana <\/em><\/strong>osa 2: Saaressa el\u00e4n meren kanssa. Aamu-uinnilla kohtaan meren auringonnousun puolelta. Saaressa kaikkea s\u00e4\u00e4telee keli. Seuraan ilmatieteen laitoksen sivuja. Usein on ennustuksia sateettomampaa. Saaresta l\u00e4ht\u00f6\u00e4 on ennakoitava kelin mukaan, varsinkin l\u00e4htiess\u00e4mme purjehtimaan joko yli satavuotiaalla luotsivene Sj\u00f6grenill\u00e4 tai Teemun tekem\u00e4ll\u00e4 Enklinge-julle P\u00e4\u00e4skyll\u00e4, kahden ihmisen purjehdittavalla pikkupaatilla. Kyl\u00e4kirjani haastattelumatkat tein Viuhu-ruuhellamme. Purjehtimisen olen oppinut vasta Teemun tavattuani, enk\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00e4hde vesille itsekseni. Ihaninta on viist\u00e4\u00e4 aaltoja sihti veden pinnassa ja tuntea tuulen, veden, veneen ja ihmisten yhteistoiminta, \u201cyhteis-s\u00e4vellys\u201d, kuten antropologi Tim Ingold asian ilmaisee. Pelottavinta on kun tuulen puhurit yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ja purjeet tempautuvat heilauttaen raskasta puuvenett\u00e4 \u00e4kisti. Isot aallot, pitk\u00e4 matka rantaan ja meren katse osuu minuun suoraan. Olenkin oppinut kunnioittamaan kippareita, jotka k\u00e4yskentelev\u00e4t laiturilla nuuskien tuulta, eiv\u00e4tk\u00e4 uhkarohkeasti l\u00e4hde rannasta mill\u00e4 kelill\u00e4 tahansa.<\/p>\n

Merisuhteeni ei ole vain minun suhteeni mereen, vaan meren ja minun. Sen kuvaaminen on hankalaa, jopa ihmissuhdetta on helpompi kuvata, kahden erillisen olennon suhteena. Mutta meri, kun sukellan tai uin meress\u00e4, koen olevani eli\u00f6 meress\u00e4, jopa ajatukseni ja tunteeni ovat osa sit\u00e4, sen\u00a0kanssa keskustelua, tunnustelua, kohtaamista. Se on minulle \u00e4iti ja is\u00e4, kaiken alku ja isoveli. Kuin ihminen, josta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 suhteen uudella tavalla tilanteiden muuttuessa.<\/p>\n

Suhteen syventyess\u00e4 vastuuntunto kasvaa. Saaressa asuessa on helppo huomata my\u00f6s muovin\u00a0 kulkeutuminen mereen. Saaressa on vuosikymmenien aikana sinne p\u00e4\u00e4tyneit\u00e4 muovik\u00f6ysi\u00e4, muovikanistereita, kyll\u00e4stetty\u00e4 puuta. J\u00e4tes\u00e4kkien lis\u00e4ksi taskuni t\u00e4yttyv\u00e4t pienill\u00e4 muovinpalasilla, joita ker\u00e4\u00e4n k\u00e4velless\u00e4ni. Jos meri on kaiken el\u00e4v\u00e4n syntypaikka, se on my\u00f6s kaiken roskan loppukohde. Merta ei voi kohdata erikseen muusta olemassaolon kierrosta, ei maasta eik\u00e4 taivaasta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Meri on minulle my\u00f6s syy ja seuraus kirjoittaa. Sama veden neste suonissani jatkuu mustevanana paperilla. Toki on kirjoitettava merest\u00e4 ja merisuhteesta, etsitt\u00e4v\u00e4 sille k\u00e4sitteit\u00e4 ja sit\u00e4 kuvaavia sanoja ja tapahtumia. Mutta muuten sanoisin vain, ett\u00e4 me olemme merest\u00e4, ja meri on sellainen, miten sit\u00e4 kohtelemme.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Nina: Holmassa meren \u00e4\u00e4rell\u00e4 viipyminen johdatti pohtimaan j\u00e4rvi- ja merikokemuksen eroa erityisesti suhteessa erilaisiin mittakaavoihin paikallisesta globaaliin, mik\u00e4 on my\u00f6s osa hankkeemme tematiikkaa. Olen sis\u00e4maan kasvatti ja vesiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 koskevat kokemukseni ovat siten p\u00e4\u00e4osin j\u00e4rvikokemuksia. Lapsuuteni j\u00e4rviymp\u00e4rist\u00f6 on kes\u00e4m\u00f6kilt\u00e4mme Teiskosta. J\u00e4rvi on pieni, vaikka onkin toki yhteydess\u00e4 isompiin j\u00e4rviin ja j\u00e4rvialueisiin kuten N\u00e4sij\u00e4rveen. J\u00e4rven kokoluokasta … Continue reading Hanke irti laiturista – Tutkijan kokemukset ja meren taju (Teeming with the sea), osa 2.<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":443,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-352","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/352","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/users\/443"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=352"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/352\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":387,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/352\/revisions\/387"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=352"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=352"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=352"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}