{"id":318,"date":"2020-11-04T11:05:23","date_gmt":"2020-11-04T09:05:23","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/?p=318"},"modified":"2021-08-16T17:18:31","modified_gmt":"2021-08-16T15:18:31","slug":"hanke-irti-laiturista-tutkijan-kokemukset-ja-meren-taju-teeming-with-the-sea-osa-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/2020\/11\/04\/hanke-irti-laiturista-tutkijan-kokemukset-ja-meren-taju-teeming-with-the-sea-osa-1\/","title":{"rendered":"Hanke irti laiturista – Tutkijan kokemukset ja meren taju (Teeming with the sea), osa 1."},"content":{"rendered":"
\"\"
Stig om bord!<\/figcaption><\/figure>\n

Vietimme lokakuun ensimm\u00e4ist\u00e4 viikonloppua Holman saaressa Kustavin Lypyrtiss\u00e4 hankekokouksen merkeiss\u00e4. Virallista ohjelmaa ja ryppyotsaista ty\u00f6ntekoa t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 asemassa oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa ryhm\u00e4hengen nostattaminen ja vapaa ideointi merellisiss\u00e4 maisemissa ja tunnelmissa. Kalliolla istuskelun, saunomisen ja t\u00e4htitaivaan ihailun lomassa meren pauhatessa ymp\u00e4rill\u00e4 syntyi uusia kokemuksia ja ajatuksia siit\u00e4, miten meren mukana\/kanssa elet\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 meri meille antaa ja kuinka sit\u00e4 voidaan l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s tutkimuksellisesti. Meren kanssa samaan tahtiin hengitt\u00e4minen ja hengityksen mukana tulevien ajatusten nousukiitoon p\u00e4\u00e4st\u00e4minen on hankkeemme perusajatuksen kannalta olennainen menetelm\u00e4, jonka avulla pohtia merta koskevaa kokemuksellista ja paikallista tietoa. Koska taustamme ja aiemmat merelliset kokemuksemme ovat erilaisia, yhdess\u00e4 koettu merikokemus kirvoitti tahoillamme erilaisia ajatuksia siit\u00e4, miten merisuhteemme rakentuu ja millaisia elementtej\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4. Pohdimme seuraavassa tahoillamme t\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Jaana (osa 1): <\/em><\/strong>Olin kaksitoistavuotias, kun perheemme osti kes\u00e4m\u00f6kkitontin Lokalahdelta. Is\u00e4 oli opettanut minut uimaan ja sukeltamaan, ja jyrk\u00e4lt\u00e4 rantakallioltamme se sujuikin hyvin – p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 suoraan veteen. Sujahdus veteen on ollut koko ik\u00e4ni huippukokemuksia. Uidessa laskeuduin pinnan alle ja pys\u00e4hdyin tuntemaan painottomuutta. Tein soutumatkoja kauas tutkien rantoja ja kaislikkoja, laskin verkkoja ja istuin rantakivell\u00e4 kylki kyljess\u00e4 koirani kanssa katsoen laajalle merenlahdelle.<\/p>\n

Olen asunut l\u00e4hes aina merenrantakaupungissa tai saaressa. Angelniemell\u00e4 Kemi\u00f6n saaressa asuessani ylitin meren joka p\u00e4iv\u00e4 lossilla ty\u00f6matkallani kouluun, ja Hangossa k\u00e4velyretkemme suuntautuivat usein hiekkarannoille, josta n\u00e4kyi aava meri.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kaikkein l\u00e4heisimm\u00e4ksi asuinpaikaksi, ainakin aikuisi\u00e4ll\u00e4, on tullut Holman saari Kustavin Lypert\u00f6n kyl\u00e4ss\u00e4. Kutsunkin itse\u00e4ni turkulais-lypert\u00f6l\u00e4iseksi. Olen tehnyt Lypyrtist\u00e4 kyl\u00e4kirjan ja kyl\u00e4kirjan kirjoittamisen, sen suullisen historian tuottamisen, prosessista v\u00e4it\u00f6skirjan. Mielipaikkojani ovatkin saaristolaissanonnan mukaisesti styrbord, paabord ja skrivbord. Lypyrtti on entinen luotsikyl\u00e4 vesiv\u00e4yl\u00e4 Str\u00f6\u00f6min varrella ja Holmankin taloista kaksi on ollut luotsien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Sen korkeimmalta kohdalta avautuu n\u00e4kym\u00e4 usealle eri v\u00e4yl\u00e4lle, jotka yhdistyv\u00e4t Str\u00f6\u00f6mill\u00e4. Kyl\u00e4ss\u00e4 sen merellinen historia n\u00e4kyy monin tavoin, renkaina ja vedenkorkeusmerkkein\u00e4 kallioissa, monisatavuotiaina saaristolaistiloina ja kes\u00e4asumuksina. Holman saari on noin eekkerin kokoinen, mist\u00e4 se luultavasti on saanut nimens\u00e4kin, Eckerholma. Saarella l\u00f6ytyy kaikilla tuulilla suojaisa paikka, pilvien liikkeit\u00e4 on helppo seurata joka suuntaan ja merta on joka puolella.<\/p>\n

 <\/p>\n

Savitri<\/em><\/strong>: In Canada, my favourite places have been by the North American Great Lakes. Lake Ontario was one of the places I frequented with my aunt and cousins\"\" and friends. So naturally, when I came here to Finland, one of the first places I found myself was at Ruissalo, where I could see the vast expanse of the sea from mainland Turku. The weekend at Holma was different, because for the first time, I was experiencing cottage life on an island! I had heard so much about Finnish cottage life and have visited friends\u2019 cottages; buildings that reminded me of ranch houses in the United States. However, the whole experience allowed me to experience the culture of cottages here that felt more authentic and more reflective of the wider population. First, we (Kirsi) drove approximately one hour from Turku to the charming small municipality of Kustavi, with a population of about 900. We can see the landscape changing as we moved west and slightly north from Turku, moving from a larger city landscape and being greeted by the colourful autumn leaves and farms as we moved closer towards Holma. I was intrigued to learn that sugar beet is one of the crops that we passed that is now being cultivated, in an effort to enhance food security here. We went a bit further from Kustavi, to a pier from where we were warmly greeted by our hosts, Jaana and Teemu. They arrived in a most beautiful historical sailboat, where we were ferried to Holma in about ten minutes. Whilst there, we passed some green netted areas, which Jaana pointed out as being salmon farming areas.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Whilst on Holma, we had periods of being in nature and being indoors in the beautiful cottages and saunas that Teemu\u2019s family had constructed through the ages and that Jaana and Teemu keep in pristine condition. I suspect that I was the only one who was having a first cottage experience and am grateful for the patience and kindness of everyone there. Some of the highlights of the experience were the tours of the islands, as Jaana and Teemu took us to the neighbouring island where we saw some beautiful architecture of renowned Finnish architect Lars Sonck. Whilst visiting the most beautiful Sarvilinna, I could not help reflecting on how this building from 1922 has endured the changes of seasons and retained its core function and purpose. So many lessons of resilience all around, or examples of \u2018sisu\u2019. It was quite evident that this trait was missing when I tried a version of ice swimming at Holma. We all went together to the sauna, and then dipped in the sea. Following Jaana\u2019s, Teemu\u2019s and Nina\u2019s brave examples, I decided to go into the cold water after the sauna. It felt cold at first, then refreshing. Exhilarated by the fact that I could remain in the cold water, I decided to dive under the water. It was great, except that when I emerged, I felt an immense painful pressure on my brains, a massive headache. The others there said it is probably because I had dived under, which they do not usually do. This provided one of my enduring lessons from the weekend.\u00a0 The sea can be very life affirming and sustaining with giving us fish and allowing us various forms of recreation, but it can also be harsh and punitive if we interact with it whilst not understanding it and our interactions with it fully! Another lesson on resilience for me!<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Another memorable moment at Holma was the team meeting. There we discussed the \u2018SeaHer\u2019 project and brainstormed various ideas for moving forward with the project. I could not help reflecting on teamwork in this relaxed environment vs prior meetings in the office. One thing was evident; everyone was more relaxed and the ideas flowed more easily. It was the flipside of the sea hitting my head hard for not doing my research as to how to do ice swimming before trying it. In this case, the sea was providing a nurturing environment for ideas to flow effortlessly for the \u2018SeaHer project\u2019.\u00a0 Nurturing and welcoming like Teemu and Jaana!<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Otto:<\/em><\/strong> Matka Holmaan her\u00e4tti minussa useita merelliseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja tuntemuksia mutta my\u00f6s oivalluksia. Olen itse pit\u00e4nyt aina kaikista vesist\u00f6ist\u00e4 eniten merest\u00e4, mik\u00e4 liittyy ehk\u00e4 meren olemukseen ja omiin kokemuksiin merellisest\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Lapsuuteni merimaisema oli Kristiinankaupungin saaristo, mik\u00e4 heijasti osaltaan my\u00f6s erilaista merimaisemaa, kuin nykyisen kotikaupunkini Turun saaristo. Merkitt\u00e4vin ero mielest\u00e4ni on se, ett\u00e4 Kristiinankaupungissa l\u00e4hisaarten lomasta pilkist\u00e4\u00e4 ulappa. Turussa aavaa merta ihastellakseen t\u00e4ytyy matkata ohi lukuisten saarten.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Venematka Holman saarelle oli jo siin\u00e4 mieless\u00e4 merkityksellinen, ett\u00e4 Lypyrtin saarten v\u00e4list\u00e4 pilkisti ulappa, mik\u00e4 sai muistot kiit\u00e4m\u00e4\u00e4n lapsuuteen. T\u00e4m\u00e4 oli itse asiassa ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4 tuntemus matkalla ja se sai my\u00f6s ajattelemaan, miten vahvasti sidomme muistojamme ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, vaikka kyseess\u00e4 ei ole edes maantieteellisesti sama paikka, johon muistot liittyv\u00e4t. N\u00e4ky saarten v\u00e4list\u00e4 pilkist\u00e4v\u00e4st\u00e4 ulapasta avasi mielikuvien maailmaan lapsuudesta, edesmenneest\u00e4 \u00e4idist\u00e4, rantakallion levien seassa piilottelevista ahvenista, lasipullojaffasta ja monesta muusta kauan sitten kadonneesta asiasta ja merenrannalla vietetyst\u00e4 hetkest\u00e4. On toki aika kliseist\u00e4, ett\u00e4 aavan meren tuijottaminen saa minut muistojen valtaan. Historiallisesti aava meri on toiminut ihmisen itsereflektion paikkana konkreettisesti 1700-luvulta saakka. Esimerkiksi saksalaisen taidemaalarin Caspar David Friedrichin (1774-1840)\u00a0 useissa maalauksissa toistuu teema, jossa meren rannalla oleskelevan ihmisen pienuutta rinnastetaan h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n levitt\u00e4ytyv\u00e4\u00e4n aavaan mereen. Meri alkoikin muuttaa tuolloin muotoaan l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa pelottavasta entiteetist\u00e4 kohti ajatonta ja \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 mysteeri\u00e4, jonka aaltojen alla saattoi piill\u00e4 avaimet maapallon muinaisten arvoitusten selvitt\u00e4miseen. Sigmund Freud k\u00e4ytti \u201cmerellist\u00e4 tunnetta\u201d metaforana ihmisen \u00e4\u00e4rett\u00f6myyden kokemukselle viel\u00e4 1900-luvun alussa. Toki t\u00e4llaisia ihmisen itsereflektion paikkoja l\u00f6ytyy my\u00f6s muualta luonnosta, kuten korkeiden vuorten huippujen p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Itse asiassa Kolin kalliot Pohjois-Karjalassa taisivat ajaa t\u00e4m\u00e4n asian suomalaisen taiteen kultakauden taiteilijoille.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Mit\u00e4 tulee itse Holman saareen, siell\u00e4 oleskelu viritti my\u00f6s muistoja ja ajatuksia. Lapsuudessa yksi j\u00e4nnitt\u00e4vimmist\u00e4 asioista oli k\u00e4ynti pienill\u00e4 saarilla, joissa ei ole ihmisasutusta. Jos minun pit\u00e4isi nimet\u00e4, mit\u00e4 \u201cseikkailu\u201d tarkoittaa, k\u00e4ytt\u00e4isin ehk\u00e4 juuri t\u00e4llaista tuntemattomille saarille rantautumista ja niiden tutkimista esimerkkin\u00e4. Saariseikkailuiden j\u00e4nnityst\u00e4 ovat kohdallani ehk\u00e4 inspiroineet Tove Janssonin tarina Hattivattien saaresta sek\u00e4 lapsuudessa mielikuvitukseni lumonnut kertomus Tyynell\u00e4 valtamerell\u00e4 sijaitsevan Kookossaaren merirosvoaarteen mysteerist\u00e4. Holman saari ei toki ole merirosvojen aarresaari tai ihmisille entuudestaan tuntematon paikka, mutta saarelle nousu kuitenkin her\u00e4tti n\u00e4m\u00e4 vanhat muistot seikkailuista. Saarelle rantautuminen tuntuu muutenkin jo itsess\u00e4\u00e4n seikkailulta. Sen voi tulkita matkaksi johonkin toiseen maahan, joka on l\u00e4hell\u00e4, mutta veden erottamana sis\u00e4maasta.\u00a0 Saari on kuitenkin aina jollain tavalla suoran ihmisvaikutuksen ulottumattomissa ja tavallaan enemm\u00e4n puhtaasti luonnonymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. N\u00e4in se my\u00f6s omalla tavallaan pilkkaa l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa vallinnutta k\u00e4sityst\u00e4 luonnon ja ihmisen vastakkaisuudesta. Saari on kuin mikroskooppinen maailma, jossa ihmisen ja luonnon vuorovaikutus tulee konkreettisesti n\u00e4kyv\u00e4ksi. Jotta el\u00e4m\u00e4 saarella voi pysy\u00e4 seesteisen\u00e4, on ihmisen tajuttava, ettei se ole luonnosta irrallinen olento, vaan osa sit\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vietimme lokakuun ensimm\u00e4ist\u00e4 viikonloppua Holman saaressa Kustavin Lypyrtiss\u00e4 hankekokouksen merkeiss\u00e4. Virallista ohjelmaa ja ryppyotsaista ty\u00f6ntekoa t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 asemassa oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa ryhm\u00e4hengen nostattaminen ja vapaa ideointi merellisiss\u00e4 maisemissa ja tunnelmissa. Kalliolla istuskelun, saunomisen ja t\u00e4htitaivaan ihailun lomassa meren pauhatessa ymp\u00e4rill\u00e4 syntyi uusia kokemuksia ja ajatuksia siit\u00e4, miten meren mukana\/kanssa elet\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 meri meille antaa ja kuinka … Continue reading Hanke irti laiturista – Tutkijan kokemukset ja meren taju (Teeming with the sea), osa 1.<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":463,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-318","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/318","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/users\/463"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=318"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/318\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":582,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/318\/revisions\/582"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=318"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=318"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=318"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}