{"id":265,"date":"2019-11-15T15:50:59","date_gmt":"2019-11-15T13:50:59","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/?p=265"},"modified":"2019-11-16T13:44:56","modified_gmt":"2019-11-16T11:44:56","slug":"meri-ja-historia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/2019\/11\/15\/meri-ja-historia\/","title":{"rendered":"Meren ymm\u00e4rt\u00e4misen historiasta"},"content":{"rendered":"

Kirjoittaja: Otto Latva, SeaHer -projektin tutkijatohtori<\/span><\/strong><\/p>\n

Olen toisinaan t\u00f6rm\u00e4nnyt ajatukseen, ett\u00e4 humanistinen tutkimus ylitt\u00e4\u00e4 rajansa pohtiessaan \u201cinhimillisen kulttuurin ulkopuolisia asioita\u201d. Voiko esimerkiksi historioitsija tutkia muiden kuin ihmisten rakentamaa menneisyytt\u00e4? Ihmistieteellisen meritutkimuksen kohdalla merihistoria on mielletty pitk\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 merenkulkua, merisotaa ja merenk\u00e4vij\u00f6iden menneisyytt\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ksi tutkimukseksi. Mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4k\u00f6 t\u00e4llainen rajaus jotain huomioimatta? Meri on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vain ihmisten leikkikentt\u00e4. Miten ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on syntynyt ajatus ihmisiel\u00e4m\u00e4st\u00e4 irrallaan olevasta merest\u00e4 ja miten t\u00e4llainen k\u00e4sitys on muovannut ihmisten suhdetta merta kohtaan?\u00a0<\/span><\/p>\n

Ihmiskulttuureita varjostaa t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ajatus merest\u00e4, ihmisel\u00e4m\u00e4st\u00e4 irrallaan vellovana vesimassana, joka on aaltoillut p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti aikojen alusta, jatkaen samaa rataa maapallon viimeisiin p\u00e4iviin saakka. Ik\u00e4\u00e4n kuin meri ei olisi sidoksissa ihmisten aikaan ja tekemisiin. Meri ei kuitenkaan ole merkitykset\u00f6n tai historiaton. Se on valtava elinymp\u00e4ris\u00f6, joka on muovannut maailmaa lukuisten toimijoiden yhteisvaikutuksessa kaukaisista ajoista l\u00e4htien.<\/span><\/p>\n

K\u00e4sitys ihmisel\u00e4m\u00e4n kannalta merkityksett\u00f6m\u00e4st\u00e4 ja historiattomasta merest\u00e4 ei ole kovin vanha. Yksitt\u00e4isi\u00e4 kommentteja toki l\u00f6ytyy kaukaakin historiasta, kuten Platonin <\/span>Faidon<\/span><\/i> -dialogissa<\/span> kirjoittama kuvaus merest\u00e4 suolaveden hapattamana paikkana, jossa mik\u00e4\u00e4n ei ole mainitsemisen arvoista ja kaikki on vain t\u00e4ynn\u00e4 hiekkaa sek\u00e4 mutaa. Laajempi l\u00e4nsimainen k\u00e4sitys merest\u00e4 ajattomana ja ihmiskulttuurista et\u00e4\u00e4ll\u00e4 sijaitsevana tilana nousee esille kuitenkin vasta valistusajan alkumetreill\u00e4 1600-luvulla. Tuolloin esimerkiksi kartoista alkoivat kadota merialueille kuvitetut ihmeotukset sek\u00e4 laivat. 1700-luvulla merellist\u00e4 tilaa v\u00e4rittiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 vain pituus- ja leveyspiirej\u00e4 kuvaavat viivat. Muuten merta kuvasi tyhjyys.<\/span><\/p>\n

\"\"
Abraham Orteliuksen Islantia kuvaavan kartan (n. 1590) merelliset alueet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon kuvitusta ja koristeita, joiden kautta haluttiin kertoa mereen liitetyist\u00e4 tarinoista ja tiedosta.<\/figcaption><\/figure>\n
\"\"
Jean Janvierin Amerikan kartan (1762) merialueet on kuvattu tyhjin\u00e4 alueina, joita koristavat vain pituus- ja leveyspiirien viivat.\u00a0<\/span>\u00a0<\/span><\/figcaption><\/figure>\n

Edell\u00e4 mainittu muutos n\u00e4kyi my\u00f6s muualla kuin kartografiassa. Merest\u00e4 tuli 1700-luvulla yh\u00e4 vahvemmin laivojen valtav\u00e4yl\u00e4 \u2013 tyhji\u00f6m\u00e4inen tila, jonka p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kulki reitti satamakaupungista toiseen, pisteest\u00e4 A pisteeseen B. Meri nousi vahvasti esille my\u00f6s metaforana 1700-luvulla. Siit\u00e4 tuli jylh\u00e4n vuoriston lailla k\u00e4site ylev\u00e4lle tunteelle, jota vasten ihminen pystyi peilaamaan omaa pienuuttaan. Ajateltiin, ett\u00e4 suunnattoman suureen, ajattoman ja etenkin raivoavan meren \u00e4\u00e4rell\u00e4 ihminen pystyi kokemaan itsens\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ohikiit\u00e4vyyden osana suurta kosmosta.<\/span><\/p>\n

\"\"
Caspar David Friedrichin maalaus Der M\u00f6nch am Meer<\/em> (1808-10) kuvaa meren \u00e4\u00e4rell\u00e4 seisovan ihmisen mit\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 suhteessa maailmankaikkeutteen.<\/figcaption><\/figure>\n

Meren ajattomuutta korostivat etenkin mysteerit ja konkreettisen tiedon puute. T\u00e4h\u00e4n vaikutti pitk\u00e4lti valistusajan ihanteet, jotka nostivat n\u00e4kemisen yhdeksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 aisteista hahmottaa maailmaa. Luonnon luokittelu ja haltuunotto oli yht\u00e4 kuin n\u00e4hdyn nime\u00e4minen. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin vaikeaa merenalaisen maailmaan suhteen, sill\u00e4 sinne ei saavutettu n\u00e4k\u00f6yhteytt\u00e4. <\/span>Merellisest\u00e4 maailmasta alettiinkin luoda mielikuvia, joissa korostui ajattomuus. Aaltojen alainen maailma saatettiin kuvitella suurena tyhji\u00f6n\u00e4, jonka mittaamattomia ja ajattomia syvyyksi\u00e4 koristivat vain merimiesten luurangot, tykinkuulat ja uponneet kaljuunat kultakolikoineen. Sen esitettiin k\u00e4tkev\u00e4n sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s raamatullisen tulvan peitt\u00e4m\u00e4n kirotun maailman sek\u00e4 lukemattomat oudot ja muinaiset olennot, jotka eliv\u00e4t omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 syvyyksiss\u00e4 ihmissilmien ulottumattomissa. Meri n\u00e4htiin ik\u00e4\u00e4n kuin muutoksen ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4n\u00e4 arkistona, jonka ajattomat salit k\u00e4tkiv\u00e4t sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaukset maailman synnyst\u00e4 ja kadonneista mysteereist\u00e4 kuten fossiileista. Evoluutioteorian kiist\u00e4neet tieteilij\u00e4t esimerkiksi esittiv\u00e4t, ett\u00e4 esihistoriallisten fossiilien esitt\u00e4m\u00e4t el\u00e4imet asuivat ja voivat hyvin merten syvyyksiss\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

Metaforat ja k\u00e4sitykset j\u00e4ttiv\u00e4t j\u00e4lkens\u00e4 kulttuuriin. Sigmund Freud kuvasi 1920-luvulla tunnetta, jossa ihminen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pienuutensa maailman ja sen i\u00e4isyyden rinnalla, \u201cmerellisen\u00e4 tunteena\u201d (Oceanic Feeling). Freud ei ollut poikkeus. Oikeastaan koko l\u00e4nsimainen kulttuuri eli l\u00e4pi 1900-luvun k\u00e4sityksen vallassa, ett\u00e4 meret olisivat ihmisel\u00e4m\u00e4n ulkopuolinen historiaton tila \u2013 oma maailmansa maapallolla, joka ei vaikuta ihmisiin, eiv\u00e4tk\u00e4 ihmiset voi horjuttaa sen i\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Koko edell\u00e4 mainittu ajatusrakennelma mahdollisti omalta osaltaan sek\u00e4 liikakalastusta ja valtamerten k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 roskien s\u00e4ilytyspaikkana. Kalakantojen kuten meren itsens\u00e4 kuviteltiin olevan ehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja ajattomia. Merenalaisen maailman ulkopuolisuus ja suunnattomuus teki siit\u00e4 my\u00f6s oivan paikan j\u00e4tteille. Valistusajan my\u00f6t\u00e4 korostunut n\u00e4k\u00f6aistin t\u00e4rkeys, loi pohjan illuusiolle, jonka perusteella ihmiskatseiden n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin sijoitetut asiat oli lopullisesti h\u00e4vitetty. Saaristoa esimerkiksi pidettiin 1900-luvun lopulla siistin\u00e4 laittamalla roskapussiin muutama kivi ja tiputtamalla pussi mereen.<\/span><\/p>\n

\"\"
Mereen heitetty\u00e4 roskaa K\u00f6\u00f6penhaminan edustalla<\/figcaption><\/figure>\n

Vasta viimeisten vuosikymmenten aikana on alettu laajemmin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 huonovointinen meri heijastuu suoraan ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Meri ei olekaan ihmiskulttuurin ulkopuolinen valtakunta vaan suunnaton substanssi, joka muuttaa maailmaa yhdess\u00e4 lukuisten toimijoiden kanssa. Merivirtaukset s\u00e4\u00e4telev\u00e4t ilmastoa ja vuorovesi-ilmi\u00f6 luo omanlaisensa rytmin rannikoille. Koko merellinen biodiversiteetti vaikuttaa maapalloon ja sit\u00e4 kautta my\u00f6s ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Meriruohoniityt sitovat valtavia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 maapallon hiilivarastoista ja plankton (tunnetaan suomenkieless\u00e4 my\u00f6s nimell\u00e4 “keijusto”) tuottaa joidenkin teorioiden mukaan reippaasti yli puolet maapallon hapesta.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"L\u00e4hde:
Meriruohoniittyj\u00e4 Uudenseelannin edustalla.<\/figcaption><\/figure>\n

Meri ei siis ole i\u00e4t\u00f6n ja historiaton. Vuorovaikutuksessa lukuisten erilaisten toimijoiden kanssa meri on luonut maailmasta sellaisen kuin se on t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Se on luonut puitteet ihmisten ja lukuisten muiden el\u00e4inten el\u00e4m\u00e4lle. Ilman Golfvirtaa ei esimerkiksi Suomessa vallitsisi nykyist\u00e4 lauhkeaa ilmastoa. Meri my\u00f6s muuttuu ihmisten ja lukuisten muiden toimijoiden vaikutuksesta mutta my\u00f6s ihmisvaikutuksesta irrallaan. Mit\u00e4 tahansa n\u00e4m\u00e4 muutokset ovat, ne vaikuttavat ihmisiin. Ihminen ei ole nimitt\u00e4in luonnosta erill\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4 olento, vaan yksi historiallinen toimija koko laajan biodiversiteetin joukossa. Ihmisten onkin muistettava, ett\u00e4 meri p\u00e4rj\u00e4\u00e4 vallan hyvin ilman ihmist\u00e4. Ihminen sen sijaan ei p\u00e4rj\u00e4\u00e4 ilman merta ja on my\u00f6s eritt\u00e4in haavoittuvainen sen muutoksille.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoittaja: Otto Latva, SeaHer -projektin tutkijatohtori Olen toisinaan t\u00f6rm\u00e4nnyt ajatukseen, ett\u00e4 humanistinen tutkimus ylitt\u00e4\u00e4 rajansa pohtiessaan \u201cinhimillisen kulttuurin ulkopuolisia asioita\u201d. Voiko esimerkiksi historioitsija tutkia muiden kuin ihmisten rakentamaa menneisyytt\u00e4? Ihmistieteellisen meritutkimuksen kohdalla merihistoria on mielletty pitk\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 merenkulkua, merisotaa ja merenk\u00e4vij\u00f6iden menneisyytt\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ksi tutkimukseksi. Mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4k\u00f6 t\u00e4llainen rajaus jotain huomioimatta? Meri on kuitenkin niin paljon … Continue reading Meren ymm\u00e4rt\u00e4misen historiasta<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":463,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-265","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/users\/463"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=265"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":296,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions\/296"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=265"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=265"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=265"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}