![\"\"](\"https:\/\/meritietohome.files.wordpress.com\/2019\/06\/image-5.jpeg\")
<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\nKonfrenssimatkat ovat kokoontumisia ja matkoja niihin ja takaisin. Ne ovat irtiottoja arjesta ja samalla ty\u00f6matkoja, ty\u00f6t\u00e4 ja matkalla olemista, erilaisten tilanteiden, ajatusten, oivallusten ja tietenkin, ihmisten kohtaamista. Omassa blogissani\u00a0https:\/\/jkouri2013.wordpress.com\/<\/a>olen k\u00e4sitellyt konferenssimatkaa tunneautoetnografian harjoituksena, reittin\u00e4, jota tunteet ohjaavat. T\u00e4ss\u00e4 paneudun kahteen toiseen mahdolliseen kirjoittamisen reittiin, matkanteon ja tieteellisen ajattelun ohjaamaan konferenssimatkan raportin kirjalliseen esitykseen. Etnografia muistuttaa matkantekoa niin paljon, ett\u00e4 matkantekemisen pohtiminen tukee my\u00f6s tutkimuksen tekemisen pohtimista. Metaforat ovatkin keinoja syventy\u00e4 asioiden olemukseen, siihen mit\u00e4 vertauskuvalla ja asialla itsess\u00e4\u00e4n on yhteist\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Passi ja hammasharja – Matkat alkavat jo ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Tein kaikki mahdolliset matkaj\u00e4rjestelyt ajoissa: tilasin juna- ja lentoliput, rekister\u00f6idyin konferensseihin, varasin majoitukset ja katsoin valmiiksi matkaosuuksien bussit, joita ei voinut tilata etuk\u00e4teen. Lent\u00e4minen huolestutti ja p\u00e4\u00e4tinkin neuvotella itseni kanssa: jos vain pystyin matkustamaan maata tai vett\u00e4 pitkin ajan puitteissa, tekisin niin. Lentomatkoja tulisi joka tapauksessa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Luulajan konferenssi oli minulle ensimm\u00e4inen NESS-konferenssi. Sen keskeinen teema, Social Science in Our Time, oli yhteiskuntatieteellisesti painottunut, mutta oli avoin my\u00f6s muiden tieteenalojen ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 kiinnostuneille tutkijoille. Konseptit kes\u00e4n konferensseissa olivat erilaiset. Suunnittelimme hankkeessa kirjoittavamme yhteisartikkelin, jonka pohjana olisi NESS:ssa esitt\u00e4m\u00e4mme ensimm\u00e4inen versio. Kun tiivistelm\u00e4n hyv\u00e4ksymisilmoitus oli tullut, kirjoitimme noin 15 sivun paperin. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa aioimme ty\u00f6st\u00e4\u00e4 hankkeemme environmental heritage, ymp\u00e4rist\u00f6perint\u00f6, -perusk\u00e4sitett\u00e4 analyyttisena ty\u00f6v\u00e4lineen\u00e4 eritieteenalojen ja viiteryhmien v\u00e4liseen tutkimukseen, sis\u00e4ll\u00f6ntuottamiseen ja viestint\u00e4\u00e4n. Itse esityksemme oli siis vahvasti yhteis\u00f6llinen jo tekotavastaan l\u00e4htien. Se oli my\u00f6s hankkeemme ensimm\u00e4inen englanniksi kirjoitettu yhteisartikkeli. Olimme jo jonkin verran harjaantuneet yhteisty\u00f6h\u00f6n kirjoittamisen saralla toimittamassamme artikkelikokoomateoksessa, jonka saimme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kustantajalle ennen t\u00e4m\u00e4n paperin ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Luulajaan l\u00e4hdin junalla Turusta. Ensimm\u00e4inen etappi oli Kemi. Saapuisin sinne seuraavana aamuna. Junassa tein facebook-p\u00e4ivityksen:<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dOlen ollut paljon matkalla, junissa, lentokoneissa, asemilla, \u201dei-miss\u00e4\u00e4n paikoissa\u201d. Monesti ajattelen niihin uponneen paljon aikaa, turhaan ollen jossain v\u00e4limailla. Matkallaolo on matkantekoa, matkaan syventymist\u00e4, matkan oivaltamista. Suunnittelet, j\u00e4rjest\u00e4t aikatauluja ja sitten olet jossain jonne olet itsesi l\u00e4hett\u00e4nyt. L\u00e4hdin eilen Luulajaan NESS:in konferenssiin. Y\u00f6junalla Kemiin. Sit\u00e4 odotin jo pakatessani. Pieni huone, yksin, hiljaa. Turussa helle. S\u00e4\u00e4tiedoitukset n\u00e4yttiv\u00e4t sadetta ja ukkosta Tornion alueelle. Py\u00f6r\u00e4ilin asemalle lentolaukku py\u00f6r\u00e4nkorissa. Tasapainoilua, painon kanssa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Junassa sain olla yksin hytiss\u00e4. Pieness\u00e4 tilassa kaikki: wc, josta suihkuhuone sein\u00e4\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, juomapullo tyynyll\u00e4, s\u00e4nky ja monta pistorasiaa. Tulin osaksi kaiken mahdollistavaa elektronista minitilaa. Katsoin y\u00f6h\u00f6n asti laatubrittisarjaa l\u00e4pp\u00e4rilt\u00e4, latasin uutta ipadiani vihdoin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja seurasin paikkaani kartalla k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4. Ohjelmoin her\u00e4tyksen junan automaatista. Jokunen puhelu muistutti mit\u00e4 on jossain muualla.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Aamulla s\u00f6in ev\u00e4\u00e4t ja huomasin pakanneeni mukaani hyvin sopimattomia vaatteita, mutta ehk\u00e4 tarpeeksi viikkoa varten. Voiko laukun sis\u00e4lt\u00f6 ennustaa matkasta? Silloin mulle tulisi t\u00e4st\u00e4 viikosta asiallista, jotain juhlavaa, paljon hamekelej\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4nviileit\u00e4 ilmoja.\u00a0Aamulla suihku – onneksi kattosuihkusta ei tullut kylm\u00e4\u00e4 kyyti\u00e4. Hytti liian ahdas joogaan – sen luovutin. Matka n\u00e4ytt\u00e4ytyy jo muuna kuin sen rakensin. Viel\u00e4 en ole jaksanut paneutua papereihin, vain olla, seurata mets\u00e4n vilin\u00e4\u00e4 ikkunasta.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kemi. L\u00e4mmint\u00e4, autereista. L\u00f6ysin lepokolon rautatieasemalta, jossa pehme\u00e4t v\u00e4rit, mielt\u00e4 tyynytt\u00e4v\u00e4t puurakenteet, jotain, joka ei ole muutoksessa. N\u00e4m\u00e4 tilat eiv\u00e4t ole \u201dei- miss\u00e4\u00e4n\u201d, vaan kaikesta liikkeest\u00e4 huolimatta ovat paikallaan, niin kuin min\u00e4tt\u00f6myys kulkijan mieless\u00e4. En etsi itse\u00e4ni, en paikkoja, en mennytt\u00e4 aikaa. Vain t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja siin\u00e4 olevaa. T\u00e4m\u00e4 on grafiaa, kirjoittamista, kaivertamista,\u00a0\u00a0j\u00e4ljen ja linjan piirt\u00e4mist\u00e4, n\u00e4m\u00e4 kirjaimet siis. Nekin ilmaan haihtuvia ilman paperia, kuin juna, jolla ei ole raiteita. Siksi junassa saa lohdutuksen: olet menossa jonnekin.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kemin kauniilta rautatieasemalta k\u00e4velin bussiasemalle. Sen katoksen alla odotin bussia, kun rankkasade iski. Pisarat pomppivat asfaltista kymmenisen sentti\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in. Onneksi olin ottanut sateenvarjon mukaan, vaikkakin kastuin vain odottaessani vuoroa astua pikkubussiin sis\u00e4\u00e4n. Lipun sain ostettua rautatieasemalla istuessani matkahuollon sivuilta nettilippuna. Siell\u00e4 seurasin kahta englantia puhuvaa vanhempaa miest\u00e4. Toinen oli kysynyt minulta bussin l\u00e4ht\u00f6aikaa ja paikkaa. Sanoin, ett\u00e4 seuraisi minua linja- autoasemalle. Kumpikin miehist\u00e4 n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 saattaisivat olla matkalla samaan konferenssiin. Bussissa kuuntelin toisen puheita matkoista Aasiaan. Jo matkalla tulee aavistuksia siit\u00e4, mit\u00e4 se saattaisi tuoda tullessaan. Tutustuisinko n\u00e4ihin herroihin paremminkin? Mit\u00e4 keskusteluja k\u00e4visimme? Tosin toisen puhuma saksalaiss\u00e4vytteinen englanti ei houkuttanut smalltalkkiin, varsinkin, kun nautin siit\u00e4, ett\u00e4 olin mennyt istumaan itsekseni ja sain hetken sy\u00f6d\u00e4 jo kotona valmistamani ev\u00e4svoileiv\u00e4t. Tornioon saapuessamme sade oli lakannut. K\u00e4velin matkakeskukseen sis\u00e4lle ja ymm\u00e4rsin olevani Suomen ja Ruotsin rajalla. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei kuitenkaan passia varmaankaan kysytt\u00e4isi. PASSIA!<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Veri pys\u00e4htyi sekunniksi koko kehossani, olin painava kuin kivi. Olin unohtanut kokonaan passin.Sen mukaan ottaminen ei edes ollut k\u00e4ynyt mieless\u00e4ni. Vaikka olin lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 my\u00f6hemmin Irlantiin. En ehtinyt tuossa hetkess\u00e4 mietti\u00e4 todellisia syit\u00e4, selityksi\u00e4 toki tuli mieleeni, ainakin muille kerrottaviksi. Kellotaulu osoitti, ett\u00e4 koska olimme siirtyneet Ruotsin tuntia aikaisempaan aikaan, minulla olisi noin tunti odotusaikaa ennen bussin l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Luulajaan. Ja kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaa keskiviikkoon, jolloin lentoni l\u00e4htisi Tukholman Arlandasta Irlantiin. Ryhdyin kiireesti soittamaan lapsilleni, saisivatko he jotenkin j\u00e4rjestetty\u00e4 passin minulle. Kirjoitin facebookiin kyselyn, josko joku voisi kuljettaa \u201d asiapapereitani\u201d Turusta Helsinkiin ennen keskiviikkoa. Noin tunnin kuluessa oli selvinnyt, ett\u00e4 yksi perheen tyt\u00f6ist\u00e4 olisi juuri tuona keskiviikkona lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6matkalle Arlandaan noin kaksi tuntia ennen lentoni l\u00e4ht\u00f6\u00e4 ja poikani ehtisi kuljettaa passin h\u00e4nen Turussa asuvalle ty\u00f6kaverilleen, joka veisi sen h\u00e4nelle Helsinkiin jo tiistaiksi. (Lis\u00e4ksi olin saanut jo kolleegani Turusta facebookin kautta lupautumaan passin kuskaajaksi. H\u00e4nen nopeasta vastauksestaan ja avunannontarjouksesta olen hyvin kiitollinen!)<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Maanantai<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n P\u00e4\u00e4tin unohtaa passiongelmani, luottaa suunnitelmani sen saamiseksi onnistumiseen ja keskitty\u00e4 konferenssissa olemiseen. Konferenssin yhten\u00e4 majoitusvaihtoehtona oli Elite – vanha Luulajan kaupunginhotelli. Se oli varmaankin yksi tyylikk\u00e4immist\u00e4 hotelleista, joissa olen y\u00f6pynyt. Vanha kivirakennus, joka sisustuksessa oli k\u00e4ytetty puuta ja huoneissa oli jopa kylpyammeet. Ikkunastani n\u00e4kyi merenlahti. Kolleegani tapasin l\u00e4heisess\u00e4 pubissa, jossa l\u00e4mmittelimme konferenssin alkua varten.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Konferenssi rakentui keynoteista ja paristakymmenest\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4st\u00e4, joihin oli etuk\u00e4teen l\u00e4hetetty noin 15-20 sivun tekstit. Ensimm\u00e4isen keynoten piti tieteenhistorioitsija Sverker S\u00f6rlin aiheenaan Environing the Planet: Historicizing Global Environmental Governance and the new Human-Earth Relationship. H\u00e4nen luentonsa oli katsaustyyppinen kertomus ihmisen ja luonnon suhteista l\u00e4nsimaisessa julkisessa ja tieteellisess\u00e4 keskustelussa ja sopikin sik\u00e4li hyvin johdatukseksi konferenssiin teemaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Ty\u00f6ryhmien toimintaidea oli, ett\u00e4 samaan ty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4n osallistujat istuivat koko konferenssin ajan samassa ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 antaen palautetta ja keskutellen toistensa papereista. Jokaiseen paperiin oli my\u00f6s valmistettu alustus ja lyhyt diskuntantin puheenvuoro, opponointi. T\u00e4llaiseen seminaarityyppiseen ty\u00f6skentelyyn olin jo tottunut, ja pidin sit\u00e4 hy\u00f6dyllisen\u00e4. Oman ty\u00f6ryhm\u00e4mme aiheena oli Making sense of multiple understandings, joka resonoi hyvin hankkeemme tavoitteisiin kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 erilaisia tiedonlajeja, mit\u00e4 k\u00e4sittelimmekin omassa paperissamme.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4mme oli useita papereita, jotka k\u00e4sitteliv\u00e4t esimerkiksi joko australialaisten aborginaalien tai saamelaisten oikeuksia tai sit\u00e4, miten niit\u00e4 ei oltu huomioitu nykyisiss\u00e4 kaivoshankkeissa. Olin Turun yliopistossa j\u00e4rjest\u00e4nyt jokunen vuosi sitten saamelaisuuteen ja sen historiaan perehtyv\u00e4n kulttuurien tutkimuksen erikoiskurssin, joten minulla oli jonkinlaista taustatietoa ja siten mahdollisuutta my\u00f6s osallistua keskusteluun, huomioiden kuitenkin, ett\u00e4 olin uskontotieteilij\u00e4n\u00e4 yhteiskuntatieteellispainotteisessa konferenssissa. V\u00e4lill\u00e4 tuntuikin, ett\u00e4 mieless\u00e4 py\u00f6riv\u00e4t ajatukset, jotka olisivat voineet tarttua muistiin vaikkapa lasten opetusohjelmasta, mutta rohkenin esitt\u00e4\u00e4 joitain n\u00e4k\u00f6kulmia papereiden k\u00e4sittelyss\u00e4. Ja niin kuin aina erilaisten (tutkimus)tekstien k\u00e4sittelyss\u00e4, asian tarjoilu tekstin rakenteessa, sen otsikoinnissa tai erilaisten tekstilajien hy\u00f6dynt\u00e4misess\u00e4 inspiroi minua esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ehdotuksiani. Monitieteellisess\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4 oma asiantuntemuksen erityisyys korostuu, vaikkakin sen p\u00e4tevyytt\u00e4 ja sopivuutta joutuu pohtimaan mieless\u00e4\u00e4n ahkerammin kuin oman tieteenalan tekij\u00f6iden joukossa. T\u00e4m\u00e4 tietenkin korostui my\u00f6s siksi, ett\u00e4 olen hyvin kriittinen omia ajatuksiani kohtaan – olenhan tottunut tekem\u00e4\u00e4n autoetnografiaa eli \u2019kansan kuvausta\u2019 ottaen omat kokemukseni tutkimuksen kohteeksi.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Esitin paperin yhdess\u00e4 kolleegani Kirsi Sonck-Raution kanssa ja koko paperimme kirjoittajajoukko oli vastaamassa kysymyksiin ja t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 esityst\u00e4mme. Saimme my\u00f6s hy\u00f6dyllist\u00e4, konkreettisesti tekstiin osoitettua palautetta sen p\u00e4\u00e4linjan, teoreettisen viitekehyksen esitt\u00e4misen vahvistamisesta ja siit\u00e4, mit\u00e4 kokonaisuudesta voisi karsia ja mihin keskitty\u00e4. Sovimmekin jatkavamme paperin ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4 loppukes\u00e4st\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen paperissa olleiden mahdollisten keissiartikkelien ja menetelmiin keskittyv\u00e4n yhteisartikkelien suunnittelemista. T\u00e4m\u00e4 konferenssikonsepti oli ainakin hankkeissa ty\u00f6skenteleville hyv\u00e4 ty\u00f6muoto: asiassa edettiin yhteisty\u00f6ss\u00e4, joka hioi my\u00f6s jokaisen osuutta tai osallistumista askel askeleelta.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Tiistai<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Keskittymiseni konferenssin muihin keynoteihin j\u00e4i v\u00e4h\u00e4iseksi, yhden huonosti nukutun ja siksi aamuvarhaisen k\u00e4velyretken v\u00e4sytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 oman ja ty\u00f6ryhm\u00e4n muiden papereiden lukemisen takia. Niit\u00e4 oli kuitenkin helppo ja mielenkiintoista kuunnella erilaisesta tieteentaustastani huolimatta. Seurasinkin enemm\u00e4n ajatuksenjuoksujani, jotka yhdistiv\u00e4t ja erottivat erilaisia l\u00e4hestymistapoja ja itse aiheita ja p\u00e4\u00e4telmi\u00e4, jotka kertoivat ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja siit\u00e4, mit\u00e4 ja miten kaikkea se koskettaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Illalla l\u00e4hdin \u00c5bo Akademin Havet-profilaation yhteisillallisen j\u00e4lkeen y\u00f6junalla kohti Tukholmaa ja Arlandaa. Junassa j\u00e4lleen p\u00e4ivitin facebookia:<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dL\u00e4hdin Luulajasta junalla tunti sitten ymp\u00e4rist\u00f6konferenssista kohti Irlannin uskontotieteellist\u00e4 konferenssia. Junak\u00e4yt\u00e4v\u00e4n toisella puolella penkiss\u00e4 aasialaistaustainen mies lukee kirjaa God, marriage, family, ja h\u00e4nen takanaan nuori vaaleaihoinen mies lukee kirjaa Homo Deus. \u00c4kki\u00e4p\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 vaihtoi teemaa. No mit\u00e4 itse luen n\u00e4iden teemojen v\u00e4liss\u00e4? The anthropologist as writer -kirjaa.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Juna ja kirjoittaminen sopivat yhteen. Kirjoittaminen on matkallaoloa ja matkap\u00e4iv\u00e4kirjan kirjoittaminen on todella luontevaa. Siin\u00e4 aistiminen ja havaitseminen on jatkuvaa muutenkin, oman matkan edistymisen ja perille p\u00e4\u00e4semisen takia. Kun matka on ennalta suunniteltu ja liput tilattu, on ment\u00e4v\u00e4 niiden mukaan ja etsitt\u00e4v\u00e4 oikeat junat, laiturit, paikat, ja oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ennalta hahmoteltuja linjoja pitkin. Kun taas matkustaa suunnittelematta antaen flown vied\u00e4, pit\u00e4\u00e4 olla tarkkana tarttumaan tilaisuuksiin ja sopeutumaan siihen mit\u00e4 on. Luulajan y\u00f6junassa ei ollut makuuvaunuissa paikkoja vapaana ja istumapaikat olivat hyvin kankeita, kuten min\u00e4kin. Hankalassa asennossa nukkuminen helpottui hiukan kun tuuvasin kassin tyynyksi.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Keskiviikko<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Vaihdoin junan Uppsalassa bussiin, s\u00e4\u00e4stin tunnin aikaa, kun en mennyt Tukholmaan saakka ja saavuin Arlandaan pari tuntia ennen tyt\u00e4rt\u00e4mme, joka l\u00e4hes vauhdissa antoi passin k\u00e4teeni. Joskus esineen, kuten nyt passini sai oman oleellisen merkityksens\u00e4 matkanteossani. J\u00e4rjestin my\u00f6s sen reitti\u00e4 luokseni, tarkistin sen sijaintia kassissani useaan kertaan ja haukkosin henke\u00e4ni siit\u00e4, ett\u00e4 olimme yhteisty\u00f6ss\u00e4 perheeni kanssa saanut sen palaamaan l\u00e4helleni lyhyess\u00e4 ajassa. Onnella ja sattumalla oli n\u00e4kyv\u00e4 ja huomionarvoinen osuutensa matkani onnistumisessa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Saavuin sateiseen Corkiin illalla. Etsin paikallisbussin ja l\u00f6ysin Victoria Lodgeen, konferenssivieraiden majoituspaikkaan. Avatessani oveani huoneeseeni tuli naapurihuoneesta kollega esitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n ja sovimmekin heti l\u00e4htev\u00e4mme seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen konferenssiohjelman alkamista l\u00e4heisen<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kensalen pikkukaupunkiin katsomaan merta, kuten tavoitteemme oli. Olin heti saanut kontaktin, kuten yst\u00e4vi\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n nimitet\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Torstai<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Aina kun mahdollista, teen konferensseissa karkumatkan tutustuakseni l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, tajutakseni minne olen tullut, miss\u00e4 olen. Bussimatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Corkista oleva Kensale oli nyt hyv\u00e4 kohde. Ihan Atlantin rantaan emme lyhyess\u00e4 ajassa ehtineet, mutta saimme haistella suolaista ilmaa ja l\u00f6ysimme paikallisen \u201dmaailman lopun\u201d ja kuulimme suklaakaupan myyj\u00e4lt\u00e4 tarinan onnettomasta rakkaustarinasta, jonka seurauksena \u201dvalkoinen nainen\u201d n\u00e4ytt\u00e4ytyy raunioilla. S\u00f6imme fish&shipsej\u00e4 ja ihastelimme Irlannin monis\u00e4vyist\u00e4 runsasta vihreytt\u00e4. My\u00f6s kampusalue oli saanut palkinnon ymp\u00e4rist\u00f6my\u00f6nteisyydest\u00e4\u00e4n. Alue oli kuin keidas kaupungin keskell\u00e4. Sen sivussa kulki joki, jonka ylitse suuret, vanhat puut kurottivat.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Perjantai<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Konferenssin keynotesta kaksi oli norjalaisten tutkijoiden pit\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ne k\u00e4sitteliv\u00e4t j\u00e4lleen saamelaisen kulttuurin ja ihmisten oikeuksia, niiden yhteytt\u00e4 muihin ymp\u00e4rist\u00f6protestiliikkeisiin, kuten Standing Rockiin (Siv Ellen Kraft Norjasta) tai saamelaisten\u00a0\u00a0k\u00e4sitykseen maisemasta ja sen huomioimista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa (Marianne Elisabeth Lien). Kolmas keynote k\u00e4sitteli Bathin kaupungin Unescon maailmanperint\u00f6kohteen, kylpyl\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n muuttumista ajan kulussa (Marion Bowman) roomalaisajasta n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti. Ty\u00f6ryhmi\u00e4 oli useita, jotka kaikki keskittyiv\u00e4t ilmastonmuutokseen, siihen reagoimiseen erilaisella tavalla tutkimuksessa, tutkijoiden omakohtaista, koettua teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ilmastonmuutoksessa tai tutkimuskohteittemme n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esitelm\u00e4t olivat ty\u00f6ryhmiss\u00e4 hyvin tapauspainotteisia. Kahden keynotepuhujan lis\u00e4ksi konferenssissa oli yksi skandinaavinen esitys; monitieteellinen hanke esitteli sekulaarien ihmisten luontosuhteen olemusta.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Lauantai<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Itse olin ainut suomalainen ja pidin esityksen ymp\u00e4rist\u00f6perinn\u00f6st\u00e4 erityisesti it\u00e4merensuomalaisten suullisen tradition ja historian n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esitysten kirjavuutta kuvaa se, ett\u00e4 omassa ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4ni oli esitys Aristoteleen vesik\u00e4sityksist\u00e4, er\u00e4\u00e4n amerikkalisen seurakunnan ymp\u00e4rist\u00f6toiminnasta ja nuoren opiskelijan filosofismoraalinen esitys tutkimuksen eettisest\u00e4 kiireellisyydest\u00e4 ilmastonmuutoksen takia. Keskustelua kuitenkin syntyi tapausten erilaisuudesta huolimatta – ty\u00f6ryhm\u00e4n teemakin hyvin laaja: veden ottaminen uudeksi perustaksi (tarkemmin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00e4 mihin).<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Esitysten sis\u00e4lt\u00f6 oli hyvin selv\u00e4:\u00a0\u00a0Ilmastonmuutos on hyvin, jopa liian pitk\u00e4ll\u00e4. Lukuisat esitykset antoivat kuvan kuitenkin ihmisten aktivoitumisesta muutoksen takia. Suuri osa konferenssin osallistujista oli amerikkalaisia tutkijoita, joita ty\u00f6llistiv\u00e4t tutkimusaiheet, jotka liittyiv\u00e4t esimerkiksi ilmastonmuutoksen tuomiin vedenpinnan muutoksiin tai veden pilaantumiseen ja niiden aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin, joita eri kirkkokunnat pyrkiv\u00e4t toiminnassaan ottamaan huomioon.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Osallistuin my\u00f6s ty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4n, jonka aiheena oli tieteen ja taiteen keinojen yhdist\u00e4minen. Siin\u00e4 esiintyi ensiksi kaksi tutkijaa, Ian Briggs ja\u00a0Erin Kavanagh, joista toinen kertoi runoelmaa selkieist\u00e4 , myyttisist\u00e4 hyljeihmisist\u00e4 – runojen lukemiseen osallistui koko yleis\u00f6 – ja toinen puhui tieteellist\u00e4 pohdiskeluaan kerrotusta aiheesta. Eri tiedonlajit, kokemuksellinen, poeettinen ja tieteellinen, t\u00e4ydensiv\u00e4t kauniisti ja p\u00e4tev\u00e4sti toisiaan. Innostuin asiasta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 Erin sanoi kutsuvansa minut seminaariin, joka heill\u00e4 oli suunnitteilla.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Sunnuntai<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n L\u00e4ht\u00f6p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4vin viel\u00e4 kuuntelemassa yhden esityksen, k\u00e4vin tutustumassa paikalliseen kirkkoon ja sen pihalla olevaan labyrinttiin (t\u00e4st\u00e4 tarkemmin alussa mainitussa blogissani)\u00a0\u00a0ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 lensin Manchesterin kautta Tukholmaan ja Helsinkiin. Tai niin oli matkasuunnitelmassani. Manchesteriss\u00e4 olimme jo koneessa, kun kapteeni ilmoitti, ett\u00e4 koneeseen oli tullut boardingiss\u00e4 henkil\u00f6, joka ei kuulunut sinne. H\u00e4nen poistamisensa j\u00e4lkeen kapteeni halusi selvitt\u00e4\u00e4 oliko koneen \u201dturvallisuustaso\u201d ennallaan. My\u00f6h\u00e4styin Tukholman laskusta nelj\u00e4 tuntia eik\u00e4 lentoa Helsinkiin en\u00e4\u00e4 illalla ollut. Nukuin Arlandassa penkill\u00e4 ja lensin aamulla Helsinkiin ja sielt\u00e4 matkustin bussilla kotiin. Kahden konferenssin mittainen turnausv\u00e4symys oli melkoinen. Siit\u00e4 selvitty\u00e4ni alkoivat pikkuhiljaa konferenssin aikaiset aatokset palata mieleeni hiljaisina hetkin\u00e4 aiheina, jotka ehk\u00e4 kantavat omia tutkimustekstiin saakka p\u00e4\u00e4tyvi\u00e4 oivalluksia, niin tutkimustekstin kirjoittamisesta tai ilmastonmuutokseen liittyvist\u00e4 asioista.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kes\u00e4kuun alussa osallistuin kahteen kansainv\u00e4liseen konferenssiin. Toinen oli 9.-12. kes\u00e4kuuta 14th Nordic Environmental Social Science (NESS) Conference: Social Science in Our Time Luulajassa, Pohjois-Ruotsissa. Olimme yhdess\u00e4 ilmastonmuutosta koskevan hankkeemme ihmisten kanssa ilmoittautuneet sinne ja meist\u00e4 yht\u00e4 lukuunottamatta kaikki l\u00e4htiv\u00e4t my\u00f6s paikan p\u00e4\u00e4lle. Toiseen, oman tieteenalani uskontotieteen, International Society for the Study of Religion, Society, Nature … Continue reading Reittej\u00e4 kahdessa ymp\u00e4rist\u00f6konferenssissa – ajatuksia kirjoittamisesta, matkanteosta ja v\u00e4h\u00e4n muustakin<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":493,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-243","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/243","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/users\/493"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=243"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/243\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":246,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/243\/revisions\/246"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=243"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=243"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=243"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/meritietohome.files.wordpress.com\/2019\/06\/image-7.jpeg\")
<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n![\"\"](\"https:\/\/meritietohome.files.wordpress.com\/2019\/06\/image-6.jpeg\")
<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n![\"\"](\"https:\/\/meritietohome.files.wordpress.com\/2019\/06\/image-2.jpeg\")
<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n![\"\"](\"https:\/\/meritietohome.files.wordpress.com\/2019\/06\/image-4.jpeg\")
<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n![\"\"](\"https:\/\/meritietohome.files.wordpress.com\/2019\/06\/image-3.jpeg\")
<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n![\"\"](\"https:\/\/meritietohome.files.wordpress.com\/2019\/06\/image-1.jpeg\")
<\/figure>\r\n\r\n\r\n\r\n