{"id":196,"date":"2019-03-25T14:48:56","date_gmt":"2019-03-25T12:48:56","guid":{"rendered":"http:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/?p=196"},"modified":"2019-03-25T15:07:01","modified_gmt":"2019-03-25T13:07:01","slug":"otto-latva-lectio-praecursoria-vaitostilaisuus-2-3-2019","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/2019\/03\/25\/otto-latva-lectio-praecursoria-vaitostilaisuus-2-3-2019\/","title":{"rendered":"Otto Latva lectio praecursoria (V\u00e4it\u00f6stilaisuus 2.3.2019)"},"content":{"rendered":"

FM Otto Latvan v\u00e4it\u00f6skirja \u201dThe Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s\u201d tarkastettiin Turun yliopistossa 2.3.2019. Vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi professori Sandra Swart (Stellenboschin yliopisto, Etel\u00e4-Afrikka) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto).<\/strong><\/p>\n

Lectio on alunperin julkaistu Ennen ja Nyt: historian tietosanomat<\/em> -lehdess\u00e4. Linkki alkuper\u00e4isieen julkaisuun l\u00f6ytyy t\u00e4st\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Maailma on t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Vanhat aarnimets\u00e4t ja viidakot sulkevat sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 omat valtavat ekosysteemins\u00e4. My\u00f6s inhimillisen el\u00e4m\u00e4n keskuksiksi mielletyt kaupungit k\u00e4tkev\u00e4t sykkeeseens\u00e4 monilajisen el\u00e4m\u00e4nkirjon. El\u00e4m\u00e4n rikkaus maanpinnalla on valtava, mutta viel\u00e4 suunnattomampi se on vetten alla. Merenalaisen maailman eri syvyyskerrokset yhdess\u00e4 kattavat reippaasti yli 90 % kaikesta maapallon elintilasta. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 maailma ole todellakaan tyhj\u00e4, hiljainen tai historiaton, vaikka sit\u00e4 sellaiseksi on usein l\u00e4nsimaisen kulttuurin kuvastossa luonnehdittu. Merellisen maailman ulkopuolisuus, ihmisille ep\u00e4edulliset elinolosuhteet, suoran n\u00e4k\u00f6yhteyden puuttuminen ja t\u00e4t\u00e4 kautta hallitsemattomuus, ovat luoneet siit\u00e4 hyvin ihmiskeskeisen traditiomme mielenmaisemaan er\u00e4\u00e4nlaisen inhimillisen kulttuurin antiteesin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 huomioon ottaen on ironista, ett\u00e4 merellisen maailman el\u00e4m\u00e4 on n\u00e4ytellyt merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 roolia kulttuurissamme. Merellinen el\u00e4m\u00e4 on ollut vahvasti l\u00e4sn\u00e4 kuvataiteessa, kirjallisuudessa, kansanperinteess\u00e4, musiikissa, elokuvissa, videopeleiss\u00e4 ja monissa muissa kulttuurituotteissa. Merenel\u00e4v\u00e4t ovat olleet my\u00f6s resurssi ja jopa elinehto monille rannikkoseutujen asukkaille. Vaikka emme siis jaakaan suoranaisesti samaa elintilaa meriel\u00e4inten kanssa, el\u00e4mme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja olemme riippuvaisia toisistamme. Jaammehan kuitenkin yhdess\u00e4 saman maapallon. N\u00e4in me omalla toiminnallamme, sek\u00e4 meriel\u00e4imet ett\u00e4 ihmiset, rakennamme t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja tulevaisuutta, josta jo huomenna tulee historiaa.<\/p>\n

Erilaisten meriel\u00e4inten kirjo viimeisten vuosisatojen aikana julkaistujen kulttuurintuotteiden joukossa on valtava. On kuitenkin joitain selke\u00e4sti erottuvia el\u00e4imi\u00e4, joita esimerkiksi populaarikulttuuri ja julkinen keskustelu ovat ruotineet tavanomaista enemm\u00e4n. Erityisesti valtamerten suurissa syvyyksiss\u00e4 asustavat j\u00e4ttil\u00e4iskalmarit ovat her\u00e4tt\u00e4neet huomiota 1800-luvun lopulta n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka.<\/p>\n

\"\"
Kaksi Norjan rannikolta vuonna 1896 l\u00f6ydetty\u00e4 suurikokoista kalmaria. Kuva: NTNU Vitenskapsmuseet.<\/figcaption><\/figure>\n

Nyky\u00e4\u00e4n biologit osaavat kertoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n syv\u00e4nmeren kalmarilajin pituus pyyntilonkeroiden p\u00e4\u00e4st\u00e4 aina sen torson p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsevaan ev\u00e4\u00e4n saattaa olla jopa 13 metri\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tekee j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista yhden isokokoisimmista selk\u00e4rangattomista maapallolla. Kysymys on siis p\u00e4\u00e4jalkaisiin kuuluvista kalmareista, jotka eroavat pitkulaisella muodollaan sek\u00e4 lonkeroidensa piirteill\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tunnetuimmista sukulaisistaan tursaista ja seepioista. J\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden levinneisyyden tiedet\u00e4\u00e4n kattavan kaikki valtameret ja niiden uskotaan asuttavan syvyyksi\u00e4 noin 300 metrist\u00e4 1000 metriin. Syy siihen miksi n\u00e4it\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ilmaantuu toisinaan elinymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 ulkopuolelle, piilee niiden ruumiissa. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon vett\u00e4 kevyemp\u00e4\u00e4 ammoniumkloridia. Mik\u00e4li j\u00e4ttil\u00e4iskalmari lopettaa uimisen, se nousee lopulta merenpinnalle ja ajautuu mahdollisesti rannalle. N\u00e4in se saattaa p\u00e4\u00e4ty\u00e4 kohtaamiseen ihmisen kanssa, elleiv\u00e4t linnut, muut merenel\u00e4v\u00e4t tai nopea m\u00e4t\u00e4nemisprosessi tuhoa sit\u00e4 ennemmin.<\/p>\n

L\u00e4pi 1900- ja 2000-luvun n\u00e4m\u00e4 el\u00e4imet on kuvattu l\u00e4hes poikkeuksetta hirvi\u00f6m\u00e4isess\u00e4 kontekstissa niin elokuvissa kuin kaunokirjallisuudessa, joissa ne vaanivat aaltojen alla veneit\u00e4 ja huono-onnisia uimareita. T\u00e4m\u00e4 hirvi\u00f6llist\u00e4minen ei kuitenkaan rajoitu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viihteeseen, vaan se nostetaan esille my\u00f6s osana tiedontuottamista. Kryptozoologit, luonnontieteilij\u00e4t, biologit, kulttuurintutkijat ja yleisesti tietokirjailijat ovat julkaistuissa kirjoissaan ja my\u00f6s joissain tutkimusartikkeleissa esitt\u00e4neet j\u00e4ttil\u00e4iskalmarit hirvi\u00f6m\u00e4isin\u00e4 el\u00e4imin\u00e4, joita ihmiset ovat pel\u00e4nneet ja kammoksuneet historian h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 aina n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka.<\/p>\n

\"\"
Newell Convers Wyethin kuvitusta hirvi\u00f6m\u00e4isest\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmarista Norman Duncanin teoksessa The Adventures of Billy Topsail<\/em> (1939). Kuva: Free Library of Philadelphia.<\/figcaption><\/figure>\n

On hyvin mielenkiintoista, miten k\u00e4sitys j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista merihirvi\u00f6iden kaltaisina el\u00e4imin\u00e4 tuodaan t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4sti esille. Edistysuskon narratiivin mukaan ihmisen olisi pit\u00e4nyt poistaa erilaiset hirvi\u00f6m\u00e4isyydet maailmasta jo aikap\u00e4ivi\u00e4 sitten. T\u00e4st\u00e4 huolimatta t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4 el\u00e4in, jota luonnehditaan myyttisen\u00e4 hirvi\u00f6n\u00e4, jakaa saman Telluksen kanssamme. Miten t\u00e4llaiseen tilanteeseen sitten on p\u00e4\u00e4dytty?<\/p>\n

Aikaisemmat tulkinnat j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden hirvi\u00f6llist\u00e4misest\u00e4 vy\u00f6rytt\u00e4v\u00e4t syyn kalastajien ja muiden merenk\u00e4vij\u00f6iden niskaan. Niiden mukaan merimiehet ovat pel\u00e4nneet ja kammoksuneet suurikokoisia kalmareita jo lukemattomien vuosisatojen ajan. N\u00e4iden tulkintojen mukaan merenk\u00e4vij\u00f6iden kokema pelko oli niin voimakasta, ett\u00e4 kohtaamiset n\u00e4iden el\u00e4inten kanssa loivat pohjan tarinoille myyttisest\u00e4 Krakenista ja monista muista mytologista hirvi\u00f6ist\u00e4 kuten antiikin Hydrasta. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus v\u00e4itt\u00e4\u00e4kin, ett\u00e4 n\u00e4iden merimiestarinoiden kautta tieto pelottavista ja valtavista kalmareista olisi lopulta p\u00e4\u00e4tynyt my\u00f6s suuren yleis\u00f6n tietoisuuteen ja osaksi valtakulttuuria.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista on ollut niin vallitseva, ett\u00e4 minun oli v\u00e4it\u00f6stutkimukseni alussa vaikea edes k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se ei ole historiallisesti p\u00e4tev\u00e4. K\u00e4ytin tutkimukseni l\u00e4hteen\u00e4 laajaa 1700- ja 1800-luvulla kirjoitettua ja kuvitettua aineistoa kuten p\u00e4iv\u00e4kirjoja, kirjeit\u00e4, sanomalehti\u00e4, painettuja teoksia ja valaanpyyntialusten sek\u00e4 muiden laivojen lokikirjoja. Lis\u00e4ksi analysoin lukuisia luonnontieteellisi\u00e4 teoksia ja kaunokirjallisuutta samalta aikav\u00e4lilt\u00e4. N\u00e4iden lis\u00e4ksi tarkastelin viel\u00e4 muutamia uuden ajan alussa ja antiikin aikana kirjoitettuja luonnontieteellisi\u00e4 teoksia. Mit\u00e4 syv\u00e4llisemmin paneuduin aineistoihin, sit\u00e4 enemm\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4iskalmarien hirvi\u00f6llist\u00e4misen alkuper\u00e4 n\u00e4ytti olevan per\u00e4isin jostain aivan muualta kuin merenk\u00e4vij\u00e4yhteis\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Kalastajilla, valaanpyyt\u00e4jill\u00e4 ja muilla merenk\u00e4vij\u00f6ill\u00e4 oli kyll\u00e4 yhteinen historia suurikokoisten kalmareiden kanssa, mutta t\u00e4h\u00e4n ei liittynyt kauhua tai pelkoa, kuten aiemmat tulkinnat v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 suhde perustui suurilta osin hy\u00f6tyyn; paikoin my\u00f6s uteliaisuuteen. Erityisesti monien rannikkoalueiden kalastajat ymm\u00e4rsiv\u00e4t suurikokoiset kalmarit toivottuna saaliina. Ne tarjosivat suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n kalansy\u00f6tti\u00e4, mutta niiden ruumiinosille keksittiin my\u00f6s muuta k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan it\u00e4rannikolla sijaitsevan Newfoundlandin saaren kalastajat k\u00e4yttiv\u00e4t kalmareiden lihaa koiranruokana ja lannoitteena. Valanpyyt\u00e4jille suurikokoisten kalmareiden pinnalla kelluvien ruhojen ja ruumiinosien t\u00e4rkeys ilmeni niiden merkityksen\u00e4 osoittaa n\u00e4it\u00e4 kalmareita sy\u00f6vien kaskelottien l\u00e4heisyys. Hy\u00f6dyn lis\u00e4ksi merenk\u00e4vij\u00f6iden kirjoittamat l\u00e4hteet osoittavat, ett\u00e4 jotkut heist\u00e4 tunsivat uteliaisuutta suurikokoisia kalmareita kohtaan. Pelon ja kauhun sijaan t\u00e4m\u00e4 uteliaisuus ilmeni kuitenkin h\u00e4mm\u00e4styksen\u00e4 siit\u00e4, miten monimuotoinen merenalaisen maailman el\u00e4m\u00e4n rikkaus lopulta on.<\/p>\n

\"\"
Kuvittajan tulkinta Newfoundlandista vuonna 1877 l\u00f6ytyneest\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmarista. Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n

Tutkimukseni siis osoittaa, ett\u00e4 vallalla oleva k\u00e4sitys merenk\u00e4vij\u00f6ist\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden hirvi\u00f6llist\u00e4j\u00e4n\u00e4 on virheellinen. K\u00e4sitys n\u00e4ytt\u00e4isi pohjautuvan erityisesti 1800-luvulla vallinneisiin stereotypioihin merimiehist\u00e4 satuilijoina, ei niink\u00e4\u00e4n merenk\u00e4vij\u00f6iden omiin kokemuksiin. Itse asiassa, mik\u00e4li 1700- ja 1800-luvun merenk\u00e4vij\u00f6iden historiaa tarkastelee syv\u00e4llisemmin, voi huomata, ett\u00e4 satuilijoiden sijaan he muodostivat joukon meritieteen edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Esimerkiksi vakiintuneilta merireiteilt\u00e4 erkaantuneet valaanpyyt\u00e4j\u00e4t tekiv\u00e4t p\u00e4ivitt\u00e4in mittauksia syvyyksist\u00e4, s\u00e4\u00e4st\u00e4, virtauksista ja erilaisista luonnonilmi\u00f6ist\u00e4. N\u00e4m\u00e4 havainnot loivat pohjaa my\u00f6hemm\u00e4lle institutionalisoituneelle merentutkimukselle.<\/p>\n

Miten k\u00e4sitys hirvi\u00f6m\u00e4isist\u00e4 kalmareista sitten syntyi, ellei merenk\u00e4vij\u00f6iden kertomusperinteen kautta? Tutkimukseni tuo esille, ett\u00e4 n\u00e4iden k\u00e4sitysten kasvualusta oli valistusajan oppineiden kirjoituksissa. J\u00e4ttil\u00e4iskalmareina nyky\u00e4\u00e4n tunnetut Architeuthis<\/em> -suvun kalmarilajit alettiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pelkoa her\u00e4tt\u00e4vin\u00e4 hirvi\u00f6in\u00e4 transatlanttisessa kulttuurissa laajasti vasta 1800-luvun viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4. Toisin sanoen j\u00e4ttil\u00e4iskalmarit on ymm\u00e4rretty hirvi\u00f6m\u00e4isin\u00e4 otuksina vasta v\u00e4h\u00e4n yli sadan vuoden ajan. Kysymys ei ole siis mist\u00e4\u00e4n historian h\u00e4m\u00e4rist\u00e4 n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka kest\u00e4neest\u00e4 el\u00e4ink\u00e4sityksest\u00e4, vaan valistuksen ihanteiden rakentamasta hirvi\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Valistusta luonnehditaan j\u00e4rjen ja tiedon aatevirtaukseksi, joka asetti n\u00e4m\u00e4 ominaisuudet uskomusten edelle. Yksi sen p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4 olikin kontrollin saavuttaminen luonnosta ja menneiden vuosisatojen hirvi\u00f6tarinoiden purkaminen. Luonnon alistamiselle ja sen salaisuuksien paljastamiselle oli jopa oma suosittu aihelmansa taiteessa 1600-luvun lopulta 1800-luvulle; luontoa kuvaavan jumalatar Isiksen huntu siirret\u00e4\u00e4n syrj\u00e4\u00e4n, jotta ihminen saa kontrollin luonnosta ja oppii sen salaisuudet. Valistusaika toi mukanaan aivan uudenlaisen tavan hahmottaa luontoa. Kun aikaisemmin luontoa oltiin hahmotettu ja j\u00e4rjestetty symbolisten ja ihmeellisten ominaisuuksien sek\u00e4 hy\u00f6dyllisyyden kautta, korvasi eri eli\u00f6lajien struktuuriin perustuva arkistoimainen taksonomia t\u00e4m\u00e4n kokonaisvaltaisesti 1700-luvulla. Carl von Linn\u00e9n luokitteluj\u00e4rjestelm\u00e4 pyrki selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja yksinkertaistamaan luonnon ja t\u00e4st\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 aikalaiset tieteentekij\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t hakemaan my\u00f6s vastauksia vanhojen hirvi\u00f6tarinoiden selitt\u00e4miseksi.<\/p>\n

\"\"
Isiksen kasvojen paljastaminen Gerhard Blasiuksen teoksessa Anatome Animalium<\/em> (1681). Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n

Esimerkiksi Skandinaavisesta tarinaperinteest\u00e4 tuttu Kraken, jonka selitet\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n virheellisesti syntyneen j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden havainnoista, oli yksi hirvi\u00f6tarinoista, jonka mystisyyden valistusajattelijat halusivat purkaa. L\u00e4ht\u00f6kohta oli, ett\u00e4 Kraken on todenn\u00e4k\u00f6isesti jokin el\u00e4in. 1700-luvulla Krakenin selitettiin olevan esimerkiksi suunnaton merit\u00e4hti, rapu sek\u00e4 meritursas, eli mustekala. N\u00e4ist\u00e4 selitysmalleista tursaan ja Krakenin yhteys vahvistui transatlanttisessa kulttuurissa tultaessa 1800-luvulle.<\/p>\n

Meritursaisiin liitetty hirvi\u00f6m\u00e4isyys nousi tuolloin laajemminkin valokeilaan. Monet luonnontieteilij\u00e4t, jotka viel\u00e4 1800-luvun alussa tekiv\u00e4t harvemmin kentt\u00e4t\u00f6it\u00e4, turvautuivat empiirisen tiedon puuttuessa tursaiden suhteen antiikin ja uuden ajan alun tietoon. Erityisesti antiikin aikana vaikuttaneen Plinius vanhemman merkitys meritursaita koskevan tiedon suhteen oli merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 viel\u00e4 1800-luvun alussakin. T\u00e4m\u00e4 on todella mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, ett\u00e4 tieteenhistoriassa on korostettu Pliniuksen vaikutuksen hiipuneen tieteess\u00e4 jo 1500-luvulla. Esimerkiksi arvostettu ranskalainen el\u00e4intieteilij\u00e4 Georges Cuvier, jonka tutkimukset saivat aikaan useamman tieteen paradigmamuutoksen 1800-luvun alussa, selitti Pliniuksen tapaan mustekalojen olevan petoja, jotka aiheuttavat usein ihmisten kuoleman vedess\u00e4. Toki Cuvieria paljon merkitt\u00e4v\u00e4mpi tursaiden hirvi\u00f6llist\u00e4j\u00e4 oli ranskalainen Pierre Denys de Montfort, jonka kuva laivaa upottavasta kolossaalimustekalasta oli hyvin affektiivinen ja vaikutti laajasti tuon ajan kulttuurissa. Meritursaiden sijaan kalmareihin ei liitetty 1800-luvun alussa hirvi\u00f6m\u00e4isi\u00e4 merkityksi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtui yksinomaan siit\u00e4, ettei n\u00e4it\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 oltu luonnehdittu hirvi\u00f6m\u00e4isin\u00e4 antiikin ja uuden ajan alun teksteiss\u00e4. Toisin kuin meritursaita, kalmareita pidettiin merkityksett\u00f6min\u00e4 el\u00e4imin\u00e4 luonnontieteilij\u00f6iden keskuudessa.<\/p>\n

\"\"
Pierre Denys de Montfortin kuvailema kolossaalitursas upottamassa laivaa Angolan edustalla. Kuva: Denys de Montfort, Pierre: Histoire Naturelle G\u00e9n\u00e9rale et Particuli\u00e8re des Mollusques<\/em>. Paris: F. Dufart, 1801\u201302, p. 256.<\/figcaption><\/figure>\n

Lopulta meritursaiden hirvi\u00f6llisyys kasvoi Victor Hugon vuonna 1866 kirjoittaman romaanin Meren ahertajat<\/em> my\u00f6t\u00e4 transatlanttista kulttuuria kokonaisvaltaisesti j\u00e4risytt\u00e4neeksi kephalomaniaksi<\/em>. Hugo kuvasi romaanissaan ihmisen ja verta imev\u00e4n tursaan, paholaiskalan, kaksintaistelun, joka vaikutti vahvasti aikalaiskulttuurissa. T\u00e4t\u00e4 vaikutusta tehosti merkitt\u00e4v\u00e4sti samoihin aikoihin Euroopan ja Pohjois-Amerikan suuriin kaupunkeihin perutetut yleis\u00f6akvaariot, joihin hankittiin my\u00f6s tursaita. N\u00e4it\u00e4 mainostettiin laajasti Hugon kirjasta tuttuina hirvi\u00f6in\u00e4 ja niist\u00e4 tuli nopeasti akvaarioiden vetonauloja.<\/p>\n

1800-luvun lopulla meriel\u00e4intieteilij\u00e4t alkoivat laajamittaisesti tajuta, ettei meriss\u00e4 asusta valtavia meritursaita, vaan suurikokoisia kalmareita. Koska j\u00e4ttil\u00e4iskalmarit muistuttivat ruumiltaan l\u00e4hisukulaistaan meritursasta, alkoivat tursaisiin liitetyt hirvi\u00f6llisyyden k\u00e4sitteet levit\u00e4 nopeasti 1870- ja 90-lukujen aikana j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden kulttuuriseksi painolastiksi. Esimerkiksi nimityst\u00e4 Kraken alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vakiintuneesti j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden synonyymin\u00e4 vasta tuolloin.<\/p>\n

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, valistus ei poistanut hirvi\u00f6it\u00e4 maailmasta, vaan loi aivan uusia hirvi\u00f6m\u00e4isyyksi\u00e4, joista monet liittyiv\u00e4t juuri el\u00e4imiin. N\u00e4m\u00e4 el\u00e4imet olivat j\u00e4ttil\u00e4iskalmareiden lailla vaikeasti luokiteltavia. Niist\u00e4 oli vaikea saada tietoa, mik\u00e4 teki niist\u00e4 kontrolloimattomampia. T\u00e4m\u00e4 taas tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 niist\u00e4 oli helpompi tehd\u00e4 tulkintoja potentiaalisina hirvi\u00f6tarinoiden edustajina. Suurikokoiset kalmarit olivat t\u00e4ydellisi\u00e4 t\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 niiden luokittelu tuotti vaikeuksia viel\u00e4 1900-luvullakin.<\/p>\n

J\u00e4ttil\u00e4iskalmarit siis tavallaan edistiv\u00e4t itse omaa hirvi\u00f6llist\u00e4mist\u00e4\u00e4n satunnaisilla n\u00e4ytt\u00e4ytymisill\u00e4\u00e4n, mutta olemalla kuitenkin l\u00e4hemm\u00e4n observoinnin saavuttamattomissa merenalaisissa syvyyksiss\u00e4. Muutoin n\u00e4iden meriel\u00e4inten aktiivinen toiminta ei juurikaan antanut aihetta hirvi\u00f6m\u00e4isille tulkinnoille. Useat l\u00e4hteet esimerkiksi osoittavat, ett\u00e4 noustuaan pinnalle tai ajauduttuaan rannalle j\u00e4ttil\u00e4iskalmarit pyrkiv\u00e4t poikkeuksetta pois ihmisten l\u00e4heisyydest\u00e4. Kalastajien l\u00f6ydetty\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmareita n\u00e4m\u00e4 usein hyvin raa\u2019asti estiv\u00e4t kalmareita karkaamasta ja odottivat, ett\u00e4 ne r\u00e4pik\u00f6isiv\u00e4t itsens\u00e4 v\u00e4syneeksi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen he alkoivat paloitella viel\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta pohdittuna, voimme tietysti kysy\u00e4, kumpi lopulta edes oli hirvi\u00f6, j\u00e4ttil\u00e4iskalmari vai ihminen?<\/p>\n

V\u00e4it\u00f6stutkimukseni siis uudelleenm\u00e4\u00e4rittelee suurikokoisten kalmareiden hirvi\u00f6llist\u00e4misen historiaa ja avaa yleisesti p\u00e4\u00e4jalkaisten ja ihmisten yhteist\u00e4 menneisyytt\u00e4 uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tutkimukseni tulokset eiv\u00e4t kuitenkaan j\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 suurikokoisten kalmareiden ja ihmisten menneisyyden tarkastelu tarjoaa my\u00f6s aivan uudenlaisen kurkistusaukon 1700- ja 1800-luvun historiaan. V\u00e4it\u00f6skirjani valottaa uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta esimerkiksi el\u00e4intieteen, tiedon ja merihistorian kysymyksi\u00e4 sek\u00e4 tuo esiin, miten merellinen maailma ja sen el\u00e4m\u00e4n monimuotoisuus nousivat aikarajaukseni transatlanttisen kulttuurin keski\u00f6\u00f6n. Ty\u00f6ni paljastaa my\u00f6s laajemmin, millaisen suhteen transatlanttinen kulttuuri otti el\u00e4imiin valistuksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Tutkimukseni kuuluukin ennen kaikkea ihmistieteellisen el\u00e4intutkimuksen kent\u00e4lle. Tosin se poikkeaa aikaisemmasta el\u00e4inten ja ihmisten suhdetta k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 historiantutkimuksesta siin\u00e4, ett\u00e4 sen fokus on vahvasti hierarkkisen linnel\u00e4isen taksonomian alempien kerroksien el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Toivonkin tutkimukseni toimivan avauksena laaja-alaisemmalle ihmisten ja el\u00e4inten vuorovaikutuksen historiantutkimukselle, jossa keskitytt\u00e4isiin jatkossa nis\u00e4kk\u00e4iden lis\u00e4ksi vahvemmin esimerkiksi nilvi\u00e4isten, matelijoiden, hy\u00f6nteisten ja ihmisten jaettuun menneisyyteen. Historia on kuitenkin lopulta koko maapallon biodiversiteetin interaktion tuotos.<\/p>\n

Kuten v\u00e4it\u00f6stutkimukseni osoittaa, el\u00e4inten ja ihmisten jaetun historian tutkimus voi muuttaa n\u00e4kemyksi\u00e4 n\u00e4iden yhteisest\u00e4 menneisyydest\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 k\u00e4sitykset ihmisten ja el\u00e4inten yhteisest\u00e4 menneisyydest\u00e4 ovat viel\u00e4 pitk\u00e4lti historiattomien tulkintojen varassa. Avaamalla laaja-alaisesti el\u00e4insuhteisiimme liittyvi\u00e4 historiallisia anomalioita, pystymme osoittamaan ajattelutapamme rakenteellisuuden. T\u00e4t\u00e4 kautta voimme taas ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja lajikatoon liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja luoda n\u00e4in paremmat edellytykset yhteiselle monilajiselle el\u00e4m\u00e4llemme t\u00e4ll\u00e4 maapallolla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

FM Otto Latvan v\u00e4it\u00f6skirja \u201dThe Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s\u201d tarkastettiin Turun yliopistossa 2.3.2019. Vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi professori Sandra Swart (Stellenboschin yliopisto, Etel\u00e4-Afrikka) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Lectio on alunperin julkaistu Ennen ja Nyt: historian tietosanomat -lehdess\u00e4. Linkki alkuper\u00e4isieen julkaisuun l\u00f6ytyy t\u00e4st\u00e4. Maailma on t\u00e4ynn\u00e4 … Continue reading Otto Latva lectio praecursoria (V\u00e4it\u00f6stilaisuus 2.3.2019)<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":463,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-196","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/196","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/users\/463"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=196"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/196\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":202,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/196\/revisions\/202"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=196"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=196"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/seaher\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=196"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}