Toukokuussa 2020 pidin osana SeaHer-hankettamme \u2013 ja kokeilujani kehitt\u00e4\u00e4 kirjoittamista my\u00f6s aineistonhankintamenetelm\u00e4n\u00e4 \u2013 kolme luovan kirjoittamisen meriaiheista ty\u00f6pajaa netiss\u00e4. Tilanne oli outo ja uusi: luovalle kirjoittamiselle ominaiset vet\u00e4j\u00e4n kirjoittamaan innostavat teht\u00e4v\u00e4t ja yhteen kokoontuvien kirjoittajien tuki toisilleen leijailivat nyt nettiv\u00e4litteisen\u00e4. Kirjoittamisen into kuitenkin kokosi ihmisi\u00e4 ty\u00f6pajoihin, joita pidinkin useita vuosina 2020\u20132022 eri ryhmiss\u00e4 ja eri paikkakunnilla, niin et\u00e4n\u00e4 kuin kasvokkain. Ty\u00f6pajoissa kirjoitettuja tekstej\u00e4 l\u00e4hetettiin esimerkiksi John Nurmisen Muistojen meri -kokoelmaan vuonna 2020. Lis\u00e4ksi pyysin ty\u00f6pajoissa osallistujia kirjoittamaan tekstej\u00e4, joita julkaisisin hankkeemme sivuilla.<\/p>\n
Pajoissa syntyy usein alkuja tai avaintekstej\u00e4, joita voi my\u00f6hemmin t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 tai muokata haluamallaan tavalla. Lopuksi l\u00e4hetin pajoihin osallistuneille kirjoittajille kutsun tulla kasvokkain lukemaan ja kommentoimaan pajoissa syntyneit\u00e4 tekstej\u00e4 ja kirjoittamaan joitain lis\u00e4\u00e4. Runebergin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2022 tapasimme Turussa ajatuksena t\u00e4m\u00e4 kokoelma. Osa teksteist\u00e4 on pajoissa syntyneit\u00e4, osa niiden pohjalta muokattuja ja osa tekstej\u00e4, jotka ovat jo jonkin aikaa odottaneet julkaisua.<\/p>\n
Toivon n\u00e4iden tekstien v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n lukijalle jotain ihmisen ja meren v\u00e4lisist\u00e4 moninaisista suhteista. Mielest\u00e4ni n\u00e4m\u00e4 erityyliset ja monin\u00e4k\u00f6kulmaiset kirjoitukset ovat onnistuneet yhdess\u00e4 tuomaan kirjoittamalla n\u00e4kyv\u00e4ksi jotain, jota monesti kuvataan mahdottomaksi sanoittaa. Suurkiitos tekstien kirjoittajille!<\/p>\n
Kirjoittajien nimi\u00e4 en ole maininnut, vaikka sain siihen luvankin. Haluan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tekem\u00e4tt\u00e4, jotta tekstej\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tutkimuksen osana, jossa muut kirjoittajat pysyv\u00e4t nimett\u00f6min\u00e4. Ja antaa idean alun laajemmalle antologialle, jonne halutessa voisi nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 kuka tahansa lis\u00e4t\u00e4 tekstej\u00e4\u00e4n \u2013 yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 aiheena meri, tai vesi, yhten\u00e4 kirjoittajana. Sulkeissa olevat otsikot olen antanut ty\u00f6nimiksi teksteille, joilla ei ollut otsikkoa.<\/p>\n
<\/p>\n
Turussa 15.6.2022,
\nJaana Kouri
\ntutkija ja sanataideohjaaja<\/p>\n
<\/p>\n
Sis\u00e4llys<\/strong><\/p>\n Suuri pulssi <\/p>\n Suuri Pulssi <\/strong><\/p>\n \u201dSissoo\u201d, tuhahti sinisimpukka ja sulkeutui kuoreensa kiukkuisesti napsahtaen. \u201dTurhaa tohinaa ja perusteetonta pulinaa, taas kerran\u201d, se manaili ja kiinnittyi uppiniskaisena pohjakiveens\u00e4 entist\u00e4 lujemmin. Riutta hiljeni. S\u00e4rm\u00e4neulat tarttuivat toisiaan h\u00e4nn\u00e4st\u00e4 ja liukuivat hitaasti h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n. Viisitoista vuodenkiertoa oli kulunut ja toivo alkoi hiipua.<\/p>\n Apatia valtasi riutan eli\u00f6st\u00f6n.<\/p>\n Edellisell\u00e4 kerralla Suurta Pulssia oli osattu odottaa. Se saapui s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4lein ja sen tuloon luotettiin. Nyt kaikki oli selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti muuttunut. Taivaan merkit eiv\u00e4t pit\u00e4neet paikkaansa. Merivirrat kulkivat outoja reittej\u00e4 ja niiden l\u00e4mp\u00f6tilat vaihtelivat yll\u00e4tt\u00e4en. Jotkut eli\u00f6t olivat l\u00e4hteneet etsim\u00e4\u00e4n turvallisempaa ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja sitten kadonneet lopullisesti. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet tarkkailivat huolestuneina ehtyvi\u00e4 happivarastojaan. Vesirutto levisi salakavalasti kaikkialle. Huhuttiin suuresta tuhosta.<\/p>\n Kuudestoista kev\u00e4t alkoi l\u00e4hesty\u00e4. J\u00e4\u00e4kansi ritisi ja paukkui ja liukui suurina lauttoina ulapalle. Haahkaemot saapuivat parvina suojaisalle lahdelle ja ryhtyiv\u00e4t rakentamaan untuvaisia pesi\u00e4 kallioille ja poukamiin. Tiirat kirkuivat ja sy\u00f6ks\u00e4hteliv\u00e4t tavoittamaan suomuisia saaliitaan. Riutta oli j\u00e4lleen vapaa talven vallasta.<\/p>\n Sitten alkoi kuulua kummia. Mulkosilm\u00e4iset massiaiset, jotka v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 p\u00e4ivystiv\u00e4t \u00f6isin vesipatsaassa, kuulivat siit\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4.<\/p>\n Kaukana suurissa salmissa oli tapahtumassa jotakin. L\u00e4ntiset tuulet olivat voimistuneet navakoiksi ja vesimassat olivat l\u00e4hteneet liikkeelle. Oli jopa joitakin vahvistamattomia havaintoja turskaparvista. Nytk\u00f6 se tapahtuu? Voimmeko sittenkin pelastua?<\/p>\n Kohina voimistui riutalla. Kivinilkat ja kolmipiikit s\u00e4nt\u00e4iliv\u00e4t haurukasvustojen seassa ja kuuluttivat ilosanomaa kaikille. Siirat ja kotilot ryhtyiv\u00e4t kiivaasti verkostoitumaan \u00e4yri\u00e4isten kanssa saadakseen lis\u00e4\u00e4 tietoa. Hapsikat, vidat ja \u00e4rvi\u00e4t muodostivat huimasti kieppuvia py\u00f6rteit\u00e4, joihin tempautui mukaan tanssivia vesiperhosia. Hauraat katkat heiluttelivat kiihke\u00e4sti l\u00e4pikuultavia raajojaan ja kuiskailivat – suolaa, suolaa, suolaa!<\/p>\n Suuri Pulssi virtasi viimeinkin voimalla murtovesialtaaseen happirikkaana ja suloisen suolaisena. Riutta her\u00e4si eloon. Pian meriajokkaiden niityt levisiv\u00e4t kauniina, kirkkaanvihrein\u00e4 mattoina pitkin hiekkapohjaa. Merineulat uiskentelivat kaislikossa ja sommittelivat kepe\u00e4sti keinuvia juhlaviirej\u00e4 pitkin rantoja. Merihevoset kiskoivat y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 suolavaunuja syv\u00e4nteisiin. Vastatulleet kampelat p\u00f6llyttiv\u00e4t hiekkapilvi\u00e4 ja pienet ahvenet kiskoivat leikkis\u00e4sti Ahtia parrasta. Suolakiteet kimalsivat kirkkaina alkukes\u00e4n auringossa. Pelastus oli tullut viime hetkess\u00e4 ja alkoi juhlan aika.<\/p>\n <\/p>\n Tytt\u00f6 ja meri<\/strong><\/p>\n Lukukausi oli juuri p\u00e4\u00e4ttynyt, pitk\u00e4 kes\u00e4 oli edess\u00e4. Yhten\u00e4 iltana vanhemmat pyysiv\u00e4t tyt\u00f6n ja h\u00e4nen vuotta nuoremman veljens\u00e4 juhlallisesti olohuoneeseen, sill\u00e4 heill\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kerrottavaa. Is\u00e4 oli saanut komennuksen Per\u00e4meren vartioasemalle R\u00f6ytt\u00e4\u00e4n ja lapset p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t sinne h\u00e4nen kanssaan, sill\u00e4 \u00e4idin kes\u00e4loma ei ollut viel\u00e4 alkanut. H\u00e4n tulisi sinne my\u00f6hemmin.<\/p>\n Tytt\u00f6 oli ilosta suunniltaan. H\u00e4n oli kasvanut ja leikkinyt suurten jokien varsilla ja h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 Suomen suurin kotijoki laski Per\u00e4mereen. H\u00e4n rakasti satuja ja erityisesti meriaiheiset kertomukset kiehtoivat h\u00e4nt\u00e4: Pieni merenneito, Mestaritontun seikkailut ja P\u00e4ivikki, merenkuninkaan satu, Sinbad Merenkulkija, Robinson Crusoe\u2026 \u00a0H\u00e4n oli unelmoinut merest\u00e4 jo kauan, sananakin se oli niin kaunis. H\u00e4n alkoi heti samana iltana pakata pient\u00e4 sinist\u00e4 kassiaan. Mukaan tuli Orriporrin talo, kummit\u00e4dilt\u00e4 saatu rakas satukirja, kankainen Ulla-nukke, v\u00e4rikyn\u00e4t ja paperia, sill\u00e4 tytt\u00f6 oli kova piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n. \u00c4iti puolestaan laittoi lapsille laukkuun mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n vaatteita. H\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 vaikka vappuna sataisi rakeita, kes\u00e4tamineiden piti riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Vihdoin koitti p\u00e4iv\u00e4, jolloin lapset nousivat mustanpuhuvaan h\u00f6yryjunaan. \u00c4iti saattoi heid\u00e4t Koivun asemalle, jossa is\u00e4 odotti heit\u00e4 autolla ty\u00f6toverinsa kanssa. Saareen oli silta ja tie, vaikka suurin osa kuljetuksista tapahtui veneill\u00e4 tai laivoilla. Sinne kulki my\u00f6s tavarajuna, sill\u00e4 siell\u00e4 oli saha ja muuta teollisuutta. Satamassa odotti is\u00e4n polkupy\u00f6r\u00e4. Sen takatelineelle sidottiin lasten v\u00e4h\u00e4iset tavarat. Punertava tie kiemurteli m\u00e4kisen\u00e4, iltap\u00e4iv\u00e4n aurinko paistoi hele\u00e4sti ja kukat kukkivat tien molemmin puolin. Tytt\u00f6 k\u00e4veli is\u00e4n py\u00f6r\u00e4n per\u00e4ss\u00e4 kuunnellen miesten juttuja, pikkuveli kyseli v\u00e4liin omiaan ja nauraa h\u00f6r\u00e4hteli. Oli hilpe\u00e4\u00e4 ja turvallista, kaikki kes\u00e4n ihmeet ja seikkailut ja varsinkin meri odottivat heit\u00e4. Jo nyt tuoksui erilaiselta!<\/p>\n Perill\u00e4 paikat katsastettiin nopeasti, siskonpeti laitettiin valmiiksi lattialle is\u00e4n suureen ty\u00f6- ja olohuoneeseen, iltapalaksi oli kaakaota ja pumpernikkeli\u00e4. Sen j\u00e4lkeen oli viel\u00e4 hetki aikaa ennen nukkumaanmenoa. Is\u00e4 ja aseman merivartijat istuivat puutarhap\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja pikkuveli heid\u00e4n kanssaan. Vieress\u00e4 oli kryytimaa, jossa hehkuivat eriv\u00e4riset krassit ja orvokit, salaatteja ja vihanneksia tarvittiin aseman ruokahuoltoon. Kimalaiset surisivat, joka puolella oli pihkalle tuoksuvia puupinoja. Vartioasema oli kaksikerroksinen, valkea ja kaunis rakennus. Tytt\u00f6 kipitti nopeasti rantaan ja siin\u00e4 se huokui, liikahteli levottomasti ja tuoksui erilaiselta kuin kotiseudun kirkkaat vedet. Tytt\u00f6 tuijotti merta ja rekister\u00f6i sen alituisen v\u00e4reilyn ja leikin. V\u00e4lill\u00e4 jokin pitempi laine ojensi harmaata tassuaan kauemmas hiekalle ja tyt\u00f6st\u00e4 n\u00e4ytti kuin se olisi tervehtinyt h\u00e4nt\u00e4. Hieman ujostellen tytt\u00f6 vastasi hyv\u00e4\u00e4 iltaa meri<\/em>.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen y\u00f6 oli levoton, tyt\u00f6n oli melkein mahdoton saada unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni. Onneksi is\u00e4 her\u00e4si varhain t\u00f6ihins\u00e4. Vartioaseman em\u00e4nt\u00e4 huolehti heid\u00e4n ravitsemuksestaan. Tyypillinen aamupala oli teet\u00e4 ja n\u00e4kkileip\u00e4\u00e4. Suuresta ruokakomerosta tytt\u00f6 k\u00e4vi veljens\u00e4 kanssa pihist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ruskeita, tuoksuvia pumpernikkeleit\u00e4, joita he nakertelivat retkill\u00e4\u00e4n. He tutustuivat nopeasti pikkuisen merenrantakyl\u00e4n muihin lapsiin ja harmaiden tuultenpieks\u00e4mien talojen pihoihin. Pikkuveli oli ylti\u00f6sosiaalinen ja l\u00f6ysi heti useita kavereita. Tytt\u00f6 leikki useimmiten lettip\u00e4isen Maijan kanssa; he rakentelivat leikkikoteja kallionkoloihin tai juttelivat lukemistaan kirjoista ja lehdist\u00e4. Joskus he piirsiv\u00e4t. Maija oli hieman vanhempi \u2013 per\u00e4ti 9-vuotias \u2013 ja osasi piirt\u00e4\u00e4 kasvoja hyvin. Tytt\u00f6 piirsi sivukuvia, h\u00e4nen hahmonsa olivat yksijalkaisia, mutta korkokeng\u00e4t niill\u00e4 oli ja p\u00f6nkk\u00e4hameet. Niiden vy\u00f6t\u00e4r\u00f6 oli kapea ja rinnat ter\u00e4v\u00e4t. Useimmiten tytt\u00f6 oli kuitenkin yksin. H\u00e4n rohkaistui p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 ulottamaan tutkimusmatkansa yh\u00e4 pitemm\u00e4lle. Rannan heinikot, matalat ja korkeat kasvit tulivat tutuiksi, kivi\u00e4 h\u00e4n rakasti erityisesti. Aamun ensimm\u00e4isi\u00e4 toimia oli juosta katsomaan merta, mill\u00e4 tuulella se olisi. Monesti vesi oli laskenut niin, ett\u00e4 merenpohjan kivet n\u00e4kyiv\u00e4t punertavina ja valkoisina, mustiakin oli joukossa. Sellaisina aamuina meri tuoksui voimakkaasti. Simpukoilta, lev\u00e4lt\u00e4 ja joltain salaper\u00e4iselt\u00e4. Se liplatti vihre\u00e4n\u00e4. Iltap\u00e4ivisin, kun tuuli oli noussut, tytt\u00f6 meni usein uimaan. Rannan hiekka oli sekoitus pehme\u00e4\u00e4 ja karkeaa, se tuntui jalkapohjissa mukavalta. Vaikka tuuli tuntui kylm\u00e4lt\u00e4, meri oli l\u00e4mmin. Tytt\u00f6 kahlasi ensin pitk\u00e4lle veteen, heitt\u00e4ytyi sitten aaltojen kuljetettavaksi ja l\u00f6ysi itsens\u00e4 joka kerta rantaviivalta. Se oli hauska leikki, jota h\u00e4n jaksoi vaikka kuinka pitk\u00e4\u00e4n. Kukaan ei vahtinut h\u00e4nt\u00e4 ja niin h\u00e4n oppi rohkeaksi ja varovaiseksi yht\u00e4 aikaa.<\/p>\n Joinain p\u00e4ivin\u00e4 is\u00e4 otti lapset mukaan ty\u00f6matkoilleen. He ajoivat harmailla vartioveneill\u00e4, joiden nimet olivat Rauta-Ville tai Nappari. Kuljettajana oli joku aseman merivartija. Joskus meri p\u00e4rskyi mustana ja hyyt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Silloin tytt\u00f6\u00e4 pikkuisen pelotti, mutta onneksi is\u00e4 oli turvallisesti vieress\u00e4. Em\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4 oli lainannut omien lastensa villapaidat ja sadetakit, joten tytt\u00f6\u00e4 ja pikkuvelje\u00e4 ei palellut. Kauniilla s\u00e4\u00e4ll\u00e4 merivartijat k\u00e4viv\u00e4t luodoilla ja pienill\u00e4 saarilla tarkistamassa salakuljettajien j\u00e4lki\u00e4. Siihen aikaan jobbaus rehotti viel\u00e4 voimakkaasti, pirtusotakaan ei tainnut olla t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4ttynyt. R\u00f6ytt\u00e4n satama oli kielletty paikka, sinne ei saanut menn\u00e4 kuin aikuisen kanssa. Merivartijat seurasivat sataman tapahtumia valppaasti. Tytt\u00f6 n\u00e4ki joskus popliinitakkisia kauniita naisia, jotka nousivat laivoihin. H\u00e4n ihmetteli is\u00e4n v\u00e4lttelev\u00e4\u00e4 vastausta, kun h\u00e4n kysyi Keit\u00e4 nuo t\u00e4dit ovat? \u00a0– <\/em>Kuusiluoto oli mieluisa paikka. Siell\u00e4 oli suuri merivartioasema, jossa asui useita perheit\u00e4. Oli hauska tutustua aseman lapsiin. Kerran he hautasivat yhdess\u00e4 kuolleen linnun ja lauloivat hartaasti Yst\u00e4v\u00e4 s\u00e4 lapsien <\/em>sen muistolle. Iltap\u00e4iv\u00e4kahvilla miehet joivat tuoksuvaa kahvipl\u00f6r\u00f6\u00e4, nauroivat makeasti ja aurinko paistoi mukana. Lapset s\u00f6iv\u00e4t mehev\u00e4\u00e4 pannukakkua h\u00f6ysteen\u00e4 mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Koskaan sen j\u00e4lkeen tytt\u00f6 ei n\u00e4hnyt niin suuria ja makeita vadelmia, pitk\u00e4n kes\u00e4n ja valon kypsytt\u00e4mi\u00e4. Kuusiluodon vadelmia he saivat sy\u00f6d\u00e4 vapaasti ja niit\u00e4 oli paljon kotiinkin viet\u00e4viksi.<\/p>\n \u00c4idin kes\u00e4loma alkoi aikanaan ja tahti muuttui. Tyt\u00f6n koko kes\u00e4n vapaana liehuneet hiukset sidottiin taas tiukasti niin, ettei kulmakarvoja voinut pitk\u00e4\u00e4n aikaan liikuttaa. H\u00e4n pyysi \u00e4iti\u00e4 kanssaan meren rannalle\u00a0 \u2013 olisi niin paljon n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei voinut mill\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 \u00e4idin reaktiota: Seh\u00e4n on niin pelottava ja vaarallinen, l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n \u00e4kki\u00e4 pois.<\/em>Tytt\u00f6 ymm\u00e4rsi h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, ett\u00e4 \u00e4iti ei tainnutkaan puhua merest\u00e4, vaan omasta ahdistuksestaan ja alakulostaan. Viel\u00e4 silloin tytt\u00f6 ei osannut lohduttaa \u00e4iti\u00e4\u00e4n muuten kuin sanomalla, ett\u00e4 h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n meri oli kaunis.<\/p>\n Koulun alkaessa tytt\u00f6 oli ruskea kuin papu, karaistunut ja entisest\u00e4\u00e4n laihtunut. H\u00e4n ik\u00e4v\u00f6i lopun ik\u00e4\u00e4ns\u00e4 R\u00f6ytt\u00e4n kes\u00e4\u00e4, sen maisemia ja ihmisi\u00e4, mutta ennen kaikkea tutustumistaan mereen. Toista kes\u00e4\u00e4 ei tullut, sill\u00e4 is\u00e4 siirtyi toisiin teht\u00e4viin. Parasta kes\u00e4ss\u00e4 oli se, ett\u00e4 h\u00e4n tutustui is\u00e4\u00e4ns\u00e4. Is\u00e4 rakasti historiaa, luki paljon ja osasi kertoa kiinnostavasti saaren vaiheista. He juttelivat paljon kesken\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 vuotta aikaisemmin tytt\u00f6 oli arka ja pelokas, mutta vapaa kes\u00e4 satujen saarella kasvatti h\u00e4nest\u00e4 yksin\u00e4isyydess\u00e4 viihtyv\u00e4n kulkijan. H\u00e4nest\u00e4 tuntui, ett\u00e4 meri ymm\u00e4rsi h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4n merta. Ett\u00e4 se oli vuoropuhelua ja yhteisen rytmin l\u00f6ytymist\u00e4, mutta sen edellytyksen\u00e4 oli oma rauha. Se oli molemminpuolista kuuntelua, tyt\u00f6n ja meren. H\u00e4nest\u00e4 tuli sen kes\u00e4n aikana paljon rohkeampi kuin ennen. H\u00e4n tuli sen my\u00f6t\u00e4 itselleen n\u00e4kyv\u00e4ksi. Is\u00e4n kaunis ja hyv\u00e4ksyv\u00e4 katse vahvisti sen. Siit\u00e4 kes\u00e4st\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 yksi ainoa valokuva. Siin\u00e4 nelj\u00e4 lasta seisoo kes\u00e4tuulessa, aurinko saa silm\u00e4t sikkaralle. Tyt\u00f6n hiukset liehuvat kasvojen ymp\u00e4rill\u00e4 ja h\u00e4n katsoo iloisesti yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 Maijaa, joka nauraa takaisin. Sen kuvan otti is\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Synteesi<\/strong><\/p>\n Tytt\u00f6 kipitti meren rantaan Vesi oli l\u00e4hes \u00e4\u00e4net\u00f6n, Ja kun joku oikeasti kuulee, Meri opetti lapsen uimaan: H\u00e4n liplatti aaltoina rantaviivalla, <\/p>\n Illansuussa joensuulla<\/strong><\/p>\n Lempe\u00e4 l\u00e4ntinen taivas on vaiti. Meri sytytt\u00e4\u00e4 ik\u00e4v\u00e4n Maa antaa Valo vajoaa hiljaa Elollisen sakea suru Merest\u00e4 tulleet Mutta meri on Ja aina Vasta kun ollaan poissa, <\/p>\n Sinulle meri! <\/strong>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/strong><\/p>\n Meri olet se, jonka luokse menen, kun suru ei mahdu sis\u00e4\u00e4ni.\u00a0 Olet se, jolle kerron lemmenvuodatukseni. Saat minut el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Liikkeesi, \u00e4\u00e4nesi, v\u00e4risi ja tuoksusi ovat maagista voimaa, joka tunkeutuu l\u00e4pi nuhjuisen kuihtuneen ihoni ja saa minut unohtamaan todellisuuden. Kohtaloni kirjoituksen. Avaat uusia laajennuksia kovettuneihin suoniini.\u00a0 Verisuonieni sein\u00e4mist\u00e4 irtoavat sammalmaiset kovettumat. Syd\u00e4meni l\u00e4mpenee, sykkii uutta verta. Ahmii hapekasta sinert\u00e4v\u00e4\u00e4 nestett\u00e4 virtoihinsa. Energiajuoman tavoin sytyt\u00e4t sieluni sytytystulpat kipin\u00f6im\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Miksi en pysty vastustamaan sinua? Olet herrani, jonka edess\u00e4 pienenen. Vaikenen ja piilotan sanani. Voin istua kalliolla ja katsella kuohujasi tuntikausia. Jokainen hetki on erilainen. Sinun v\u00e4risi, liikkeesi, tuoksusi, suuntasi ja merkityksesi muuttuvat. Katson kun laine hivelee kallion pintaa j\u00e4tt\u00e4en sen uomiin m\u00e4r\u00e4n j\u00e4ljen poistuakseen takaisin omiensa joukkoon. Mutta kun yksi l\u00e4htee nousee tilalle jo toinen muhkeampi ja kova\u00e4\u00e4nisempi aalto. Itse vaahtop\u00e4\u00e4, joka voimalla rantautuessaan nuolaisee kallion pintaa tuoden mieleen kevytkenk\u00e4isen ilottaren punattujen yl\u00e4huulten kielinuolaisun. Yl\u00e4huulen nopean kostean lipaisun, joka viestitt\u00e4\u00e4 viehke\u00e4sti merimiehille, ett\u00e4 kauppa on auki.<\/p>\n Meri, miksi olet joskus niin julma? Poseidonin voimalla imaisit laivasta kesken el\u00e4m\u00e4n set\u00e4ni. H\u00e4n j\u00e4i isojen aaltojesi p\u00f6yhitt\u00e4v\u00e4ksi. Ehk\u00e4 joutui lopulta haikalojen coctailkutsun tarjoiluvadin antimeksi. Sinun miekkasi iski my\u00f6s merimiesserkkuuni, joka ruhjoutui pelastusveneen alle kiinnityksen lauetessa vahingossa laivan tarkastuskierroksella. Vene tipahti kuin veltto k\u00e4nnil\u00e4inen lattialle murskaten painollaan allensa sinut. Tai poikani, joka oli sielultaan merimies ja sai Siperian viimoissa ikuisen kivun kroppaansa ja menetti unirytmins\u00e4 seilattuaan toistakymment\u00e4 vuotta y\u00f6-t\u00f6rneiss\u00e4\u00e4n. Monet y\u00f6t hermoilin ja nukuin huolestuneen \u00e4idin unta, kun tiesin laivan kannella seisovan vahdissa konekiv\u00e4\u00e4rimiehen piikkilankaesteiden takana vesisuihkuineen laivan seilatessa vaarallisilla merirosvoalueilla.\u00a0Mit\u00e4 tapahtui sinulle lasteni is\u00e4n veli? Hukuit joen virtaan juuri ennen h\u00e4it\u00e4si. Sin\u00e4 meri. N\u00e4ytit voimasi ja julmuutesi. Otit l\u00e4heisi\u00e4ni. Kerroit heille, kuka on herra ja kuka on alamainen. Sinun feministisyytesi pukeutui maskuliiniseen olemukseen kuin Dumasin muskettisoturi, joka D\u2019Artagnan lailla halusi itsep\u00e4isesti miekkansa avulla saada itselleen soturin aseman ja voiton. Kun astuu valtakuntaasi, astuu arvaamattomalle maaper\u00e4lle.<\/p>\n Meri, olet ihmeellinen. Olet tunteiden sytytt\u00e4j\u00e4, varustamoiden rahasampo, seikkailijoiden Linnanm\u00e4ki, roskakuskien kaatopaikka. Sinun \u00e4\u00e4resi kokoontuvat perheet uimarannoille. Sinut l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t turistit aurinkorasvapurkkeineen ja tankabikineineen, kalamiehet mato-onkineen. Jos puhuisit, niin mit\u00e4 sanoisit heille? Koskaan emme kysy sinulta, miten sin\u00e4 haluaisit el\u00e4\u00e4 kanssamme. Mit\u00e4 vastaisit meille, jotka olemme rosvonneet identiteettisi ja keksineet olemassaolollesi erilaisia mainoslauseita, kuten \u201dl\u00f6yd\u00e4 persoonasi meren \u00e4\u00e4rell\u00e4\u201d tai \u201dl\u00e4hde mukaamme matkalle niin saat unohtumattomia muistoja\u201d!<\/p>\n Mit\u00e4 jos jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00f6yhe\u00e4t hiuksesi ja suloiset kameenv\u00e4riset kasvosi olisivat muuttuneet asfaltiksi? Mustaksi pikimatoksi, jossa lukisi \u201dsiit\u00e4s sait\u201d! Yrit\u00e4 nyt uida ja kalastaa. Viel\u00e4k\u00f6 palvot minua, kun olen muuttanut muotoani? Kerron sinulle. Sin\u00e4 pakotit minut tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n. Unohtamaan itseni. En tied\u00e4 en\u00e4\u00e4 kuka olen. Olen kivettynyt. En en\u00e4\u00e4 kuohu eik\u00e4 sieluni sis\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 l\u00e4het\u00e4 ravitsevaa planktonia. En\u00e4\u00e4 ei merihevoset ratsastele sis\u00e4ll\u00e4ni eik\u00e4 koralliriutat vieh\u00e4tyksell\u00e4\u00e4n kutsu luoksensa. Puhun sinulle. Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6, ett\u00e4 et ymm\u00e4rt\u00e4nyt miten t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y? Kun ajattelee vain itse\u00e4\u00e4n, sammuu yhteinen t\u00e4hti, jonka loiste yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 maailman yhteist\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4. Kaikki loppuu.\u00a0 Pimenee kuin huone, josta sammutetaan valot nukkumaan menness\u00e4.<\/p>\n Mit\u00e4 opit vai opitko mit\u00e4\u00e4n? Mit\u00e4 sanot ja kerrot niille, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t ilman minun riemujani? Kadutko vai yrit\u00e4tk\u00f6 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 alkemiasi avulla ikuisen el\u00e4m\u00e4n itsellesi?\u00a0 Millaisen perim\u00e4tiedon j\u00e4t\u00e4t itsest\u00e4si?\u00a0 Pian kosminen lepotilasi r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4. Murskautuu. Mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t el\u00e4m\u00e4nhenk\u00e4yksen ja uuden vitaalienergiasi? \u00c4idin rinnan, joka pullottavana ja vaaleanpunaisen pehme\u00e4n\u00e4 l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinulle ravitsevan rintamaidon yrttist\u00e4 tuoksua. Pyyd\u00e4n sinua rukoilemaan. Polvistumaan luonto\u00e4idin helmoihin ja pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n armoa. Tunnustamaan virheelliset tekosi ja ahneutesi. Pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n neuvoa, miten oppisit kysym\u00e4\u00e4n merelt\u00e4, mik\u00e4 on oikein. Mit\u00e4 kest\u00e4t merenneitoni kaunoinen? Miten pid\u00e4n sinua hyv\u00e4n\u00e4 ja autan s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kauneutesi? Miten pyyhin surun kyyneleet silmist\u00e4si? Miten kasvatan itseni ulos itsekkyydest\u00e4ni ja halustani hallita sinua, rakas meri? Auta siin\u00e4 minua. Anna anteeksi minulle tyhmyyteni ja ahneuteni. Opeta minua kasvamaan ihmiseksi, joka kuuntelee enemm\u00e4n ja opettelee ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n sykett\u00e4 ja sen rajallisuutta. Siunaa Tyynt\u00e4 merta, Atlantin valtamerta, Intian valtamerta sek\u00e4 Pohjoista, ett\u00e4 Etel\u00e4ist\u00e4 valtamerta. Anna heille heid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen oikeutensa el\u00e4\u00e4 Kuun ja Auringon vuorovesivaihteluissa. Siunaa koralliriuttoja, sieniel\u00e4inyhteis\u00f6j\u00e4, lev\u00e4metsi\u00e4, meriruohoniittyj\u00e4, vedenalaisia vuoria, mangrovemetsi\u00e4 ja murtovesialueita. Amen.<\/p>\n <\/p>\n Troolari<\/strong><\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n min\u00e4 kerron teille tarinan rakkaudesta; yksipuolisesta, sokeasta ja silmitt\u00f6m\u00e4st\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kulkee seitsem\u00e4n vuoden jaksoissa. Sen mittainen oli t\u00e4m\u00e4kin tarina. Ja kuten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yleens\u00e4, moni kiihke\u00e4n\u00e4 alkanut suhde voi p\u00e4\u00e4tty\u00e4 pettymykseen ja menetykseen. Semminkin kun sattuu p\u00e4\u00e4t\u00e4pahkaa hankkimaan troolarin ja ryhtyy puhev\u00e4leihin miesten kanssa, jotka viett\u00e4v\u00e4t aikaansa rannoilla ja satamissa esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ehtoja, jotka p\u00e4tev\u00e4t vain miesten dieselinkatkuisessa todellisuudessa. Aamu oli kaunis, niin kaunis kuin vain kes\u00e4inen aamu voi olla. Meri oli peilityyni, mit\u00e4 nyt leikkis\u00e4 l\u00e4ntinen tuulenvire aika ajoin rypytteli sen pintaa ja pyr\u00e4hti sitten kaislikkoa kahisuttamaan. Troolari seisoi laiturin kupeessa py\u00f6re\u00e4per\u00e4isen\u00e4 ja p\u00e4tev\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Syd\u00e4meni hyp\u00e4hti ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen voltin ja ryhtyi sitten sykkim\u00e4\u00e4n keskimoottorin tahtiin. Tied\u00e4tteh\u00e4n sen kumean jyskytyksen, joka kantautuu rannalle, kun kalastajat aamuisin l\u00e4htev\u00e4t toiveikkaina apajilleen. Jos min\u00e4 tiet\u00e4isin, miten nuotteja kirjoitetaan viivastolle, min\u00e4 s\u00e4velt\u00e4isin tuohon kiehtovaan tahtiin sykkiv\u00e4n rumpusoolon ja kirjoittaisin siihen s\u00e4estykseksi ankkuripelin kilin\u00e4n triangelilla soitettuna.<\/p>\n Troolari oli yksin minun. Ensimm\u00e4inen ja viimeinen ja ainoa alus, jonka kapteeni min\u00e4 olen ollut. Alus, jossa vallasta ja vastuusta ei neuvoteltu. Olin hankkinut sen omilla rahoillani, laillisesti, mutta ehk\u00e4 hieman kyseenalaisin keinoin, joilla en tahdo teit\u00e4 juuri nyt h\u00e4mment\u00e4\u00e4. Minun yksin oli kaiken voittava kiihko ja vimmainen intohimo, mutta my\u00f6s taustalla h\u00e4iv\u00e4ht\u00e4v\u00e4 pelko ja ep\u00e4varmuus. L\u00e4hdin neitsytmatkalle yksin, koska en ollut selittelytuulella.<\/p>\n Satama-altaan reunalla vetelehtiv\u00e4t miehet seurasivat syrj\u00e4silmin l\u00e4ht\u00f6valmistelujani. K\u00e4ynnistin moottorin, ker\u00e4sin k\u00f6ydet siisteihin nippuihin, nostin lepuuttajat yl\u00f6s ja heilautin k\u00e4tt\u00e4ni ep\u00e4ilev\u00e4isen puheensorinan lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4. He olivat hyv\u00e4ntahtoiseen, mutta hieman alentuvaan s\u00e4vyyn neuvoneet minua olemaan ostamatta juuri t\u00e4t\u00e4 alusta. Heid\u00e4n perustelunsa vain eiv\u00e4t sattuneet kiinnostamaan minua. Min\u00e4 olin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni tehnyt. Ohjaushytiss\u00e4 tuoksui terva ja kapyysista kuului vaimeaa kilin\u00e4\u00e4 rungon t\u00e4rin\u00e4n my\u00f6t\u00e4. Olin ottanut mukaan rommipullon, josta nauttisin ankkuriryypyn illan tullen, mutta ilmeisesti olin kiinnitt\u00e4nyt l\u00e4ht\u00f6kiireess\u00e4 ostokseni huolimattomasti. Suuntasin sataman suulta ulapalle ja lempe\u00e4t mainingit alkoivat tanssittaa alustani hitaassa valssissa.<\/p>\n L\u00e4mmin onnen ja kiitollisuuden tunne t\u00e4ytti mieleni. Olin siell\u00e4, minne olin aina tiennyt kuuluvani. T\u00e4m\u00e4 loputon, v\u00e4lkkyv\u00e4 ja kimaltava aava, t\u00e4m\u00e4 aaltojen leikki ja kuohuva v\u00e4yl\u00e4, t\u00e4t\u00e4 minun kuuluu kulkea. Kupliva ilo kutitti kurkkuani ja koska ket\u00e4\u00e4n ei ollut kuulemassa, aloitin hilpe\u00e4n rallin ja k\u00e4\u00e4ntelin ruoria varmoin k\u00e4sin. Taivaankansi muodosti t\u00e4ydellisen ympyr\u00e4n, joka hentona viivana erottui horisontissa. Mittasin harpillani maileja sinne, t\u00e4nne ja tuonne ja l\u00e4hdin seuraamaan syd\u00e4meni \u00e4\u00e4nt\u00e4. Alustani saattanut tiira k\u00e4\u00e4ntyi takaisin ja olin oman onneni varassa.<\/p>\n Seitsem\u00e4n pitk\u00e4\u00e4 vuotta min\u00e4 tein joka kev\u00e4t riemukkaan l\u00e4hd\u00f6n ja palasin syksyisin yh\u00e4 haikeampana takaisin kotisatamaan. Troolarini kuljetti minua uskollisesti uusiin satamiin ja vuosien mittaan min\u00e4 opin tuntemaan ne kaikki. Tulin tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n kenen kanssa voi huoletta nauttia satunnaisen ryypyn ja kenen kanssa joutui v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4tt\u00e4. Totuin nauttimaan yksin vaatimattomat ateriani messiss\u00e4 ja nukahtamaan, kun laineet liplattivat korvissani ja kapea makuusijani keinahteli kevyesti leevartin puolella. Miehet rannalla eiv\u00e4t juurikaan en\u00e4\u00e4 kiinnitt\u00e4neet huomiota l\u00e4ht\u00f6ihini ja rantautumisiini, vaan jatkoivat v\u00e4sym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 maailman parannustaan minusta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Saatoin jopa aistia hienoista hyv\u00e4ksymist\u00e4, tosin vastahakoista. Sek\u00e4\u00e4n ei suuremmin minua kiinnostanut.<\/p>\n Seitsem\u00e4nten\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 merilinnut saapuivat vasta my\u00f6h\u00e4\u00e4n, meri oikutteli, vesi nousi ja laski mielivaltaisesti ja it\u00e4tuuli vihmoi ilke\u00e4sti vett\u00e4 viikkokausia. Mieleni oli kovin levoton ja tein lokikirjaani outoja merkint\u00f6j\u00e4. Unessani n\u00e4in kuutamoisen meren ja tunsin suuren yksin\u00e4isyyden painon. Tiesin, ett\u00e4 tarina oli lopussa ja ett\u00e4 yksipuolinen rakkauteni ei en\u00e4\u00e4 ollut riitt\u00e4v\u00e4 tae kaiken jatkumisesta. Troolari kynti merta ik\u00e4v\u00e4sti kallellaan ja moottori savutti. Pultit ja mutterit l\u00f6ystyiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4ntyneess\u00e4 t\u00e4rin\u00e4ss\u00e4 ja kaikki muuttui ep\u00e4varmaksi. Minua pelotti. Viimeisen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyin legilt\u00e4 takaisin. Pidin huolta, ett\u00e4 kiinnityin kotisatamaan koiravahdin aikaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseni tiet\u00e4v\u00e4isen ny\u00f6kyttelyn ja vahingonilon. My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 tunsin helpotusta, kun p\u00e4\u00e4tin luopua troolarista. Petoksen sinetiksi myin sen kauas merest\u00e4, kesyille sis\u00e4vesille. Otin tosin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siit\u00e4 huolehditaan hyvin ja ett\u00e4 sit\u00e4 kohdellaan kunnioittavasti. Aina kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 tulen kuitenkin levottomaksi ja istun kalliolla, jotta n\u00e4kisin ensimm\u00e4isen\u00e4 j\u00e4itten l\u00e4hd\u00f6n. Henki on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti viel\u00e4 vahva, mutta liha heikko, enk\u00e4 min\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4 hanki venett\u00e4.<\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Kuulin kerrottavan, ett\u00e4 sen mainitun sis\u00e4j\u00e4rven rannalla asuu mies, joka menetti poikansa yll\u00e4tt\u00e4en kuolemalle ja tarvitsi lohtua suureen suruunsa. Troolari on nykyisin h\u00e4nen ja h\u00e4n saanut siit\u00e4 huolehtiessaan ja sit\u00e4 korjatessaan lievityst\u00e4 suruunsa. Hyv\u00e4 niin.<\/p>\n En oikein tied\u00e4, miksi kerroin teille t\u00e4m\u00e4n tarinan. Ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 ker\u00e4isitte kaiken rohkeutenne ja toteuttaisitte unelmanne, vaikka ne eiv\u00e4t j\u00e4rjen valoa siet\u00e4isik\u00e4\u00e4n. Minulle j\u00e4i k\u00e4teen kellastunut merikartta ja ruostunut harppi, mutta mittaamaton m\u00e4\u00e4r\u00e4 muistojen kultaa ja monta pussillista uusien unelmien siemeni\u00e4. Ehk\u00e4 istutan ne t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4, jos polveni lakkaa kiukuttelemasta ja saan hankittua uudet silm\u00e4lasit, joilla n\u00e4en kirkkaasti ja selv\u00e4sti.<\/p>\n <\/p>\n (Kirje merelle)<\/strong><\/p>\n Meri, sinulla\u00a0\u00a0on viehke\u00e4 naisen olemus, osaat liikehti\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uomaasi kuin nainen, notkahdella suunnasta toiseen, huokailla ja voihkia<\/p>\n Sinulla on miehen luonne, olet ylv\u00e4s ja mahtava ja voimasi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4<\/p>\n Sinusta l\u00f6ytyy my\u00f6s lapsen mieli, liplatat ja s\u00e4teilet kuin pikkuinen kiharap\u00e4inen vauva uusissa nettialennusmyynnist\u00e4 ostetuissa rattaissaan.<\/p>\n Muistutat perhett\u00e4, joka ker\u00e4\u00e4ntyy yhteen ja sulautuu samaksi omaa sukukuntaa edustavaksi toisistaan\u00a0\u00a0erottamattomaksi\u00a0\u00a0 laumaksi<\/p>\n Olet kuin yhteiskunta, yht\u00e4 haavoittuva ja ulkopuolista h\u00e4irint\u00e4\u00e4 karsastava<\/p>\n Ja en voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n sinulle kertomatta, ett\u00e4 muistutat yhteenkietoutunutta teinipariskuntaa, joka ei toivo el\u00e4m\u00e4lt\u00e4\u00e4n muuta kuin rakkaussuhteensa ikuista jatkuvuutta ja kukoistusta<\/p>\n Joskus taas huokailet kun juuri el\u00e4kkeelle siirtynyt ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 loppuun saattanut suomalainen urho , joka kaipaa jo ymp\u00e4rilleen hiljaista pys\u00e4htynytt\u00e4 rauhaa<\/p>\n Ja lopuksi, y\u00f6n syvin\u00e4 hetkin\u00e4 haluaisit palavasti olla kuoleman polulle l\u00e4ht\u00f6\u00e4 odottava vanhus , joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkipolvillensa perinn\u00f6ksi hiljaisen rakastavan kaipauksensa eronhetkell\u00e4\u00e4n<\/p>\n Sin\u00e4 meri muistutat meit\u00e4, siksi sin\u00e4 ja me olemme toisillemme t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n (Kymmenen avainsanan lista)<\/strong><\/p>\n La Famme Exceptionel kiirehtii. Mutta minne? Enh\u00e4n ole meri, joka liikkuu i\u00e4ti. En ole tuuli, joka henk\u00e4yksill\u00e4\u00e4n muovaa merta liikkeeseen. En ole aurinko, joka energiallaan ravitsee maapalloa ja maalaa meren eri sinivihreill\u00e4\u00a0v\u00e4reill\u00e4 saaden sen kimmeltelem\u00e4\u00e4n timanttiliikkeen ikkunaan somistukseksi laitettujen kaulakorujen tavoin.<\/p>\n Olen La Famme Tranquille, joka liikkuu kun kuulee sis\u00e4isen kutsun.<\/p>\n La Famme, jonka voimat v\u00e4lill\u00e4 ehtyv\u00e4t ja tarvitsevat lis\u00e4ravinteita.<\/p>\n La Famme, joka tarvitsee auringons\u00e4teit\u00e4 sielunsa sytytt\u00e4miseen.<\/p>\n Katson peiliin, kuulen meren pauhinan. Kiitos luonto, ett\u00e4 annat minulle mahdollisuuden valita. Oivaltaa, ett\u00e4 pieni kasvaa suureksi, kun sille antaa rauhan.<\/p>\n <\/p>\n Lautalla<\/strong><\/p>\n Meri piirt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4riviivat Merest\u00e4 olet tullut ja sille kuulut \u2013 vain sumu, On repeydytt\u00e4v\u00e4, jotta syntyisi Lokki osaa purjehtimisen taidon Lokilla on muukalaisen kieli. <\/p>\n Kirje itselle\u2026<\/strong><\/p>\n Kuvittelitko saadessasi, ostaessasi ja periess\u00e4si m\u00f6kin ja rannan, mit\u00e4 siit\u00e4 seuraa – et voinut kuvitella kaikkea. Otit vastaan kiitollisuudella vapaat p\u00e4iv\u00e4t, joutilaisuuden terassilla, saunaoluen nautinnon ja mereen pulahtamisen virkistyksen. Otit haltuusi \u00e4idin parsapenkin ja is\u00e4n kalanperkuupaikan, saunoit heid\u00e4n rakentamassaan saunassa, ihailit heid\u00e4n kukkapenkkej\u00e4\u00e4n, puutarhaty\u00f6kalujaan ja rannan siisteytt\u00e4.<\/p>\n Sait my\u00f6s kaiken omistamisen ilon tuoman vastuun. Sait luvan pit\u00e4\u00e4 hormit auki, tilata nuohoojan, ostaa polttopuita, vet\u00e4\u00e4 veneen rannalle talveksi, katsoa, ett\u00e4 laituri pysyy paikoillaan myrskyiss\u00e4.. sinun piti muistaa lukita ovet, sammuttaa tulet, tuoda ty\u00f6kalut vajaan, vilkuttaa merelle kun l\u00e4hdet ja haravoida ranta itse.<\/p>\n Sait kaiken ilon ja sait kaiken ty\u00f6n. Jaksoit aikasi. L\u00f6ysit kumppanin, jonka kanssa jaoitte nautinnot ja velvollisuudet. Osasitte olla yhdess\u00e4. Osasitte tehd\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4. Rakentaa lis\u00e4\u00e4. Kaiken pohjana oli v\u00e4lill\u00e4 sana kunnossapito. Nautitte uinnista ja kalastuksesta, kuvasitte lokkeja, tikkoja, telkki\u00e4 ja tiaisia. Istuitte kuisteilla tuulessa ja tyyness\u00e4, varjossa ja auringossa<\/p>\n Katoitte p\u00f6yt\u00e4\u00e4n lounaan toisillenne ja vieraille, nautitte lasten tulosta ja lasten kanssa olosta. Odotitte jaksavanne kauan ja kaiken.<\/p>\n Aika kuluikin hyvin. Parhaat hetket merta katsellen, meren tuoksua haistaen, meren ja tuulen iholla, aallot venett\u00e4 keinuttamassa. Rantahiekan l\u00e4mp\u00f6.<\/p>\n Aloit ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikkea ei voi saada. Ei voi jaksaa tehd\u00e4 itse, kunnossapito hyytyy, paikat rapistuvat. Tajusit, ett\u00e4 t\u00e4ytyy l\u00f6yty\u00e4 uusia ihmisi\u00e4, jotka ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t mit\u00e4 tehd\u00e4.\u00a0 Seuraava sukupolvi. Arvoitusta silti aina, miten kaikki jatkuu. Osaaminen, vastuu ja halu\u2026.<\/p>\n <\/p>\n \u2026vastaus edelliselle<\/strong><\/p>\n \u201cKuvittelet olleesi oikeassa ja osittain olit. Meren tila on huolesi, mutta kytkit siihen osittain ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Kalliolla oli lipputanko – olisiko se viel\u00e4, rannassa oli laituri – viel\u00e4k\u00f6 se pysyisi? Lev\u00e4\u00e4 ei\u00a0 ollut paljon, mutta koska sit\u00e4 olisi niin paljon, ett\u00e4 rantaa ei voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 virkistykseen ja harrastuksiin? Et voinut tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tulee, ei kukaan tied\u00e4. Ennusteita tehd\u00e4\u00e4n eri instituutioissa. Oikeat ennusteet syntyv\u00e4t tilastoista, mittaamisesta, oletuksista, ihmiseen uskomisesta ja j\u00e4rjen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 tunteen sijaan. Kaikki voi silti menn\u00e4 pieleen. Pieleen meno voi toisaalta parantaa jotain asiaa, joka muuttuu.\u201d<\/p>\n Kev\u00e4\u00e4n 2020 koronaepidemia on muuttanut niin paljon, ett\u00e4 emme voineet viel\u00e4 maaliskuussa kuvitella. Jos ajattelen merta, se vain huokaa ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kylke\u00e4, se ei lopu, se ei ala. Se on. Pandemia-aika ehk\u00e4 v\u00e4hensi meren kuormittumista, kun ihmiset eiv\u00e4t liikkuneet eiv\u00e4tk\u00e4 tavanneet toisiaan.<\/p>\n Silti tuntuu, ett\u00e4 vesi nousee ja laskee nopeammin ja enemm\u00e4n kuin ennen, pellolla oleva tie j\u00e4\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 veden alle. Tuulet ovat puuskittaisia, kovia v\u00e4lill\u00e4. Pihalle putoaa oksia, suuria m\u00e4nnyn oksia. Meri nousee rantakaivoon asti. Lunta tulee paljon, se muuttuu liukkaiksi j\u00e4\u00e4tik\u00f6iksi, ja kun j\u00e4\u00e4t sulavat, vedet virtaavat pitkin polkuja ja viev\u00e4t hiekat menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n On tekemist\u00e4 edelleen, on oppimista niill\u00e4, jotka jatkavat. Maailmassa on varmasti erilaisia muutoksia kuin osaamme kuvitella. Meren suuruus kiehtoo loputtomasti. Nyt istun kaupungissa ja n\u00e4en joen, joka kuljettaa vett\u00e4 mereen\u2026.<\/p>\n <\/p>\n In the summertime<\/strong><\/p>\n Kes\u00e4 alkoi olla lopuillaan. Maarianhaminan ja Tukholman v\u00e4li\u00e4 kulkeva h\u00f6yrylaiva puksutti aaltoja pitkin. Sen kannelle oli kokoontunut ty\u00f6vuoron p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 pieni joukko kes\u00e4ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, p\u00e4\u00e4asiassa opiskelijoita. He katselivat tummaa vett\u00e4 hiljaisina ja haikeina. Oli tehty ahkerasti t\u00f6it\u00e4, yst\u00e4vystytty ja vapaa-ajalla v\u00e4h\u00e4n juhlittukin. Joka keskiviikkoilta, kun rantauduttiin Maarianhaminaan, l\u00e4hdettiin juoksujalkaa Miramariin tai Socikseen tanssimaan ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n hauskaa. Miramarissa oli erinomainen orkesteri, joka soitti illan mittaan monta kertaa Mungo Jerryn ratkiriemukkaan hitin In the Summertime<\/em> yleis\u00f6n pyynn\u00f6st\u00e4. H\u00e4n muisti, miten kosketinsoittajan sormet lensiv\u00e4t villisti ilmassa, basisti py\u00f6r\u00e4ytti suurta soitintaan, banjo ja kitara helisiv\u00e4t ja laulajat kajauttelivat moni\u00e4\u00e4nisesti. Orkesteri oli tehnyt lis\u00e4ksi koreografian, jota oli hauska katsoa. Se oli tehnyt Mungo Jerryn kappaleesta oman sovituksen, joka oli l\u00e4hes yht\u00e4 lennokas kuin alkuper\u00e4inenkin. Lattia oli t\u00e4ynn\u00e4 iloisia ja p\u00e4ivettyneit\u00e4 nuoria.<\/p>\n Kannella seisoskeleva porukka pieneni v\u00e4hitellen. Osa meni messiin iltapalalle. Kylm\u00e4k\u00f6t kattoivat joka ilta herkkuja kylm\u00e4kaappiin. K\u00f6yh\u00e4t opiskelijat eiv\u00e4t aluksi uskoneet silmi\u00e4\u00e4n n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n monenlaisia juustoja, hedelmi\u00e4, jogurtteja, itsetehtyj\u00e4 s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4 ja herkullisia salaatteja. Niit\u00e4 sai sy\u00f6d\u00e4 vapaasti ja vied\u00e4 hyttiin, jos mieli teki. Joka kes\u00e4 moni lihoi muutaman kilon, mutta nuorena se ei haitannut. P\u00e4\u00e4llyst\u00f6n messi oli viel\u00e4 hienompi. Siell\u00e4 oli jopa tarjoiluhenkil\u00f6kuntaa, joka toteutti sy\u00f6jien pienimm\u00e4nkin toiveen.<\/p>\n Elokuinen ilta oli l\u00e4mmin ja tyyni. Taivaanrannalla salamoi \u2013 elosalamoita, tiesi joku. H\u00e4n ei ollut koskaan ennen n\u00e4hnyt sellaisia, lukenut niist\u00e4 vain. N\u00e4ky oli mahtava. Tihe\u00e4sti v\u00e4lkkyv\u00e4t taivaanvalot halkoivat horisonttia, mutta jyrin\u00e4\u00e4 ei kuulunut. T\u00e4hti\u00e4kin n\u00e4kyi jo, mutta ei kuuta.<\/p>\n Suomen viimeisin h\u00f6yrylaiva s\/s Coccolita oli maannut Pietarsaaren satamassa monta vuotta l\u00e4hes uponneena. Laivan konemies kertoi, ett\u00e4 sill\u00e4 oli ollut kunniakas historia Ariadne-nimisen\u00e4, mutta jostain syyst\u00e4 se oli p\u00e4\u00e4tynyt hylkytilaan. Pietarsaaresta se hinattiin Turkuun, josta siit\u00e4 oli tarkoitus kunnostaa kes\u00e4laiva. Se oli todella huonokuntoinen ja likainen. Kes\u00e4ty\u00f6ntekij\u00e4t \u2013 p\u00e4\u00e4asiassa tyt\u00f6t \u2013 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin siivoamaan henkil\u00f6kunnan hytit, keitti\u00f6 ja kaikki cafeterian tilat. Se oli kova urakka. Kaapit vilisiv\u00e4t rottia ja hiiri\u00e4, joita mets\u00e4stettiin viel\u00e4 my\u00f6hemmin kes\u00e4ll\u00e4. Lysolin haju tuli tutuksi, mutta muutaman viikon j\u00e4lkeen paikat saatiin kuin saatiinkin kuntoon ja laivaliikenne alkoi. Matkustajia riitti. H\u00e4n ty\u00f6skenteli laivan cafeteriassa annostelijana, mik\u00e4 oli ehk\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hienoin titteli. Kun laiva l\u00e4hti liikkeelle ja jonoja alkoi muodostua, vastaavalle hoitajalle iski joka kerta paniikki ja h\u00e4nen vatsaansa v\u00e4\u00e4nsi. H\u00e4n l\u00e4hti ulos kannelle rauhoittumaan ja takaisin tuli vasta, kun laiva saapui perille. Kassanlaskun ja tilaukset h\u00e4n kyll\u00e4 hoiti. Kannella soitti piskuinen orkesteri, johon kuului haitari ja rummut. Vastaava hoitaja sanoi rakastavansa erityisesti haitarimusiikkia ja niin h\u00e4n vietti koko kes\u00e4n kannella iloista menoa kuunnellen ja katsellen. H\u00e4nen oli turvallista olla, sill\u00e4 kes\u00e4tyt\u00f6t opettelivat kassan k\u00e4yt\u00f6n, vaikkei se varsinaisesti heid\u00e4n teht\u00e4viins\u00e4 kuulunutkaan. He oppivat annostelemaan ja tuntemaan erilaisia alkoholijuomia;\u00a0 siin\u00e4kin he kehittyiv\u00e4t varsin taitaviksi. Vastaava neuvoi heit\u00e4 kaatamaan vajaita mittoja varsinkin, jos asiakas oli humalassa. Siihen kes\u00e4tyt\u00f6t eiv\u00e4t kuitenkaan suostuneet.<\/p>\n H\u00e4n muistaa yh\u00e4 laivan aikataulut. Sunnuntai-iltana saavuttiin Skeppsbrolle klo 22, jolloin Gamla Stanin krouvit vain odottivat heit\u00e4. Paras paikka oli Magnus Ladul\u00e5s, jossa esiintyi usein etel\u00e4amerikkalaisia muusikoita. He soittivat ja lauloivat kuin enkelit. Ilmapiiri oli rento, oluttuopitkin olivat suurempia kuin Suomessa. Vaikka sali oli t\u00e4p\u00f6t\u00e4ynn\u00e4, p\u00f6ytiin mahtui aina. Usein syntyi hienoja keskusteluita uteliaitten ruotsalaisten kanssa. Kuullessaan, ett\u00e4 h\u00e4n opiskeli kirjallisuutta, kyseltiin varsinkin suomalaisista naiskirjailijoista. Onnellisia hetki\u00e4 olivat ne, jolloin h\u00e4n sai kertoa rakastamistaan runoilijoista tai kirjailijoista: Eeva Kilvest\u00e4, Eila Kivikk\u2019ahosta, Anu Kaipaisesta ja monesta muusta. Kerran h\u00e4n yll\u00e4tti p\u00f6yt\u00e4seurueen lausumalla Kantelettaresta runon Jos mun tuttuni tulisi<\/em>. Seurue kuunteli hiljaa ja totesi, ett\u00e4 suomen kieli kuulosti kauniilta ja eksoottiselta. Kiitokseksi tarjottiin viel\u00e4 yhdet! Ruotsalaisten kanssa keskusteltiin my\u00f6s siit\u00e4, miten hienoa oli, ett\u00e4 meri yhdisti eik\u00e4 vain erottanut.<\/p>\n Maanantaina oli l\u00e4hes koko p\u00e4iv\u00e4 vapaata, sill\u00e4 vasta illalla klo 19 laiva k\u00e4\u00e4nsi keulansa kohti Maarianhaminaa. Silloin tutustuttiin Tukholmaan. Gamla Stanista tuli erityisen rakas kahviloineen, gallerioineen, museoineen ja pikku putiikkeineen. Kohokohtana usein oli k\u00e4ynti Moderna Museetissa. Sen museokaupasta h\u00e4n l\u00f6ysi t\u00e4rke\u00e4n kirjan Strindbergs Stockholm och sk\u00e4rg\u00e5rd. <\/em>\u00a0Sit\u00e4 selaillessaan h\u00e4n pystyi palauttamaan mieleens\u00e4 kaupungin tunnelmia, tuoksuja ja ruotsalaista kodikkuutta. Kahviloiden runsaat katkarapuvoileiv\u00e4t, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli tilli\u00e4 ja\u00a0 sitruunaa, maistuivat taivaallisilta. Sellaisia h\u00e4n ei ollut ennen sy\u00f6nyt. Prinsessakakku vei kielen menness\u00e4\u00e4n, samoin syd\u00e4menmalliset vaniljaleivokset.<\/p>\n Kaukana pohjoisessa h\u00e4nt\u00e4 odotettiin kes\u00e4ksi t\u00f6ihin. \u00c4iti oli kauhuissaan kuullessaan tytt\u00e4rens\u00e4 aikeista l\u00e4hte\u00e4 merelle: Mie en kehtaa kertoa kenellek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 minun tytt\u00e4reni rupeaa laivatyt\u00f6ksi. <\/em>\u00a0Onneksi tyt\u00f6n p\u00e4\u00e4t\u00f6s piti ja pian my\u00f6s \u00e4iti rauhoittui saadessaan paketteja, joissa oli suklaata, lakritsia, lik\u00f6\u00f6ri\u00e4 ym. Is\u00e4 sai partavett\u00e4 ja tupakkakartonkeja. Laivakesi\u00e4 h\u00e4nelle kertyi kaikkiaan nelj\u00e4. Kolme muuta h\u00e4n ty\u00f6skenteli aurinkokannen kioskissa isossa valkeassa Nordiassa, Skandian sisarlaivassa. Niit\u00e4kin kesi\u00e4 h\u00e4n muistaa l\u00e4mpim\u00e4sti. Kerran laivan siivooja hyp\u00e4hti h\u00e4nen kaulaansa sanoen, ett\u00e4 nyt vasta kausi alkaa, kun kes\u00e4tyt\u00f6t tulevat.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen kes\u00e4 Coccolitassa oli ainutlaatuisen ihana. Ennen ty\u00f6vuoron alkua h\u00e4n varsinkin alkukes\u00e4ll\u00e4 pys\u00e4htyi reelingill\u00e4, kuunteli lokkien kirkunaa, haisteli mereisi\u00e4 tuulia ja oli niin onnellinen kuin nuori ihminen vain voi olla. Kes\u00e4n mittaan yst\u00e4vyydet syventyiv\u00e4t. Viimeisen\u00e4 keskiviikkona orkesteri soitti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. He tiesiv\u00e4t, ettemme en\u00e4\u00e4 koskaan tulisi viett\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaailtojamme Miramarissa. He soittivat meille kiitokseksi viel\u00e4 yhden kerran Mungo Jerryn kappaleen. Laivatyt\u00f6t ja \u2013pojat hoilasivat yhteen \u00e4\u00e4neen orkesterin kanssa: Sing along with us \/ dee-dee-dee, dee-dee \/ dah-dah-dah, dah-dah, \/ yeah we\u2019re hap-happy \/ dah \u2013 dah \u2013 dah\u2026 Alright!<\/em><\/p>\n Turun Sanomat julkaisi kes\u00e4n lopussa valokuvan viimeisen h\u00f6yrylaivan saapumisesta satamaan. Rannalla seisoi muutama surullinen hahmo. Vastaanottajia ei kuvassa n\u00e4y.<\/p>\n <\/p>\n Minun mereni, laiturini \u2013 muiden rannat<\/strong><\/p>\n Suomi<\/em><\/strong><\/p>\n Laiturini on isompi kuin Turun ylioppilaskyl\u00e4n yksi\u00f6t. Laiturille menn\u00e4\u00e4n siltaa pitkin, sillalla on kaisloja, silta sortuu myrskyss\u00e4, sortuu uudelleen ja putoaa mereen. Mies on huolissaan, meit\u00e4 harmittaa – korjataan silta taas, talven pimeydess\u00e4. Kaislat ovat j\u00e4\u00e4neet syksyll\u00e4 t\u00e4h\u00e4n – tuoksu on syksyn kuolleiden lehtien tuoksu. Me korjaamme laiturin. Mies haalareissa,. Laituri on minun, mutta jaetut kokemukset ovat meid\u00e4n.<\/p>\n Otamme aurinkoa laiturilla, kalastamme, l\u00e4hdemme veneell\u00e4 laskemaan verkkoa. Nyt on korona-aika ja se muuttaa tekemisi\u00e4 – se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen laiturille ihmettelem\u00e4\u00e4n. Ei voi l\u00e4hte\u00e4, ei voi n\u00e4hd\u00e4 muita, ei voi matkustaa.<\/p>\n On silti laituri, jonka harmaat laudat on uusittava, ponttonit korjattava, on ostettava betonia ja sakkeleita, paksua kettinki\u00e4 – odotettava uusia kesi\u00e4.\u00a0 T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ei laiturilla ole koiraa.<\/p>\n Meit\u00e4 on kaksi, p\u00e4rj\u00e4\u00e4mme kyll\u00e4. Laituri kest\u00e4\u00e4. Vanhat meniv\u00e4t, vanhat laiturit. Ne el\u00e4v\u00e4t vanhoissa valokuvissa. Ne on purettu, poistettu, kierr\u00e4tetty.<\/p>\n T\u00e4\u00e4ll\u00e4 min\u00e4 katselin merta jo lapsena. Luin kirjoja, pesin mattoja, kirjoitin. Olin min\u00e4.<\/p>\n Tanska<\/em><\/strong><\/p>\n Lentokone laskeutuu, olen saarilla, olen tullut konferenssiin, joka liittyy ty\u00f6h\u00f6ni. Maisema on karu. Kaupunki Torshavn on pieni, talot ovat pieni\u00e4. Meri ymp\u00e4r\u00f6i kaiken. Voi tulla laivalla tai lentokoneella. T\u00e4m\u00e4 on ihan muuta kuin omat rannat Suomessa.<\/p>\n Ranska<\/em><\/strong><\/p>\n Ty\u00f6matka, V\u00e4limeri. Niin vihre\u00e4\u00e4 rantaa en ole ennen n\u00e4hnyt. T\u00e4nnekin tulen lentokoneella, k\u00e4ym\u00e4\u00e4n tehtaassa. K\u00e4ymme rannan ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kalakeittoa. Kala on siin\u00e4 p\u00e4ineen, kokonaisena. Kaupungin talot ovat sinisi\u00e4, kuljemme pitkin kivettyj\u00e4 rantoja, aurinko paistaa.<\/p>\n Tanska<\/em><\/strong><\/p>\n T\u00e4\u00e4ll\u00e4 vietin yhten\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 loman miehen kanssa, jonka olin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavannut. Vuokram\u00f6kiss\u00e4 kahden. Pitki\u00e4 k\u00e4velyj\u00e4, loputonta hiekkaa pitkin ison meren rantaa, uintia suurissa aalloissa, meren kohina, meduusat, linnut, aurinko ja rannan tuulisuojat. Alku pitk\u00e4lle suhteelle, joka jatkuu.<\/p>\n Suomi<\/em><\/strong><\/p>\n Olen 10-vuotias. On hein\u00e4kuu, is\u00e4n kes\u00e4loma. Olemme kalastajaperheen luona. Leikkikaveri puhuu ruotsia, siskoni ja min\u00e4 suomea. Harmaat py\u00f6re\u00e4t kalliot, aava meri.\u00a0 Vesi on puhdasta. Pohja n\u00e4kyy, vaikka vett\u00e4 on tosi paljon. P\u00e4\u00e4semme pilkkim\u00e4\u00e4n turskaa kalastajan kanssa. Illalla ajetaan veneell\u00e4 pitk\u00e4 matka,\u00a0kalamajalle saareen. Nukutaan meren ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4. Aamulla l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n syville vesille ja opitaan pilkkim\u00e4\u00e4n turskaa pitkill\u00e4 siimoilla. Kaloja tulee, ne ovat isoja, outoja. – Palataan kalastajan taloon Karlbyn kyl\u00e4\u00e4n. Toista vastaavaa kokemusta ei tule. Edes vuosikymmenin\u00e4. Muut turskat ovat tulleet eteen ravintoloissa tai pakastealtaissa ja kalatoreilla.<\/p>\n <\/p>\n Aalto<\/strong><\/p>\n Kun aurinko tanssittaa rannan vett\u00e4, Puhdasta Maata ei ole, silti Kun vanha tuttu <\/p>\n Meriaikaa<\/strong><\/p>\n Kadonnutta aikaa en vanhoista p\u00e4iv\u00e4kirjoistani l\u00f6yd\u00e4. Sen sijaan ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon huvittavia, h\u00e4vett\u00e4vi\u00e4 ja murehduttaviakin muistoja, joista osa liittyy mereen ja laivoihin.<\/em><\/p>\n Haave merest\u00e4 ja merity\u00f6st\u00e4 syttyi 17-vuotiaan mieless\u00e4, kun h\u00e4n kes\u00e4ll\u00e4 1975 aina ruokatunnilla k\u00e4veli kes\u00e4ty\u00f6paikaltaan Helsingin Salmisaaresta Kaapelitehtaan rahtikirjakonttorista siltaa pitkin Lauttasaareen ostamaan kivijalkamyym\u00e4l\u00e4st\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 (joka vei voiton tehtaan ruokalan vetisist\u00e4 ja kitkerist\u00e4 perunoista ja soosista). Tytt\u00f6 katseli laineita, laitureita, laivankylki\u00e4 ja kaukaisuutta: kun vain p\u00e4\u00e4sisi t\u00e4st\u00e4 kivikaupungista merelle!<\/em><\/p>\n Kolmen vuoden kuluttua unelma toteutui, kun Eevi m\u00f6nstrattiin vikaeeraajaksi M\/S Ilmattaren isoon pentteriin pesem\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4listen risteilyvieraiden astioita.<\/em><\/p>\n Tuona kes\u00e4n\u00e4 1978 M\/S Ilmatar teki viikoittain risteilyj\u00e4 tiistaisin ja perjantaisin Helsingist\u00e4 Leningradiin ja maanantaisin Helsingist\u00e4 Tallinnaan. Oli kulunut kolme vuotta Helsingin ETYK-p\u00e4\u00e4t\u00f6sasiakirjan allekirjoittamisesta. Neuvostoliitto ei pelottanut, vaan p\u00e4invastoin houkutteli nuorta ven\u00e4j\u00e4n ja ranskan opiskelijaa salaper\u00e4isyydell\u00e4\u00e4n.\u00a0 <\/em><\/p>\n ___\u00ad<\/p>\n Perjantaina 9.6.1978<\/em><\/strong> Maanantaina 12.6.1978<\/em><\/strong> Sunnuntaina 18.6.1978<\/em><\/strong> Tiistaina 27.6.1978<\/em><\/strong> Keskiviikkona 28.6.1978 <\/em><\/strong> Perjantaina 30.6.1978<\/em><\/strong> Sunnuntaina 9.7.1978<\/em><\/strong> Tiistaina 11.7.1978 <\/em><\/strong> Maanantaina 24.7.1978<\/em><\/strong> Sunnuntaina 6.8.1978<\/em><\/strong> Maanantaina 7.8.1978\u00a0 <\/em><\/strong> Sunnuntaina 13.8.1978 (Leningrad)<\/em><\/strong> ___<\/p>\n Pari vuotta my\u00f6hemmin kes\u00e4ll\u00e4 1980 Eevi p\u00e4\u00e4si messityt\u00f6ksi rahtilaiva M\/S Arkadialle, joka toi hiilt\u00e4 Gda\u0144skista ja Gdyniasta Inkooseen. Saman vuoden elokuussa Solidaarisuusliike perustettiin ja Euroopan historia saapui uudelle merkkipaalulle. Arkadiallakaan ei silloin aavistettu, millaisen murroksen alkua oltiin sivusta seuraamassa.<\/em><\/p>\n Keskiviikkona 2.7.1980<\/em><\/strong> Keskiviikkona 9.7.1980<\/em><\/strong> Lauantaina 12.7.1980<\/em><\/strong> Torstaina 17.7.1980<\/em><\/strong> Torstaina\u00a0 24.7.1980<\/em><\/strong> Perjantaina 25.7.1980<\/em><\/strong> Sunnnuntaina 27.7.1980<\/em><\/strong> Keskiviikkona 30.7.1980<\/em><\/strong> Perjantaina 1.8.1980<\/em><\/strong> Torstaina 7.8.1980<\/em><\/strong> Lauantaina 16.8.1980<\/em><\/strong> Maanantaina 18.8.1980<\/em><\/strong> Keskiviikkona 20.8.1980<\/em><\/strong> Torstaina 21.8.1980 <\/em><\/strong> Lauantaina 23.8.1980<\/em><\/strong> Maanantaina 25.8.1980 <\/em><\/strong> Perjantaina 29.8.1980 <\/em><\/strong> Maanantaina 1.9.1980 <\/em><\/strong> Tiistaina 2.9.1980<\/em><\/strong> \u2013\u2013\u2013\u2013<\/p>\n Seuraavana vuonna mereen hurahtanut kieltenopiskelija p\u00e4\u00e4si k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n odottelun j\u00e4lkeen kes\u00e4t\u00f6ihin legendaariselle GTS Finnjetille. Valmistuessaan vuonna 1977 kaasuturbiinialus Finnjet oli maailman suurin ja nopein autolautta. Matka Helsingin Katajanokalta Travem\u00fcndeen, Saksaan taittui vajaassa vuorokaudessa.<\/em><\/p>\n Keskiviikkona 10.6.1981<\/em><\/strong> Torstaina 11.6.1981<\/em><\/strong> Perjantaina 12.6.1981<\/em><\/strong> Sunnuntaina 14.6.1981<\/em><\/strong> Tiistaina\u00a0 16.6.1981<\/em><\/strong> Keskiviikkona 17.6.1981<\/em><\/strong> Torstaina 18.6.1981<\/em><\/strong><\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n lupasin, ett\u00e4 olen kaksi viikkoa t\u00f6iss\u00e4. (K\u00e4mppis tuli hyttiin, rauha meni. Tajunnanturrutusmusiikki sujahti p\u00e4\u00e4lle.) Kai t\u00e4ss\u00e4 kest\u00e4\u00e4 sen kaksi viikkoa. Perjantaina 19.6.1981, juhannusaatto<\/em><\/strong> Lauantaina 20.6.1981, juhannusp\u00e4iv\u00e4<\/em><\/strong> Sunnuntaina 21.6.1981<\/em><\/strong> Maanantaina 22.6.1981<\/em><\/strong> Tiistaina 23.6.1981<\/em><\/strong> Keskiviikkona 24.6.1981 <\/em><\/strong> Perjantaina 26.6.1981<\/em><\/strong> Lauantaina 27.6.1981<\/em><\/strong> Sunnuntaina 28.6.1981<\/em><\/strong> Maanantaia 29.6.1981<\/em><\/strong> Torstaina 2.7.1981<\/em><\/strong> Perjantaina 3.7.1981<\/em><\/strong> Lauantaina 18.7.1981, loman j\u00e4lkeen Finnjetill\u00e4<\/em><\/strong> Maanantaina 19.7.1981<\/em><\/strong> Tiistaina 21.7.1981<\/em><\/strong> Keskiviikkona 22.7.1981<\/em><\/strong> Torstaina 23.7.1981<\/em><\/strong> Perjantaina 24.7.1981<\/em><\/strong>
\nTytt\u00f6 ja meri
\nSynteesi
\nIllansuussa joensuulla
\nSinulle meri!
\nTroolari
\n(Kirje merelle)
\n(Kymmenen avainsanan lista)
\nLautalla
\nKirje itselle \u2013 Vastaus edelliselle
\nIn the summertime
\nMinun mereni, laiturini – muiden rannat
\nAalto
\nMeriaikaa
\nMinne menisit nyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
\nhiukset tuulessa liehuen.
\nH\u00e4n kohotti k\u00e4tens\u00e4 torveksi
\nsuun eteen ja huusi HOHOI!<\/p>\n
\nse loiskui hiljaa kivi\u00e4 vasten,
\nmutta tyt\u00f6st\u00e4 tuntui,
\nett\u00e4 meri kuuli h\u00e4net.<\/p>\n
\nt\u00e4m\u00e4 my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\nensin pit\u00e4\u00e4 kahlata veteen
\nja mainingit ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4t kyll\u00e4
\nhell\u00e4sti takaisin.<\/p>\n
\nkuuli satuja kaukaisista maista,
\nvaikkei viel\u00e4 kaikkia ymm\u00e4rt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n.
\nH\u00e4nen oli vain hyv\u00e4 olla.<\/p>\n
\nIt\u00e4meri, rauhan meri,
\n70-luvulla laulettiin.<\/p>\n
\nrannoista riippuviin
\n\u00ad\u2013 oi jospa!<\/p>\n
\nturvapaikan meille
\nikuisille pakolaisille.<\/p>\n
\nsaaren taa, pallo py\u00f6rii,
\nel\u00e4m\u00e4 ik\u00e4v\u00f6i.<\/p>\n
\nh\u00e4mment\u00e4\u00e4 ajan,
\nsumentaa saaren \u00e4\u00e4riviivat.<\/p>\n
\nriippuvat rannoista,
\nmuuttuvat maaksi.<\/p>\n
\neri maata, jonne
\nsuuntaa korkeaotsainen laiva.<\/p>\n
\nrannasta rantaan
\non eri matka.<\/p>\n
\nn\u00e4hd\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\nsaariston riekaleille,
\nrispaantuneelle rannalle,
\nrepaleiselle olennolle rannalla.<\/p>\n
\nmeren oikukas vieras,
\nkarkaa kaikilta aina!<\/p>\n
\nsaaria saarten j\u00e4lkeen.
\nKalalokki purjehtii
\nj\u00e4\u00e4lautalla mukanaan
\nv\u00e4\u00e4ntynyt metalliputki,
\nk\u00e4ytetty kasvomaski
\nja tyhj\u00e4 olutt\u00f6lkki
\nkohti joensuuta
\np\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4;
\nihmisten lautta v\u00e4ist\u00e4\u00e4,
\nkun editse lipuu lokin lautta.<\/p>\n
\nja muun tarpeellisen.
\nKuka p\u00e4rj\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4lautalla?
\nSilt\u00e4 lintu nousee
\ntiet\u00e4en tien!<\/p>\n
\nIhminen lausuu turvasatama<\/em>,
\nk\u00e4y lausumaansa
\nsanaisaan satamaan,
\npesii turvallisuuden illuusioon,
\njota lokki ei tarvitse
\npurjehtiessaan ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 merelle,
\npuhuessaan
\nmeren kanssa
\nyht\u00e4 kielt\u00e4,
\nvaan ihminen j\u00e4\u00e4 rantaan
\nmatkatavaroinaan
\nunensa ja unelmansa,
\nkun lasten \u00e4\u00e4net kuin lokkien…<\/p>\n
\nsein\u00e4t v\u00e4lkkyv\u00e4t l\u00e4mmint\u00e4 iltaa,
\nja kun vesi suutelee rannan kivi\u00e4 kuiskailevia,
\naskel askelelta, aalto aallolta
\nt\u00e4st\u00e4 piirtyy oma maisemani
\n\u2013 ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 siin\u00e4 on veneit\u00e4,
\nehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 tuolla on laivoja \u2013
\nniin, roska roskalta, jonka poimin,
\nsiit\u00e4 tulee maisemani rakas ja kevyt.
\nTai ei: roska kyll\u00e4 on kevyt vaan askel raskas,
\nsit\u00e4 painaa sovinnon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys,
\nkaiken rauhan vaikeus.<\/p>\n
\non, parhaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4, hy\u00f6tyj\u00e4tett\u00e4
\nja viisautta.<\/p>\n
\nhaltia kehtosi \u00e4\u00e4relt\u00e4
\nkoskettaa sinua hell\u00e4sti olalle,
\nj\u00e4t\u00e4t runonuottasi ja sanaverkkosi
\nja nouset haltian laivaan
\ntoivoen: ehk\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4,
\njoku joskus
\nkasvattaa pihapuun.<\/p>\n
\nMatkustajalaiva Ilmattarella odottelen hytiss\u00e4ni ty\u00f6vuoron alkua. Huomenna saavumme Leningradiin. Sain t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4, kahden viikon pestin isopentteriss\u00e4, raskasta hommaa heti alkuun, kuulemma. V\u00e4h\u00e4n painaa, kun en ole viel\u00e4 k\u00e4rryill\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 systeemeist\u00e4. En edes tied\u00e4, sinutellaanko vanhempia ty\u00f6tovereita.<\/p>\n
\nViime lauantai-iltana Leningradin kansainv\u00e4lisell\u00e4 merimiesklubilla Meikku ja min\u00e4 tapasimme irlantilaisen merikapteenin kavereineen. Sunnuntaina etsiskelimme satamasta heid\u00e4n purjelaivaansa, mutta loppujen lopuksi saimme kiellon tavata heit\u00e4. Kummallakin p\u00e4iv\u00e4vapaalla tallailimme Nevski prospektia, ajelimme metrolla ja johdinautolla, kiistelimme kaupoissa. Ihmeellist\u00e4.
\nLauantaisen Merimiesklubi-illan jatkoilla Ilmattaren korsteenikannella lauloimme Saarenmaan valssia<\/em>, Uralin pihlajaa<\/em> ja muuta sellaista; meit\u00e4 oli kymmenkunta, enimm\u00e4kseen kes\u00e4v\u00e4ke\u00e4. Minulle kirkastui todellinen merimies, Petri \u2013 sama, joka osaa niin verrattomasti myt\u00e4t\u00e4 Suomen lipun puulaatikkoon, kun laivan l\u00e4htiess\u00e4 laskemme sen.
\nEhk\u00e4 olen ihastunut t\u00e4h\u00e4n laivaan. Joka tapauksessa laivaan ja mereen ja t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4n\u00e4\u00e4n pist\u00e4ydyttiin Helsingiss\u00e4. Nyt ollaan jo matkalla Tallinnaan.<\/p>\n
\nHyttikaverini Siili opiskelee Taideteollisessa. Kirjoitamme molemmat parastaikaa p\u00e4iv\u00e4kirjaa: \u201dRakas p\u00e4iv\u00e4kirja! T\u00e4n\u00e4\u00e4n on ollut ty\u00f6l\u00e4s p\u00e4iv\u00e4. Messiss\u00e4 oli ruokana nakkeja ja perunamuusia. Menen naimisiin. Minusta tulee rouva Ferraro.\u201d
\nEilen Merimiesklubilla tapasin syyrialaisen Aminin ja latvialaisen Gennadin. Puhuin sekaisin ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja saksaa. Amin on per\u00e4mies saksalaisessa rahtilaivassa. Gennadi on Merimiesklubin ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Tanssin Aminin kanssa. Genan kanssa juttelin musiikista ja kirjallisuudesta. Jossain vaiheessa Amin ja min\u00e4 aloimme huomaamatta sinutella. Genan kanssa pysyin tiukasti teitittelyss\u00e4.<\/p>\n
\nKauhealla rytin\u00e4ll\u00e4 saavuimme Helsinkiin ja kiinnityimme laituriin. T\u00f6ijaamisen vastakohtana l\u00e4htiess\u00e4 lekotetaan trossit. — Jospa ne pasiseerit olisivat jo p\u00e4\u00e4sseet maihin, niin ett\u00e4 voisin l\u00e4hte\u00e4 luovimaan kaupungille.<\/p>\n
\nK\u00e4ytiin taksilla m\u00f6nstraamassa ty\u00f6nv\u00e4lityksess\u00e4, ja mukaan l\u00e4htenyt mukava siivooja selvitteli mulle ty\u00f6asioita, Unioniin liittymist\u00e4 ja muuta. T\u00e4m\u00e4 kes\u00e4 on alusta asti siniseksi tehty. Se v\u00e4ri on minulle uusi ja vieras.
\nJos voisin olla merimies. Mihink\u00e4\u00e4n en ole kiinnittynyt, en teatteriin, yliopistoon, mereen. Merest\u00e4 ja laivasta muistan aina sinut, sanoin Petrille, joka vaihtoi rahtilaivaan V\u00e4limerelle.<\/p>\n
\nTy\u00f6kaverit ovat hyvill\u00e4\u00e4n seilaamiseni jatkumisesta. Ilmeisesti en sitten voi vaihtaa laivaa t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4, sen olen velkaa emolle ja muille asioitteni j\u00e4rjestelemisest\u00e4.
\nEilen olivat ensimm\u00e4iset hyttijuominkini ja messitanssiaiseni ilman Petri\u00e4, ja olo oli murheellinen. Mutta t\u00e4rkein on j\u00e4rjestyksess\u00e4: seilaaminen jatkuu.<\/p>\n
\nK\u00e4vimme p\u00e4iv\u00e4vapaalla Merimiesklubin oppaan johdolla tutustumassa neuvostoliittolaiseen Baltica-laivaan, joka on l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Maailman nuorison 11. festivaaleille Havannaan. Laivan ilmassa oli j\u00e4nnityst\u00e4 ja byssassa lahmeaa proviantin hajua.
\nPehme\u00e4 ja t\u00f6yke\u00e4 on Leningrad. Kuinka min\u00e4 voin niin ihailla sit\u00e4 paikkaa!<\/p>\n
\nViime y\u00f6n\u00e4 oli hysteerinen meno Pertsan k\u00e4mpill\u00e4, tanssittiin miesten kongilla \u201dPett\u00e4j\u00e4n tiet\u00e4\u201d ja Pertsa osoitti meille rakkauttaan. H\u00e4n on helsinkil\u00e4inen ja persoonallisuus. Mit\u00e4s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on muun v\u00e4li\u00e4, kunhan t\u00f6iss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pintansa, juo hyvin eik\u00e4 ajattele. Sy\u00f6ksyy p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on hyvi\u00e4 tyyppej\u00e4, kaiken maailman taiteilijoita ja hamppareita, niin kuin keitti\u00f6piika huusi. Ja savolaisia.<\/p>\n
\nOlemme saapumaisillamme Tallinnaan. Kuuntelen Jacques Breli\u00e4 s\u00e4hk\u00f6miehelt\u00e4 lainaamallani mankalla. Olen yksin. Roikuin pitk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4 venttiiliss\u00e4. Kuinka kiitollinen olenkaan, ett\u00e4 saan olla merell\u00e4.<\/p>\n
\nMiten paljon kertoo vanhan leningradilaisnaisen k\u00e4si, joka ojentaa sinulle tynnyrist\u00e4 ison mukillisen kaljaa. Ruskea, suonikas, leve\u00e4 k\u00e4si varoittaa ja suojelee. Se kertoo, ett\u00e4 selviydyt\u00e4\u00e4n, on selviydytty ennenkin.<\/p>\n
\nViime y\u00f6n\u00e4, kun ty\u00f6nsin p\u00e4\u00e4ni ventttiilist\u00e4, satamasta iski raaka tuulinen ilma, mutta kaikki oli ihanaa ja turvallista: vierell\u00e4mme keinui suuri, valaistu Italia-laiva, kajasteli punkkaan asti.
\nPari y\u00f6t\u00e4 sitten\u00a0 her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 alaston moottorimies yritti kiivet\u00e4 punkkaani. Sai korvatillikan ja s\u00e4ttimiset ja luikki pois.<\/p>\n
\nKun katson venttiilist\u00e4 ulos, n\u00e4en aina yht\u00e4 kiintoisan n\u00e4yn: merimiehi\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 \u00e4\u00e4ress\u00e4. Ja kun proopuskapojan sarkatakin ja koppalakin siluetti piirtyy harmaata, levotonta vett\u00e4 tai silkkist\u00e4 kuutaivasta vasten, on v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, ettei kest\u00e4.
\nNyt venttiiliss\u00e4 vilahtelee neuvostosotilashenkil\u00f6it\u00e4. Laivael\u00e4m\u00e4 on siit\u00e4 mukavaa, ett\u00e4 aamulla Tallinnassa voi ensimm\u00e4isen\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 laivankylke\u00e4, nostokurkea, proopuskapojan sel\u00e4n auringossa.
\nMoottorit k\u00e4ynnistettiin, ja sataman kova\u00e4\u00e4nisist\u00e4 kajahtaa tuttu \u201dVapaa Ven\u00e4j\u00e4\u201d! Proopuskapoikien ujosta k\u00e4denheilautuksesta arvaan: tyt\u00f6t ovat kannella.<\/p>\n
\nTotisesti v\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Olen nukkunut hiton huonosti ja ahdistuneena monta y\u00f6t\u00e4. Pitih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 rahtilaivakin sitten kokea. Ei vaan tunnu milt\u00e4\u00e4n, ei ainakaan hyv\u00e4lt\u00e4. Synke\u00e4\u00e4. Ei sellaisia vitutuksia kuin Ilmattarella muttei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sellaisia nautintoja. Ei sellaisia ihmisi\u00e4 \u2013 eik\u00e4 kaupunkeja. Yksitoikkoista. Kun p\u00e4\u00e4sisi v\u00e4h\u00e4n ahdistuksestaan ja alkaisi ajatella. Taidan l\u00e4hte\u00e4 kannelle.<\/p>\n
\nOlemme redill\u00e4 Suomenlahdella. Eilen Suomen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ex-stuju ja toka per\u00e4mies saivat l\u00e4ht\u00f6passit. Syy: viime reissulla he j\u00e4iv\u00e4t ahteriin eli unohtuivat Puolaan. Ik\u00e4v\u00e4 painoi p\u00e4\u00e4t\u00e4ni ja painaa viel\u00e4kin. Nyt ei ole mit\u00e4\u00e4n kiinnostavaa \u2013 paitsi yksi tai kaksi hyv\u00e4\u00e4 tyyppi\u00e4, joiden laivassaolosta olen onnellinen. Niin kuin Krista-kokki, jonka kanssa on ollut kivaa ja vaivatonta kulkea kaupungilla ja kuppiloissa.
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n oli huimat pelastusveneharjoitukset. Kapusimme k\u00f6ysitikkaita jyrkk\u00e4\u00e4 laivan kuvetta pelastusveneeseen niin kuin monessa painajaisunessani. J\u00e4nnityksen kruunasi uintini It\u00e4meress\u00e4, syv\u00e4nsininen upottavan kirkas kokemus, vierell\u00e4ni turvana mustakylkinen hiililaiva, ja j\u00e4tk\u00e4t t\u00f6ll\u00f6ttiv\u00e4t t\u00e4kill\u00e4.<\/p>\n
\nOlisi hyv\u00e4\u00e4 aikaa ajatella asioita, kun pystyisi ja osaisi. T\u00e4n\u00e4 iltana ohjelmassa tukanpesu ja nukkumaanmeno. Hahaa. Suuret merinautinnot. On hiilip\u00f6ly\u00e4 ja muuta saastaa, joka ahdistaa hengityst\u00e4ni.<\/p>\n
\nGdyniassa oltiin, tapasin Roxanan baarissa krakovalaisen merimiehen, jolla oli karkeat otteet. L\u00e4hti saatillekin, mutta p\u00e4\u00e4sin sukkelasti eroon otettuani vastaan lippusen, johon h\u00e4n oli raapustanut nimens\u00e4 ja osoitteensa.<\/p>\n
\nTapahtui kuin sadussa, vaikka arvelin, ettei minulle voisi koskaan niin tapahtua. Hessuahan min\u00e4 olen alusta pit\u00e4en katsellut ja manaillut, ett\u00e4 miksei h\u00e4n voisi rakastaa minua. Ja nyt h\u00e4n rakastaa, ainakin suhteellisesti.
\nBob Marley on tehnyt uuden \u00e4lpp\u00e4rin.
\nNiin, eilen illalla se siis tapahtui: empimisten j\u00e4lkeen l\u00e4ksin Inkoon kapakkaan ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tytt\u00f6jen kanssa, ja Hessu tuli hakemaan tanssiin. Siell\u00e4 soi Donna Summer, Gibson Brothers ja muita rakkaita.
\nMoottorioppilas on vinoillut minulle koko p\u00e4iv\u00e4n, ja Hessukin on saanut kuulla.
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n stuju tuli taputtamaan minua keitti\u00f6ss\u00e4 sanoen: voi sua, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 sua t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kukaan hyv\u00e4n\u00e4. Kun olin hiljaa, Krista tokaisi, ett\u00e4 ei kai se sit\u00e4 sulle kerro.<\/p>\n
\nHein\u00e4kuu, kes\u00e4n kaunein ja kuumin viikonloppu, tyyni meri, punainen aurinko ja keltainen t\u00e4ysikuu, ja Hessu-poika, t\u00e4ss\u00e4 se mit\u00e4 olen kes\u00e4lt\u00e4ni hakenut, sek\u00e4 lis\u00e4ksi Krista-yst\u00e4v\u00e4 ja h\u00e4nen kasettinsa, rakkaita, tuhisevia lauluja ja tansseja, Abbaa sun muuta.
\nK\u00e4vin bryg\u00e4ll\u00e4 jututtamassa kipparia, kipin\u00e4\u00e4 ja kolmosta, enk\u00e4 tied\u00e4 teink\u00f6 hirve\u00e4n kardinaalim\u00f6hl\u00e4yksen sinutellessani kipparia.<\/p>\n
\nOnhan se tietysti niin, ettei voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteita, joita ei ole olemassa. Minulla ei ole rakkautta antaa Hessulle, en min\u00e4 osaa, en tied\u00e4 tarvitsenkokaan ket\u00e4\u00e4n sill\u00e4 lailla. Ja eti\u00e4isen olen saanut, ett\u00e4 t\u00e4llaisena haaleana teen\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pysyy. Hessu oli eilen vahdissa koko y\u00f6n. Nukuin hyvin.
\nRakkaus ja avioliitto ovat tietysti ihmeellinen asia. Mutta niin ovat my\u00f6s Fellini, Visconti, Garc\u00eda M\u00e1rquez ja Bob Marley, Etel\u00e4-Amerikka ja Afrikka.
\nKrista l\u00e4htee t\u00e4m\u00e4n reissun j\u00e4lkeen lomalle. Kiva ett\u00e4 h\u00e4n ehti n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Hessun ja mun romanssia. Pojat tiet\u00e4v\u00e4t, eukot eiv\u00e4t eik\u00e4 stuju.
\nPorukkaa oli eilen Gda\u0144skissa kapakassa, harmittaa v\u00e4h\u00e4n kun en l\u00e4htenyt, olisin voinut tanssia.
\nOn sellainen olo, ett\u00e4 on ihan sama, olenko hiililaivassa vai jossain muualla ja miss\u00e4 olen my\u00f6hemmin, tai on kai sill\u00e4 v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n
\nMelkein haikein mielin j\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hein\u00e4kuun. Se on ollut minulle kaunis.
\nT\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 laivassa ja porukassa on kiva olla, nuoret pojat \u2013 opis, pikku moottorimies, junkki ja muut \u2013 ovat mukavia.
\nT\u00e4m\u00e4 laiva ja hytti ja n\u00e4m\u00e4 satamat ovat saaneet kodin tuntua, ja seurustelumme on jo julkinen, luonnollinen asia.<\/p>\n
\nGdynia. Herrajumala millainen hermojenkoetusp\u00e4iv\u00e4. Akkojen kanssa ostoksilla valuuttakaupassa. Sit\u00e4 virhett\u00e4 en tee en\u00e4\u00e4 koskaan. Hessu on y\u00f6vahtina. Min\u00e4 aion nukkua. En l\u00e4hde minnek\u00e4\u00e4n Gda\u0144skin-retkelle, eik\u00e4 kapakkakaan houkuttele noiden akkojen l\u00f6rp\u00f6tysten takia.<\/p>\n
\nInkoossa ollaan. Hessu sanoi, ett\u00e4 Arkadian porukalle voisi teett\u00e4\u00e4 mustat t-paidat, joiden selk\u00e4puolella olisi valkoiset n\u00e4lk\u00e4henkselit (kuten yhti\u00f6n kiulujen korsteeneissa) ja etupuolella uppoavan kipon kuva ja teksti Laihian Koli ja Koksi Oy<\/em>.<\/p>\n
\nSemmoinen karvas pala tuli tiett\u00e4v\u00e4ksi, ett\u00e4 saattaa olla mun viimeinen reissu, siell\u00e4 on jo pikku-Jatta tulossa takaisin t\u00f6ihin.<\/p>\n
\nRedill\u00e4 elevaattorikaijan edustalla. Gda\u0144skiin ei p\u00e4\u00e4stet\u00e4, Puolassa on satamamiesten lakko.
\nKippari kielsin pyykinpesun. Pit\u00e4isik\u00f6 lakata k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 alushousuja. Ei jaksa antautua edes tupakanpolttoon, lukemisesta tai kirjoittamisesta puhumattakaan. Mik\u00e4h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 energian vie, en tied\u00e4.<\/p>\n
\nPuhtaat tyynyliinat ja pussilakanat lopussa, ja kuulemma j\u00e4ljell\u00e4 vain yksi kondomi koko laivalla.<\/p>\n
\nHernesoppaa ja pannukakkua. Vesi ransuunille, maito kortille t\u00e4n\u00e4 aamuna, dominokeksit lopussa. Sopotin laulufestivaalit peruutettiin lakon takia.
\nSilti mukava kun on oltu redill\u00e4 vaan, on poissa se ainainen h\u00f6s\u00e4\u00e4minen ulosl\u00e4ht\u00f6jen ja sis\u00e4\u00e4ntulojen kanssa ja Inkoon sataman \u00e4rsytt\u00e4vyydet.<\/p>\n
\nEilen loppuivat appelsiinit, t\u00e4n\u00e4\u00e4n puhtaat pyyheliinat.<\/p>\n
\nOmenat ransuunille.
\nSe Sopotin Festiwal Piosenki j\u00e4rjestettiin kumminkin. Marion Rung voitti ne.
\nPesen salaa sangossa saippualla pikkupyykki\u00e4.
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n on pelastusveneharjoitukset.
\nSoitin \u00e4idille eilen illalla. Hesarissa oli mainittu, ett\u00e4 Arkadia on redill\u00e4 ja odottaa lastia.
\nKai me t\u00e4\u00e4lt\u00e4 redilt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n viikon aikana l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n. Tuliaisten ostelu edess\u00e4, mik\u00e4li se k\u00e4y p\u00e4ins\u00e4.<\/p>\n
\nViimeiset omenat sy\u00f6ty, piim\u00e4 loppu. Vesi on pahasti ransuunilla (viime y\u00f6ksi pantiin vesistoppi, nyt vett\u00e4 saa vain byssaan) \u2013 tai ainakin se v\u00e4h\u00e4n hermostuttaa minua samoin kuin Hessun viisaudenhampaan kasvukivut. Annan Hessulle antibioottejani. Eip\u00e4 tuo paljon valita.
\nP\u00e4\u00e4asia on, ettei minun viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n tarvitse ottaa ulosmaksua, vaan todenn\u00e4k\u00f6isesti saan olla laivassa ainakin viikonlopun yli.
\nN\u00e4in t\u00e4n\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4n torakan pentteriss\u00e4ni. Litistin sen anturani alle.<\/p>\n
\nGda\u0144skissa, eilen p\u00e4\u00e4stiin vihdoin kaijaan. Yhdeks\u00e4n boforin syksy ja vesisade. Ruoan j\u00e4lkeen pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 Hessun kanssa kaupungille. Kun muistaisin huomenna soittaa \u00e4idille. Emme voi lastata n\u00e4in kovassa myrskyss\u00e4.<\/p>\n
\nViimeinen ulosl\u00e4ht\u00f6ni, Gda\u0144skin satama oli aurinkoinen ja katselin merihenkil\u00f6it\u00e4 sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 he j\u00e4\u00e4v\u00e4t kauniisti el\u00e4m\u00e4\u00e4n syd\u00e4meeni. On lapsellinen, v\u00e4h\u00e4n typer\u00e4 olo. Kuuntelen vanhaa kasettia.
\nEilen Hessu, pari muuta kaveria ja m\u00e4 tehtiin ep\u00e4onnistunut mutta vaikuttava ja kaunis retki Gdyniaan. Ajeltiin lossilla, junalla ja taksilla.
\nHessun merimieshuumoria: \u201dJumalauta-saatana m\u00e4 isken teit\u00e4 nokkaan. Hakekaas maitolaatikko alle ett\u00e4 m\u00e4 yletyn.\u201d
\nTekee mieli tupakkaa. Saas n\u00e4hd\u00e4 koska p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n Suomessa kaijaan.<\/p>\n
\nOlen Finnjetill\u00e4. Varttitunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkaa ty\u00f6t Sky-baarissa astioiden ker\u00e4\u00e4j\u00e4n\u00e4. Tietysti j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4. Kuulemma (taas vaihteeksi) yksi rankimmista hommista. Olen varmaankin vain t\u00e4m\u00e4n reissun. Hessu j\u00e4i kotiinsa Keravalle: \u201dViimeinkin p\u00e4\u00e4s muija t\u00f6ihin.\u201d
\nKuulutukset matkustajille kantautuvat t\u00e4nne hyttiin vienosti. N\u00e4m\u00e4 Jetin punkat ovat kyll\u00e4 tunnetusti hyv\u00e4t nukkua. Hyttikaverini on keski-ik\u00e4inen, ei tupakoi. Noin vuosi sitten olin my\u00f6s Finnjetill\u00e4, silloin palasin Hampurin-reissultani ja kadehdin merimiehi\u00e4, itse matkustaja. Hassua kun ei taas tied\u00e4 mist\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4ss\u00e4kk\u00e4 kai odottaa. Kun nyt osaisin olla, antaa t\u00e4m\u00e4n soljua.<\/p>\n
\nKun saisi nukuttua alkavana y\u00f6n\u00e4. Viime y\u00f6n\u00e4 nukuin huonosti (naapurikin kuorsasi) enk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4vapaallakaan saanut kunnolla unta. Ollaan jo taas Hesaan menossa. Taas kerran n\u00e4in Travem\u00fcndest\u00e4 Hampurin suuntaan l\u00e4htev\u00e4n puistotien p\u00e4\u00e4n, t\u00e4ll\u00e4 kertaa sateen valamana.
\nNaapurini on muuten harvinaisen fiksu. Leski. Jalkoja s\u00e4rkee ja turvottaa, t\u00e4n\u00e4 iltana sai t\u00f6iss\u00e4 tosiaan hyp\u00e4t\u00e4. Luonnollisestikaan ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n kiintoisaa asiaa saatavien rahojen lis\u00e4ksi. Onneksi olen tuon Saksan p\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt, niin ettei ole tuskaisaa pysy\u00e4 laivassa. En tosiaankaan tied\u00e4, j\u00e4\u00e4d\u00e4k\u00f6 vai l\u00e4hte\u00e4 huomenna (mik\u00e4li jatkoaikaa tarjotaan). Hankkisin varsin hyvin (mik\u00e4li saisin tehd\u00e4 ilman lomia), ja sill\u00e4 rahalla olisi hyv\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 elokuussa. Konflikti on (tarpeeton). Saa n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n
\nL\u00e4hden nostelemaan Jetist\u00e4 toivoen p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni mukavampaan laivaan. Luotan onneeni. Jalat ihan tohjona, saanut juosta pirusti koko aamun. Viime y\u00f6n\u00e4 nukuin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin. Saksaa on tullut jonkin verran puhuttua. Joskus kuudelta lienemme Helsingiss\u00e4. Sitten Hessulle soittamaan. H\u00e4n ei takuulla pid\u00e4 t\u00e4st\u00e4, etten j\u00e4\u00e4 Jettiin. V\u00e4h\u00e4n hullua se tietysti onkin. Mutta olkoon. Toivon hullusti p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni mukavampaan laivaan. Olen poikki. Meri, It\u00e4meri jymisee ulkopuolella. T\u00e4ytyy olla pitk\u00e4ll\u00e4\u00e4n, kun ei k\u00e4rsi k\u00e4vell\u00e4 turvonneilla jaloillaan. Ei todellakaan ole mit\u00e4\u00e4n asiaa. Millaista el\u00e4m\u00e4\u00e4! T\u00e4llaista he, ty\u00f6t\u00e4tekev\u00e4t, el\u00e4v\u00e4t vuodesta toiseen. Siin\u00e4 sit\u00e4 onkin.<\/p>\n
\nHessun luona Keravalla taas turvallisesti. Toistaiseksi olen ollut tyytyv\u00e4inen, etten j\u00e4\u00e4nyt Jettiin. Tuntui hyv\u00e4lt\u00e4 tulla Hessun kainaloon Jetin raa\u2019asta ilmapiirist\u00e4.<\/p>\n
\nSaa n\u00e4hd\u00e4, selviydynk\u00f6 tulevasta viikosta. Olen Jetill\u00e4 j\u00e4lleen, tunnelma on mit\u00e4 painajaismaisin. Ei muuten niin, mutta hyttikaverini on joku sairas. Ja minusta tuntuu, ett\u00e4 hyttisiivooja kuuluu alimpaan kastiin \u2013 jotenkin entiset ty\u00f6toverit Sky-baarista k\u00e4velev\u00e4t l\u00e4pi minua huomaamatta. Olisinpa p\u00e4\u00e4ssyt sen Vuokon kanssa asumaan. N\u00e4in sen vilaukselta, \u00e4sken en l\u00f6yt\u00e4nyt byss\u00e4st\u00e4. Melkein itkett\u00e4\u00e4, ja on ik\u00e4v\u00e4 Hessun luo. Ei tunnu olevan\u00a0 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kiinnekohtaa, ihmist\u00e4, johon voisi luottaa. En tied\u00e4, onko sek\u00e4\u00e4n entinen kahvinkeitt\u00e4j\u00e4 en\u00e4\u00e4 laivassa. En tied\u00e4, ilke\u00e4\u00e4k\u00f6 menn\u00e4 henkil\u00f6kunnan diskoon ja miss\u00e4 se edes on. On hirve\u00e4n raskas olo. Silloin eka kerralla ei ollut niin t\u00e4mm\u00f6inen olo: kuin olisi paiskattu ihmissy\u00f6jien keskelle. Hyppisin riemusta, jos t\u00e4m\u00e4 olisi vain yhden matkan vikaeeraus. Viikko hylki\u00f6n\u00e4, potkittuna. Siell\u00e4 Sky-baarissa tunsi itsens\u00e4 viel\u00e4 ihmiseksi. Olen joutunut hullujen, sairaiden joukkoon. Millaistahan olisi, jos olisi t\u00e4ll\u00e4 lailla vieraassa maassa, jonka kielt\u00e4 ei kunnolla osaisi, eik\u00e4 olisi rahaa eik\u00e4 oikeutta mihink\u00e4\u00e4n ja kaikki luotettavat ihmiset kaukana. Oli hyv\u00e4, ett\u00e4 edellisell\u00e4 reissulla mulle kerrottiin Jetin ilmapiirist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tosi painajaismaista: mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n sen kahvinkeitt\u00e4j\u00e4n! Silloin edellisell\u00e4 reissulla en uskonut (tai huomannut) t\u00e4t\u00e4 painajaismaisuutta. Millainen onnenpes\u00e4 olikaan Arkadia (Hessun tavoittamisen j\u00e4lkeen) t\u00e4h\u00e4n verrattuna. Kai mun t\u00e4ytyy nyt vaan keskitty\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n poissa t\u00e4t\u00e4 kauheaa tunnetta, joka minua puristaa.<\/p>\n
\nHessu nousee t\u00e4n\u00e4\u00e4n Arkadia-laivaan. Kello on yhdeks\u00e4n aamulla, yksi ep\u00e4toivoinen y\u00f6 on takanap\u00e4in. Ulkona on hiukan kirkastunut. Enp\u00e4 usko, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4n t\u00e4nne viikkoa pitemm\u00e4ksi ajaksi. Ilmapiiri t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on todella uskomaton.
\nOli ihanaa viime kes\u00e4n\u00e4, kun oli Krista-ihminen auttamassa. Yleens\u00e4 on aina ollut joku Krista, nyt ei ole ket\u00e4\u00e4n.
\nAavistan, ett\u00e4 rahtilaivassa (Arkadiassakin) miesten ty\u00f6nteko ja keskin\u00e4iset suhteet ovat rankkoja sill\u00e4 lailla kuin minusta nyt rankalle tuntuu.
\n\u2013\u2013\u2013 Onneksi l\u00f6ysin Mirkun, sen kahvinkeitt\u00e4j\u00e4tyt\u00f6n! Arvasin heti oikein (se ei ollut vaikeaa), ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on pikku poikayst\u00e4v\u00e4 olemassa \u2013 niin kuin minullakin!
\nT\u00e4m\u00e4 paatti muuten rullaa hiukan, uskomatonta.
\nOlen ajatellut, ett\u00e4 olen vain sovitun viikon hommissa, ja jos en p\u00e4\u00e4se rahtilaivaan t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4, niin menenp\u00e4h\u00e4n kotiin J\u00e4rvenkorvaan Tyyne-t\u00e4din seuraksi. Tietysti olisi hyv\u00e4 saada se puoli vuotta merity\u00f6t\u00e4 t\u00e4yteen t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4, varmuuden vuoksi.
\nTy\u00f6 ei ole t\u00e4n\u00e4\u00e4n juuri rasittanut (paitsi aamuimuroinnit) eik\u00e4 juuri tuonut tyydytyst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Vipin\u00e4\u00e4 on kuitenkin luvassa Saksan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n ei pysty tekem\u00e4\u00e4n, ei ole halua ruveta r\u00e4pelt\u00e4m\u00e4\u00e4n postikortteja ihmisille. Kyll\u00e4 t\u00e4ytyy taas sanoa, ett\u00e4 meit\u00e4 on moneksi, kun ajattelee tuota hyttikaveria. Kulu nopeasti, viikko!<\/p>\n
\nMirkku, se (vasta 20-vuotias) kahvinkeitt\u00e4j\u00e4, sanoi eilen illalla, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n nuori ihminen p\u00e4rj\u00e4\u00e4 puolitoista kuukautta miss\u00e4 vaan. Minusta kyll\u00e4kin tuntuu, ett\u00e4 olen tulossa vanhaksi, mutta nyth\u00e4n onkin kyseess\u00e4 vain kaksi viikkoa. Ja kyll\u00e4h\u00e4n siin\u00e4 jotenkin hermo lep\u00e4\u00e4, kun p\u00e4\u00e4see hyttipuolelle matkustajien pariin. Ty\u00f6 onkin rentoutusta, muu ahdistusta. Hilja sanoi t\u00e4n\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 C-hyttiosasto on lepo-osasto \u2013 ja sen my\u00f6nn\u00e4n todeksi.<\/p>\n
\nOn ollut v\u00e4h\u00e4n kirkkaampi p\u00e4iv\u00e4. Olen ollut Sinin, merimiesten tytt\u00e4ren, apuna h\u00e4nen hyttej\u00e4\u00e4n laittelemassa. Olen my\u00f6s tutustunut toiseen (17-kes\u00e4iseen) siivoojattareen, Tiinaan. T\u00e4n\u00e4 iltana olisi tarkoitus tutustua henkil\u00f6kunnan diskoon, saa sitten n\u00e4hd\u00e4, tuleeko siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.
\nSini on hupaisa tyyppi \u2013 oikea meren ja laivojen ja matruusinel\u00e4m\u00e4n rakastaja, jolle miespuoliset ty\u00f6kaverit ovat \u201dmeid\u00e4n poikia\u201d.
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n ehdottivat, ett\u00e4 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4htisin kahden viikon lomalle ja sen j\u00e4lkeen tulisin viel\u00e4 kahdeksi viikoksi t\u00f6ihin. Miettimisaikaa on maanantaihin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on yksi nainen, joka oli Ilmattarella, muisti minut. N\u00e4in my\u00f6hemmin ajatellen tuo aika Ilmattarella tuntuu melkein ep\u00e4todelliselta, oli se niin mielikuvituksellista. Ah, Leningrad \u2013 p\u00f6lyinen, kuulas, keltaisen harmaa helmi!
\nAloitin eilen kirjett\u00e4 Hessulle.
\nMaanantaina on kai laivan huoltop\u00e4iv\u00e4, niin ett\u00e4 ehtii toimitella joitain asioita.
\nMutta mit\u00e4 min\u00e4 tekisin niin\u00e4 kahtena lomaviikkona, kun kotona J\u00e4rvenkorvassa on Tyyne-t\u00e4ti?
\nOn taas sellainen ilke\u00e4 olo n\u00e4iden p\u00e4iv\u00e4kirjojen kanssa niin kuin Ilmattarella, ett\u00e4 mihin ne pist\u00e4isi piiloon.
\nT\u00e4ytyy varmaan ulostautua Saksan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n jaloittelemaan.
\nKovaa vauhtia me menn\u00e4\u00e4n, rahtilaivojen ohi. Se minua t\u00e4ss\u00e4 kiehtoo, ett\u00e4 jos nyt kest\u00e4isin olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4, olisin ensi kes\u00e4n\u00e4 jo listalla myllyss\u00e4. Saa nyt n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n
\nJetti rullaa kummasti, on hyvin maalauksellista ulkona: mustaa, sadetta, tuulta. Pit\u00e4isi menn\u00e4 nukkumaan, jos jaksaisi (tai saisi unen p\u00e4\u00e4st\u00e4).
\nViime y\u00f6n\u00e4 en nukkunut silm\u00e4llist\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaan olin yhden varastomies Karrin luona \u2013 h\u00e4n pyydysti minut henkil\u00f6kunnan diskosta. Lupasi soittaa t\u00e4n\u00e4 iltana, mutta eih\u00e4n sellaisiin sovi uskoa. Juteltiin metafyysisi\u00e4 asioita koko y\u00f6, h\u00e4n pussasi ainoastaan saattaessaan mua h\u00e4kkiin. M\u00e4 luulen, ett\u00e4 h\u00e4n on naimisissa. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kokemus sik\u00e4li, ett\u00e4 Karri oli fiksumpi kuin milt\u00e4 vaikutti. H\u00e4n\u00a0 on h\u00f6ps\u00f6 ja uneksija, mutta ei se mit\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 oli rattoisa y\u00f6!<\/p>\n
\nHuomiseen menness\u00e4 on ratkaistava, otanko viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulosmaksun vai en. Eilinen oli lopuksikin melkoinen myll\u00e4kk\u00e4p\u00e4iv\u00e4 \u2013 vaihdoin hytti\u00e4. K\u00e4mppis rupesi haastamaaan riitaa niin kovasti, ett\u00e4 l\u00e4ksin. Asun nyt naapurik\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 yhden kallan ihmisen kanssa, joka vaikuttaa ihan mukavalta. Karrille (vaikken ole varma ovesta) sujautin hyttiin lapun, ettei soita. N\u00e4in h\u00e4nt\u00e4 C-kongilla aamulla, tervehdimme. En uskaltanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 juttelemaan, eik\u00e4 h\u00e4n huutanut per\u00e4\u00e4n. En tied\u00e4, saanko tytt\u00f6j\u00e4 kanssani diskoon p\u00e4lyilem\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4 iltana.<\/p>\n
\nKyll\u00e4p\u00e4 odotin tiiviisti diskossa Karria eilen kahden tuoremehun \u00e4\u00e4ress\u00e4, ja odotukseni palkittiin, kun h\u00e4n tuli sitten hakemaan tanssiin. Oli saanut lappuni, joka kuulemma oli ollut aiheellinen. Mentiin Karrille heti kohta, ja h\u00e4n tarjosi katkarapuja valkoviinin kanssa. Juteltiin kaikenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Niin kuin olin arvellutkin, h\u00e4n on naimisissa ja tytt\u00f6vauvan is\u00e4.
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n tullaan Hesaan eik\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4 kuin huomeniltana, huoltop\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n
\nHuoltop\u00e4iv\u00e4, h\u00e4ss\u00e4kk\u00e4p\u00e4iv\u00e4, vaikka v\u00e4h\u00e4t\u00f6inen, on illassa. N\u00e4in Karrin, jo ty\u00f6kuteissa, \u00e4kkip\u00e4\u00e4t\u00e4. On tietysti mukava, kun on ihminen, jota voi seurailla ja ajatella. Niinh\u00e4n ne \u00e4mm\u00e4t puhuivat diskossa, ett\u00e4 vaikea on saada miehilt\u00e4 ruumiillista, viel\u00e4 vaikeampi henkist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4.
\nLuultavasti torstaina joudun taas vaihtamaan k\u00e4biini\u00e4.
\nViime y\u00f6n\u00e4 nukuin kellon mukaan pitk\u00e4lti, mutta uni ei tainnut olla kovinkaan korkealaatuista. En taida menn\u00e4 huomenillalla diskoon. T\u00e4n\u00e4 iltana aion menn\u00e4 saunaan. Ostin Kansankulttuurista t\u00e4n\u00e4\u00e4n Picasson taidekirjan ja Tolstoin Anna Kareninan<\/em>. Se Joycen Odysseus<\/em> on liian paksua laivalukemista.<\/p>\n
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n vaihdettiin Sinin kanssa hommia, on saanut liikuntaa. Ihan mukavasti on mennyt, tahti on hyv\u00e4, olen aika virke\u00e4 ja riitt\u00e4v\u00e4sti nukkunut. Ei varmaankaan pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 diskoteekkiin iltasella eik\u00e4 edes bryg\u00e4\u00e4 ihailemaan, vaan menn\u00e4 hyviss\u00e4 ajoin nukkumaan.
\nT\u00f6iss\u00e4 matkustajahyttien p\u00f6ly\u00e4v\u00e4t petivaatteet \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4t minua kuivaan ysk\u00e4\u00e4n asti. Kurkku on kipe\u00e4. Tarvitsisin appelsiinikuurin. K\u00e4vin sairaanhoitajalta Strepsilsi\u00e4. Kohta alkaa pyyheliinakierros. En viitsisi menn\u00e4 maihin, Sini tosin pyytelee kovin.
\nSe Anna Karenina<\/em> on ihan sopivan keposta laivalukemista.
\nIk\u00e4v\u00e4 kun se diskohomma on niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Vaikka eip\u00e4 sinne muuten ihmiset t\u00f6ilt\u00e4\u00e4n ehtisik\u00e4\u00e4n. Paleltaa. Kun saisi nukuttua pari tuntia ennen diskoonmenoa! Mutta n\u00e4iss\u00e4 asumisoloissa se toive on turha.<\/p>\n
\nOlen jo taas vaihtanut k\u00e4biini\u00e4. Asun messiem\u00e4nt\u00e4 Anun kanssa.
\nT\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 olen viihtynyt mukavasti uudessa ty\u00f6pisteess\u00e4ni, paremmin kuin entisess\u00e4, t\u00e4m\u00e4 tarjoaa enemm\u00e4n haasteita, ja ty\u00f6t\u00e4 on enemm\u00e4n, niin ett\u00e4 rentoutustakin on enemm\u00e4n, sill\u00e4 ty\u00f6 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rentoutusta. Riksaa on tullut alun toistakymppi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Olisi se ty\u00f6 aika onnetonta, jos ei osaisi saksaa.
\nNiin kuin eti\u00e4inen ilmoitti, Pekka ei ollut keskiviikkona diskossa. K\u00e4ytiin Sinin kanssa bryg\u00e4ll\u00e4. Se oli fantastista, pime\u00e4\u00e4, vain tietokoneiden valot hehkuivat.<\/p>\n
\nIhanaa, pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4, lomalle! Mietin t\u00e4n\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jos ottaisikin jo ulosmaksun, mutta en kehdannut. T\u00e4ytyy sitten olla palaamatta lomalta, jos tuntuu ihan kauhealta.
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n olikin todella huisketta t\u00f6iss\u00e4, varsinkin pyyheliinakierroksella. Kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kunnon y\u00f6uni ja terveet el\u00e4m\u00e4ntavat ovat yht\u00e4 tarpeen kuin opiskellessakin. Sen olen oppinut, ett\u00e4 koetan salata olevani opiskelija ja kes\u00e4seiluri. Huomenna k\u00e4v\u00e4isen kai sent\u00e4\u00e4n diskossa.<\/p>\n
\nEip\u00e4 tunnu pyh\u00e4iselt\u00e4. Arkadiassa sunnuntait sent\u00e4\u00e4n erottuivat. T\u00e4n\u00e4\u00e4n s\u00f6imme munia ja pekonia. En muista, min\u00e4 viikonp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 s\u00f6imme niit\u00e4 Arkadiassa. Valmistaudun kirjoittamaan l\u00e4j\u00e4n postikortteja. T\u00e4nne on tullut pari likkaa (toinen opiskelee taidekoulussa), jotka eiv\u00e4t puhu merimiesten raakaa kielt\u00e4 vaan minulle tutumpaa. Kiva kun ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
\nOdottelen t\u00f6iden p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4 \u2013 en\u00e4\u00e4 loppurynt\u00e4ys \u2013 ja Helsinki\u00e4 ja puhelimeen p\u00e4\u00e4sy\u00e4, t\u00e4ytyy heti soittaa Irinkalle. Huomenna soitan Marttilalle, ett\u00e4 koska Arkadia tulee. Olisi mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 pian Hessun l\u00e4heisyyteen.
\nEn jaksanut, viitsinyt l\u00e4hte\u00e4 eilen diskoon. Oli niin mukava maata puhtaana ja uupuneena omassa punkassa ja odotella unta. Kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4 h\u00e4slinki on jo ohi.
\nOlen ihan mustelmilla, kolhinut itse\u00e4ni t\u00f6iss\u00e4.
\nMelkoisen pitk\u00e4lt\u00e4 ajalta on t\u00e4m\u00e4 kaksiviikkoinen tuntunut.
\nMutta eletty se on, ja t\u00e4ss\u00e4 olen.<\/p>\n
\nOlen Pirkkalassa Irinkan luona. Irinka on t\u00f6iss\u00e4. L\u00e4hden kohta vastaan, ja k\u00e4yn soittamassa matkalla Arkadiaan, joka toivon mukaan on jo l\u00e4htenyt Puolasta.<\/p>\n
\nTavoitin Hessun \u2013 radiopuhelimen tuttu s\u00e4rin\u00e4! Ovat aamuy\u00f6st\u00e4 l\u00e4hteneet ulos, tulevat (toivottavasti) huomenna puoleltap\u00e4ivin Inkooseen.
\nL\u00e4hden t\u00e4\u00e4lt\u00e4 huomenna hyviss\u00e4 ajoin Helsinkiin p\u00e4in.
\nKiva p\u00e4\u00e4st\u00e4 Hessun syliin. Sit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 taas n\u00e4it\u00e4 \u201daitoja\u201d asioita, kun el\u00e4\u00e4 \u201dtavallista\u201d el\u00e4m\u00e4\u00e4. Paskat. Kiva kuitenkin (luultavasti).<\/p>\n
\nK\u00e4vin eilen diskossa puhumassa Mirkun kanssa entisist\u00e4 ja nykyisist\u00e4 poikayst\u00e4vist\u00e4. Muutoin oli tyls\u00e4\u00e4. Mirkku ja Sini l\u00e4htev\u00e4t t\u00e4n\u00e4\u00e4n lomalle. Voi olla, ett\u00e4 Sini p\u00e4\u00e4see Finnlinesin rahtilaivalle eik\u00e4 palaa. Mirkun kanssa vaihdettiin osoitteita.
\nJotenkin hirve\u00e4n nopeasti ja ennen muuta sekavasti sujunut t\u00e4m\u00e4 kes\u00e4. Enp\u00e4 todellakaan ole pahoillani elokuun tulosta! Se tuntuu sadulta, ett\u00e4 Irinka ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4semme Interraililla Pariisiin.
\nT\u00e4n\u00e4\u00e4n saunaan. Toivottavasti saan taaskin saunoa yksin. Minun p\u00e4\u00e4ni ei kest\u00e4 yht\u00e4 tuplapaukkuakaan.<\/p>\n
\nHuomenna seisontap\u00e4iv\u00e4 Helsingiss\u00e4. K\u00e4yn silloin kaupungilla.
\nN\u00e4in Karrin aamulla C-kannen juoma-automaateilla. H\u00e4n ei huomannut. J\u00e4nn\u00e4, ett\u00e4 se sama vaihtoporukka, joka oli viime jaksoni j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 viikolla, on nyt suunnilleen t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta kenen kanssa sit\u00e4 p\u00e4\u00e4see ylihuomenna diskoon!
\nAika kurjia unia olen katsellut \u2013 \u00e4idist\u00e4 ja \u00e4idin kuolemasta, mist\u00e4s muusta! Hyv\u00e4h\u00e4n tuo on, ett\u00e4 edes unessa v\u00e4h\u00e4n purkautuvat nuo viimekev\u00e4iset asiat.
\nVoi kun Hessu antaisi kuulua itsest\u00e4\u00e4n!
\nAika tyyni meri. It\u00e4meri, tuttu vesi. N\u00e4hnenk\u00f6 koskaan valtamerta?<\/p>\n
\nOlen juossut Helsingiss\u00e4 ja saanut kai joitain asioita hoidettuakin. Ainakin kuulin veljeni paheksuvia lausuntoja Interrailista.
\nTyls\u00e4t pelastusveneharjoitukset ovat onneksi ohi. Tai mit\u00e4p\u00e4 onnea siihen sis\u00e4ltyy. N\u00e4m\u00e4 seisontap\u00e4iv\u00e4t eiv\u00e4t ole hauskoja.<\/p>\n
\nVoi t\u00e4t\u00e4 lepo-osastolaisoloa! C-kannella ei todellakaan rasitu, mutta sen verran on liikett\u00e4, ett\u00e4 ruokahalu on. T\u00e4n\u00e4 iltana olisi ment\u00e4v\u00e4 diskoon. P\u00e4\u00e4sisi vaikka tuon k\u00e4mppiksen vanavedess\u00e4. En tied\u00e4, viitsink\u00f6 k\u00e4yd\u00e4 maissa. Ehtiih\u00e4n ne tuliaiset ostaa my\u00f6hemmin.
\nMun ty\u00f6pariani n\u00e4r\u00e4st\u00e4\u00e4 kauheasti mun olemassaoloni, h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 tervehdi minua.
\nPahaa kahvia t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saa, erilailla pahaa kuin Arkadialla.<\/p>\n
\nEilen diskossa oli niit\u00e4 iltoja, joita on meik\u00e4l\u00e4iselle varattuna yksi viitt\u00e4 vuotta kohti. Sain olla tavoiteltu ja valita kahdesta komeasta. Karri voitti kilvan.
\nTuo ilta kruunasi Jetti-oleiluni. Henkil\u00f6kunnan diskosta siirryttiin matkustajista tyhjenneeseen tanssisalonkiin, jossa pojat jammailivat b\u00e4ndin kanssa.
\nLuojan kiitos, olen ty\u00f6ss\u00e4 lepo-osastolla! Millainen eilisp\u00e4iv\u00e4, ilta, y\u00f6!<\/p>\n
\nSuloisen, l\u00e4mpim\u00e4n onnellisissa ajatuksissa olen purjehtinut n\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Saattaahan olla, ett\u00e4 ved\u00e4n t\u00e4n\u00e4 iltana diskosta vesiper\u00e4n, silti aion sinne menn\u00e4. Aikaa on niin v\u00e4h\u00e4n. Taidan ostaa Saksasta viinipullon ja nautiskella sit\u00e4 illan oloon. Toivottavasti k\u00e4mppis pit\u00e4\u00e4 seuraa.
\nIrinka soitti eilen illalla taas; on jotenkin ylimaallista, kun t\u00e4ss\u00e4 kummallisessa h\u00e4kiss\u00e4 saa kuulla h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja sanoa, ett\u00e4 kohta l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n ulos.
\nN\u00e4m\u00e4 muutamat p\u00e4iv\u00e4t ovat kullanneet kes\u00e4ni s\u00e4ihkyv\u00e4ksi ja kalliiksi. N\u00e4it\u00e4 tunteita, salaper\u00e4ist\u00e4 onnea, olen kokenut jo monena seikkailukes\u00e4n\u00e4ni mutta mielell\u00e4ni nautiskelen niist\u00e4 nytkin tiet\u00e4en, ett\u00e4 ne ovat hetkelliset.<\/p>\n