Nu har jag fått svar av rabbi Simon Livson i Helsingfors kring mina frågor om Rosh Hashana! Här ser ni ett sammandrag (svaren med fet stil), en pragmatisk inställning på det stora hela:

Ruth: Haluaisin kysyä sinulta, miten te tänä päivänä käytännössä sovitatte tätä juutalaista pyhää suomalaiseen arkipäivään, joka seuraa ihan muita periaatteita?

Simon: Se on aina yhtä vaikeaa. Minulle se on suhteellisen helppoa, sillä työnantajani on seurakunta. Muille se varmasti on hyvinkin vaikeaa paikoittain. Se tarvitsee organisoitia ja etukäteen ruuan laittoa. Kahdet kädet eivät aina riitä. Suomalainen arkipäivä ainakin uskovaisille juutalaisille hälvenee taustalla. Ainoastaan silloin, kun menee ulos kadulle, huomaa missä on:) Tähän kaikkeen tottuu. 

Ruth: Mitä annat neuvoksi heille, jotka haluaisivat viettää Rosh Hashanaa ja Jom Kippuria perinteisellä tavalla, mutta joiden työt tai muut velvoitukset estävät heitä siitä?

Simon: Jos juutalainen ei voi ottaa vapaaksi juhlapyhän ajaksi kokonaan, olisi hänen syytä koettaa saada vapaaksi ainakin osan. Jos tämäkään ei onnistu niin, ei voi mitään. Ehkä kannattaisi minimoida työntekoa noin yleisesti. Juutalainen ei saa tehdä työtä juhlapyhinä. Juutalainen laki on siitä hyvin selväpuheinen. Juhlapyhään kuuluu ateriointi ja perheen kanssa olo, sekä synagogaan meno. Työn voi pahimillaan jakaa niin (jos mahdollista), että voi osallistua ainakin johonkin näistä asioista. 

Ruth: Miten työnantajat ja viranomaiset yleensä suhtautuvat vähemmistön toivomuksiin pyhittää heille tärkeät päivät, vai onko suomalainen työelämä tänään kokonaan markkinatalouden määrittämä? 

Simon: Käsitykseni mukaan työnantaja antaa lomaa jos asiasta tiedetään hyvissä ajoin. Näin on ainakin omassa perheessäni ollut. Nämä työstä poissaolothan tottakai polttavat vuosilomapäiviä.