{"id":196,"date":"2024-04-23T12:18:16","date_gmt":"2024-04-23T12:18:16","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/?p=196"},"modified":"2024-04-23T12:27:03","modified_gmt":"2024-04-23T12:27:03","slug":"modernismeja-ja-taiteen-ikuisuuskysymyksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/2024\/04\/23\/modernismeja-ja-taiteen-ikuisuuskysymyksia\/","title":{"rendered":"Modernismeja ja taiteen ikuisuuskysymyksi\u00e4"},"content":{"rendered":"
\"Eero
Kaskenpolttoa kuvaava suurikokoinen maalaus on saanut ikonisen aseman kuvana suomalaisen kansan kovaosaisuudesta ja sitkeydest\u00e4. Eero J\u00e4rnefelt, Raatajat rahanalaiset \/ Kaski, 1893. Kansallisgalleria. Kuva: Kansallisgalleria \/ Yehia Eweis.<\/figcaption><\/figure>\n

Huhtikuun ensimm\u00e4isell\u00e4 viikolla aloitin uudessa ty\u00f6ss\u00e4ni Ateneumin intendenttin\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sin heti seuraamaan Eero J\u00e4rnefelt -n\u00e4yttelyn avautumista. Lehdist\u00f6tilaisuudessa nousi esiin kysymys J\u00e4rne- feltin suhteesta impressionismiin. Kysyj\u00e4n mieless\u00e4 lienee ollut museon edellinen suurn\u00e4yttely V\u00e4ri\u00e4 ja valoa \u2013 Impressionismin perint\u00f6<\/em>. J\u00e4rnefelt on Suomen taidehistoriankirjoituksessa m\u00e4\u00e4ritelty niin kutsutun kultakauden taiteilijaksi, vaikkakin k\u00e4sitteen relevanssia onkin alettu enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kyseenalaistaa. Kultakauteen liittyy n\u00e4kemys taiteilijoiden yhten\u00e4isest\u00e4 rintamasta, joka edisti kansallista yhten\u00e4isyytt\u00e4 ja vahvisti suomalaista identiteetti\u00e4. J\u00e4rne-feltin tuotannosta tunnetaan parhaiten Kolilta maalatut maisemat sek\u00e4 k\u00f6yh\u00e4n kansan kuvaus Raatajat rahanalaiset \/ Kaski<\/em> (1893). T\u00e4llaiset teokset ovat omiaan her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n katsojassa is\u00e4nmaallisia tuntemuksia, ja siten ne asettuvatkin luontevasti osaksi k\u00e4sityst\u00e4 taiteen kultakaudesta. Impressionismi sen sijaan on kansainv\u00e4linen suuntaus, jonka yhteys Suomen taiteeseen on koettu et\u00e4iseksi.<\/p>\n

Impressionismi sai alkunsa Pariisin avantgarde-piireiss\u00e4 1800-luvun j\u00e4lkipuolella. Suomen taiteessa impressionismin ja sit\u00e4 seuranneen uusimpressionismin vaikutus oli voimakkaimmillaan noin vuosina 1906\u20131916. J\u00e4rnefelt oli tuohon aikaan aktiivinen taiteilija sek\u00e4 vaikutusvaltainen taidekent\u00e4n toimija ja keskustelija. Siihen, miten h\u00e4n suhtautui taiteen ilmi\u00f6ihin, vaikutti sek\u00e4 kotoa periytyv\u00e4 voimakas suomenmielisyys ett\u00e4 Pietarissa hankittu akateeminen taidekoulutus, johon yhdistyi aineksia ranskalaisesta ulkoilmarealismista ja kansankuvauksesta. J\u00e4rnefelti\u00e4 kiinnosti tyypillisen ja luonteenomaisen etsiminen. T\u00e4m\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen taiteensa kansallisuusaatteeseen, sill\u00e4 siin\u00e4 on voitu n\u00e4hd\u00e4 tyypillisen suomalaisen kansan ja maiseman ilmentymi\u00e4. Toinen J\u00e4rnefeltin taidek\u00e4sitykselle keskeinen piirre on viivan ja piirustuksen ensisijaisuus suhteessa v\u00e4riin.<\/p>\n

Viivan ja v\u00e4rin \u2013 disegnon<\/em> ja coloriton<\/em> \u2013 vastakkainasettelu on yksi kuvataiteen ikuisuuskysymyksist\u00e4. Vuonna 1908 t\u00e4m\u00e4n aiheen ymp\u00e4rille leimahti kiivas ajatuksenvaihto Eero J\u00e4rnefeltin ja arkkitehti-kriitikko Sigurd Frosteruksen v\u00e4lill\u00e4. Taustalla oli Pariisissa samana syksyn\u00e4 n\u00e4hty suomalaisen taiteen katsaus, johon J\u00e4rnefelt itse osallistui usealla teoksella. Kokonaisuus oli luonteeltaan pikemminkin takautuva kuin taiteen uusimpia suuntauksia esittelev\u00e4. Kontrasti suomalaisten askeettisuuden ja pariisilaisen avantgarden r\u00e4iskyvyyden v\u00e4lill\u00e4 oli ilmeinen. Frosterus kuului niihin, joille suomalaisten esiintyminen Pariisissa j\u00e4tti kitker\u00e4n j\u00e4lkimaun. H\u00e4n profiloituikin Suomen taidekent\u00e4ll\u00e4 seuraavina vuosina kiihke\u00e4n\u00e4 ranskalaisuuden ja \u201dvalomaalauksen\u201d puolustajana.<\/p>\n

\"Magnus
Pariisissa vuonna 1908 j\u00e4rjestetyn suomalaisen taiteen n\u00e4yttelyn komissaarina toimineen Magnus Enckellin maalausten v\u00e4rit kirkastuivat 1910-luvun taitteessa. Kriitikko Frosteruksen tavoin h\u00e4n puolusti kansainv\u00e4lisyytt\u00e4 ja ranskalaisuutta. Magnus Enckell, Kukkia, n. 1912\u201313. Kansallisgalleria. Kuva: Kansallisgalleria \/ Jenni Nurminen.<\/figcaption><\/figure>\n

Frosterus korosti v\u00e4rin merkityst\u00e4 kuvataiteen ominaisimpana ilmaisukeinona. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n vaikutti silt\u00e4, ettei nuori taiteilijapolvi ollut koskaan kuullutkaan impressionismin v\u00e4riteorioista. J\u00e4rnefelt vastasi Frosteruksen kritiikkiin muistuttamalla, ett\u00e4 taide oli kaikkina aikoina \u201dollut kahtaanne kallistuva: v\u00e4riin tahi muotoon ja viivaan\u201d (P\u00e4iv\u00e4 24.10.1908). Suomen taiteen v\u00e4ritt\u00f6myys ei J\u00e4rnefeltin mukaan johtunut siit\u00e4, etteiv\u00e4t taiteilijat olisi tunteneet impressionismia. Selitykseksi ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kelvannut pohjoisuus ja juro luonne. J\u00e4rnefeltin mielest\u00e4 kyse oli tradition ohuudesta. V\u00e4rin asettaminen etusijalle oli mahdollista vain siell\u00e4, miss\u00e4 taiteen juuret olivat syv\u00e4ll\u00e4 ja taiteilijat saattoivat esimerkiksi maisemamaalauksissa nojautua aiempien sukupolvien luomiin malleihin. Suomalaisen luonnon kuvaamiseen eiv\u00e4t kuitenkaan ranskalaiset esikuvat kelvanneet, eik\u00e4 niiden varaan voinut rakentaa omintakeista kansallista taidetta.<\/p>\n

J\u00e4rnefeltin ja Frosteruksen v\u00e4lille virinnyt keskustelu ilment\u00e4\u00e4 suomalaista taidemaailmaa 1900-luvun alkuvuosikymmenin\u00e4 leimannutta kansallisen ja kansainv\u00e4lisen sunnaan v\u00e4list\u00e4 j\u00e4nnitett\u00e4. Samalla keskustelun kohtelias ja sivistynyt s\u00e4vy muistuttaa, etteiv\u00e4t jakolinjat olleet jyrkki\u00e4 tai yksiselitteisi\u00e4. Suomen taiteen modernismien kent\u00e4ll\u00e4 Frosteruksen puolustaman v\u00e4ritaiteen vastapoolina on pidetty tummas\u00e4vyist\u00e4 ja karkeaa ekspressionismia, joka on n\u00e4hty luonteenomaisemmin suomalaisena suuntana. J\u00e4rnefeltiin 1900-luvun alkuvuosikymmenten tuotanto ei sovi kumpaankaan muottiin.<\/p>\n

\"\"
Kotipuutarhan kukkaloisto innoitti J\u00e4rnefeltin siveltimen l\u00e4hes impressionistiseen vapauteen ja v\u00e4rikkyyteen. Eero J\u00e4rnefelt, Kukkapenkki, 1919. J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4n taidemuseo. Kuva: Matias Uusikyl\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

H\u00e4nen ajattelussaan voi n\u00e4hd\u00e4 tietty\u00e4 antimodernismia, sill\u00e4 h\u00e4n korosti klassisten ihanteiden merkityst\u00e4 pohjana taiteelliselle uudistumiselle. Antimodernismi on ilmi\u00f6n\u00e4 melko v\u00e4h\u00e4n tunnettu, mutta viimeaikaisessa tutkimuksessa sit\u00e4 on k\u00e4sitelty esimerkiksi taiteilija Werner von Hausenin<\/a> yhteydess\u00e4. Antimodernismia ei pid\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 liian yksinkertaisesti modernismin vastakohtana sill\u00e4 sen olemassaolo on mahdollista vain suhteessa modernismiin. Usein antimodernistiseen ajatteluun liittyy my\u00f6s taiteellisen vapauden puolustaminen. J\u00e4rnefeltin taidek\u00e4sityksen asettaminen t\u00e4h\u00e4n kontekstiin voisi olla hyvinkin valaisevaa.<\/p>\n

Ateneumin saleissa kulkiessa ei kaikesta huolimatta voi olla huomaamatta, ett\u00e4 my\u00f6s J\u00e4rnefeltin paletti kirkastui 1910-luvulla. Esimerkiksi Suvirannan kodin puutarhassa maalatuissa teoksissa on aiempaan tuotantoon n\u00e4hden yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 heleytt\u00e4 ja raikkautta, joskaan ei impressionismille ominaista muodon hajoamista. Jos jotain t\u00e4st\u00e4 voimme oppia, niin ehk\u00e4 sen, ett\u00e4 taiteilijoiden sanat ovat aina eri asia kuin teot. Ehk\u00e4 my\u00f6s sen, ett\u00e4 vaikka taide itsess\u00e4\u00e4n voi olla mustavalkoista, siihen kietoutuvissa keskusteluissa on yleens\u00e4 enemm\u00e4n s\u00e4vyj\u00e4.<\/p>\n

Marja Lahelma, FT, dosentti<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Huhtikuun ensimm\u00e4isell\u00e4 viikolla aloitin uudessa ty\u00f6ss\u00e4ni Ateneumin intendenttin\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sin heti seuraamaan Eero J\u00e4rnefelt -n\u00e4yttelyn avautumista. Lehdist\u00f6tilaisuudessa nousi esiin kysymys J\u00e4rne- feltin suhteesta impressionismiin. Kysyj\u00e4n mieless\u00e4 lienee ollut museon edellinen suurn\u00e4yttely V\u00e4ri\u00e4 ja valoa \u2013 Impressionismin perint\u00f6. J\u00e4rnefelt on Suomen taidehistoriankirjoituksessa m\u00e4\u00e4ritelty niin kutsutun kultakauden taiteilijaksi, vaikkakin k\u00e4sitteen relevanssia onkin alettu enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kyseenalaistaa. Kultakauteen … Forts\u00e4tt l\u00e4sa Modernismeja ja taiteen ikuisuuskysymyksi\u00e4<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":523,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-196","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/196","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/523"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=196"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/196\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":201,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/196\/revisions\/201"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=196"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=196"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs2.abo.fi\/fikon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=196"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}