Luita, paljon

jos kuva ei näy, klikkaa tästä

Minusta kirjoitettiin kerran blogiteksti otsikolla ”Olen viettänyt aikaa sängyssä Tomin ja Heikin kanssa”. Itse en oikeasti ollut siinä paikalla, mutta paljastettakoon, että sen sijaan otin aivan todellisesti kerran nokoset yhdessä Ulrich Luzin, Gerd Theissenin ja James Charlesworthin kanssa. Olimme viidestään matkustajina pikkubussissa, matkalla jossain keskellä Tšekin maaseutua. Symposium oli takanapäin – siinä oli toki ollut muitakin osanottajia – ja samoin kiertoajelu ympäriinsä eri nähtävyydeltä toiselle. Oliko siinä käyty syömässä ja bussissa oli mukavan lämmintä: kaikki unehtivat.

Ruokapaikka oli ollut viihtyisässä vanhassa talossa. Silloin oli symposiumin muitakin osanottajia koolla, mutta istuin Theissenin ja Charlesworthin välissä. Oikealla puolellani istunut Charlesworth, Jim, kysyi, olinko katsellut kokoushuoneen seinällä ollutta taulua. Vastasin etten ollut, koska juuri minun istumapaikkani kohdalla ikkunasta tuleva valo teki tauluun voimakkaan heijastuksen. ”Sitä ei koskaan tiedä miten henki puuttuu asioihin”, Charlesworth totesi, ja huomasin, etten kyennyt arvioimaan huumorillako vaiko tosissaan. Kun olimme tutustumassa kuuluisaan nähtävyyteen nimeltä Sedlec Ossuary (Kostnice v Sedlci), Jim oli lukenut Isä meidän -rukouksen isosta Raamatustaan.

Theissen, joka istui vasemmalla puolellani, kysyi uudesta Suomen akatemian huippuyksikköprojektistamme ja muisteli observaattorin rooliaan aiemmassa. Jotenkin puhe meni artikkeliini, jossa olin tarkastellut kärsimyksen ongelmaa Uudessa testamentissa. Sanoin aikoneeni tehdä hurauttaa artikkelin pohjalta kokonaisen monografian, mutta homma ei ollutkaan onnistunut ihan niin sukkelasti. Theissen tuntui tunnistavan tilanteen, mikä oli tietysti keventävää havaita.

Kaikki tietävät jakeen 1. Moos. 6:7, jossa Jumala kertoo päättäneensä tuhota kaikki ihmiset maanpäällä; pian seuraakin vedenpaisumus. Harvemmin kiinnitetään huomiota jakeeseen 1. Moos 6:5, joka kertoo syyn tähän Jumalan päätökseen. Vielä harvemmin kiinnitetään huomiota siihen, kuinka vaikuttava tuo jae on. Ja todella harvoin, melkein ei koskaan, tiedetään, miten tuo jae on kaikunut ja resonoinut myöhemmässä varhaisjuutalaisessa ajattelussa. Otan tästä yhden esimerkin, mutta ensin lainataan jakeen teksti:

Kun Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä ajatukset ja pyrkimykset olivat ainoastaan pahat kaiken aikaa, … (1. Moos. 6:5.)

”Sydämensä ajatukset ja pyrkimykset” on hiukan vaikea kääntää. Se voidaan tulkita myös genetiiviketjuksi, ”sydämensä ajatusten pyrkimykset/taipumukset/kuvitelmat”, kuten esim. (N)RSV kääntävät. Joka tapauksessa todella kokonaisvaltaista ja syvällekäyvää ilmaisua tässä haetaan. Lisäksi tulee tuo toistuva ”kaikki”. Kaikki ajatukset ja pyrkimykset, ainoastaan pahat, kaiken aikaa. Ihan tulee perisynti mieleen. Ja/tai Paavalin toteamus Room. 7:18: ”Minä tiedän, ettei minussa asu mitään hyvää.”

Jakeen vaikuttavuus ei jäänyt Tooran meitä varhaisemmilta lukijoilta huomaamatta. Toiselta vuosisadalta eKr. peräisin oleva varhaisjuutalainen kirjoitus nimeltään Riemuvuosien kirja oli arvostettu ja laajasti käytetty dokumentti. Sen fragmentteja (monesta eri kopiosta) on löytynyt Qumranin luolista ja vaikka mistä. On se löytynyt kokonaisenakin. Kirja kertoo historian uusiksi ja aloittaa maailman luomisesta. Sen viidennessä luvussa tullaan 1. Moos. 6. luvussa mainittuihin tapahtumiin. Riemuvuosienkirjan jae 5:3 toistaa jakeen 1. Moos. 6:5 varsin samankaltaisena:

Herra näki maan, ja se oli turmeltunut ja kaikki ihmiset olivat turmelleet sen järjestyksen ja kaikki maanpäällä olivat tehneet hänen silmissään kaikkea pahaa.

Joten Jumala päättää tuhota kaiken elämän. Niin 1. Mooseksen kirjassa kuin Riemuvuosienkirjassakin teksti kuvaa pahuuden kulminoitumista. Molemmissa myös toistuvat ja painottuvat nuo täyttä inklusiivisuutta hakevat ”kaikki” -sanat. Ihmiskunnan ongelma oli ymmärretty Riemuvuosienkirjassakin: syntiinlankeemuksen jälkeisessä ihmisessä ei löytynyt mitään hyvää, vaan hän ja kaikki hänessä oli pahaa.

Yllättävästi Riemuvuosienkirja kuitenkin melkein heti perään kertoo myös siitä, miten tilanne tulee tulevaisuudessa muuttumaan – ja kääntyy itse asiassa aivan päinvastaiseksi. Jakeessa 5:12 se jo toteaa

Hän antoi kaikille luoduilleen uuden ja vanhurskaan mielenlaadun, niin etteivät he koskaan tekisi miltään osaltaan syntiä ja niin että he kaikki olisivat vanhurskaita jokainen tavallaan kaiken aikaa.

Teksti on kuin jakeen 1. Moos. 6:5 käänteiskuva! Vain sen pyrkimys inklusiivisuuteen on, jos mahdollista, vielä voimakkaampi. Kaikki luodut, ei koskaan, miltään osalta, he kaikki, jokainen ja kaiken aikaa. Näin Riemuvuosienkirja haluaa visioida tulevaisuuden, jolloin ihmiskunnan ongelma, nim. ihmisen (peri)syntisyys, tulee Jumalan tekona kertakaikkisen täysin korjattua. Paavali varmaankin puhuisi uudesta luomuksesta (2. Kor. 5:17). Teksti on hämmästyttävimpiä, mihin olen törmännyt. Ainoa selvästi vastaavanlainen vastakohdakseen käännetty lausuma (tosin valosta pimeyteen), mikä tulee mieleen, on Herran siunauksesta (4. Moos. 6:23-27) versioitu eräänlainen ”Herran kirous” eräässä qumranilaisessa dokumentissa (1QS 2:6-9). Voi niitä kyllä olla enemmänkin.

Tämä kaikki tietysti liittyy kärsimyksen ongelmaan ja tutkimukseen, josta mainitsin Gerd Theissenille Tšekin maaseudulla siinä vanhassa talossa, jossa ruokailimme. Tooran mukaan kärsimyksen ydin on siinä, että ihminen tekee syntiä ja joutuu silloin aina myös kärsimään rangaistusta. Ongelma tästä syntyy, kun tajutaan, ettei ihminen saa millään tätä kuviota päätökseen, ei vaikka mitä tekisi ja vaikka miten lukisi ja miettisi Jumalan käskyjä. Hän tulee lankeamaan yhä uudestaan; ja siksi hän tulee aina vain kärsimään. Riemuvuosienkirjan ratkaisu ongelmaan on perisynnin muuttuminen – Jumalan toimesta – perihyvyydeksi. Se ihminen, ikään kuin uusi Aadam, ei muuhun pystykään kuin olemaan kuuliainen Jumalan tahdolle, kaiken aikaa (eli alusta loppuun asti). Samalla hän tulee myös vapaaksi kaikesta mahdollisesta kärsimyksestä.

Varhaisjuutalaisia tekstejä, jotka näkevät ihmisen ja ihmisen kärsimyksen tulevaisuuden tällaisena, on itse asiassa monia. Uuden testamentin kirjoituksissa kuitenkin sama tulevaisuus nähdään jo toteutuneena, ainakin jossakin mielessä. Siksi Uuden testamentin vastaus kärsimyksen ongelmaan onkin niin hämmästyttävä.