Political efficacy, broadly defined as individuals’ beliefs in their political capacities, is an important prerequisite of political participation and active citizenship. The sense of confidence (or lack of confidence) to participate develops already in youth socialization processes, where an individual is acting in various social contexts. Thus, a sense of political efficacy is not equally distributed across various social groups. Research on the interactions of multiple factors affecting political efficacy has gained more interest during recent years. Differences in citizens’ political efficacy have been studied, e.g. from the perspectives of socioeconomic and educational backgrounds, and on structural and psychological levels.
This panel collects studies on the concept of political efficacy, and more broadly, studies on civic and political engagement, especially from the youth’s perspective. The panel welcomes both theoretical studies and empirical papers that take on different methodological techniques and analytical tools. Papers can be written in English, Finnish or Swedish. The working language of the panel will be decided upon when the group of participants is known
Chairs:
Venla Hannuksela, PhD Candidate
Faculty of Management and Business
Tampere University
e-mail: venla.hannuksela@tuni.fi
Miikka Korventausta, PhD Candidate
Faculty of Education
University of Turku
e-mail: miikka.korventausta@utu.fi
Josefina Sipinen, PhD Candidate
Faculty of Management and Business
Tampere University
e-mail: josefina.sipinen@tuni.fi
Papers
”Yhteiskunta hiljentää – saan jonkin verran valtaa” –Ammattiin opiskelevien näkemykset vaikuttamisesta.
Niina Meriläinen (FT.), vieraileva tutkija, niina.merilainen@tuni.fi Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
Nuorten ilmastonmuutosasenteet ja niihin vaikuttavat taustamuuttujat: ilmastonmuutoshuoli ja halu toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suomalaisten nuorten keskuudessa
Salla Vadén, Tampereen yliopisto, salla.vaden@tuni.fi
The Role of Parental Encouragement in Reducing the Gender Gap in Political Efficacy
Elina Kestilä-Kekkonen (Tampere University), elina.kestila-kekkonen@tuni.fi, Josefina Sipinen (Tampere University), josefina.sipinen@tuni.fi, Lauri Rapeli (Åbo Akademi University), lauri.rapeli@abo.fi, Salla Vadén (Tampere University), salla.vaden@tuni.fi
Koronaepidemian aiheuttamat muutokset EPIC-hankkeen aineiston keräykseen
Silja Porkkala, silja.porkkala@tuni.fi Political Self-Efficacy
Haastattelututkimus peruskoulun 6.-luokkalaisten yhteiskunnallisesta kiinnittymisestä
Miikka Korventausta, Turun yliopisto, miikka.korventausta@utu.fi
Development among Swedish-speaking Finnish youth: The Role of Socialization Agents and Participatory Practices
Venla Hannuksela, venla.hannuksela@tuni.fi
Abstracts
”Yhteiskunta hiljentää – saan jonkin verran valtaa” –Ammattiin opiskelevien näkemykset vaikuttamisesta.
Niina Meriläinen (FT.), vieraileva tutkija, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
Miten ammattiin opiskelevat näkevät itsensä ja sanoittavat osallisuutensa ja osallistumismahdollisuutensa Suomessa? Suomi on sitoutunut lasten ja nuorten osallistumisoikeuksien turvaamiseen. Lisäksi Marinin hallitusohjelmassa nuorten osallistuminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi teemaksi. On olemassa esimerkkejä nuorten aktiivisesta osallistumisesta kuten Greta Thunbergin ja nuorten #FridaysforFuture ilmastoaktivismi. Vaikka nuoret ovat Suomessa osallistuneet ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan, he silti kokevat, ettei heitä oteta vakavasti (Mikkelin nuorisoselvitys 2020; Meriläinen ja Piispa 2020). Lisäksi pahimmillaan ymmärrys nuorten osallisuudesta ja osallistumisesta sekä vaikuttamisesta on keskittynyttä ja kapeaa, myös tutkimuksessa.
Vuosien 2018-2020 välillä tehty ammattiin opiskeleviin keskittynyt tutkimukseni osoittaa, ettei ammattiin opiskelevien (ilmasto-)osallistuminen ja osallisuus ole sidoksissa perinteiseen institutionaaliseen osallistumiseen, kuten äänestämiseen tai lainvalmisteluun. Tutkimus tehtiin 5 eri paikkakunnan ammattioppilaitoksissa, ja empiirinen tutkimusdata tuli n=185 nuorelta.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että nuorten mielestä osallistuminen, osallisuus ja vaikuttaminen kuuluivat yhteen. Pääosin nuoret kokivat, että osallisuus ja osallistuminen on vaikuttamista omassa ympäristössään, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Nuoret arvioivat, että osallisuuden ja vaikuttamisen edellytykset ovat painavat mielipiteet ja niiden painokas kehystäminen. Monet nuoret kehystivät osallisuuden, osallistumisen ja vaikuttamisen yhteyden laajemmin, kuin pelkästään osana henkilökohtaista toimintaa. Yhteiskunnallisen tilan ja ihmisten asenteiden muuttaminen merkitsi paljon nuorille. Joukossa oli toki nuoria, joita osallistuminen ja osallisuus tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen eivät kiinnostaneet. Osallisuus merkitsi heille henkilökohtaista hyötyä, kuten rahaa ja autoja. Se, että nuoret eivät omasta tahdostaan osallistu ole huono asia, sillä me aikuiset emme voi vaatia, että kaikki nuoret osallistuisivat ja olisivat vaikuttamassa tavoilla, jotka me nimeämme oikeiksi.
Tutkimukseni osoitti, että pääosin nuoria kiinnosti vaikuttaa yhteiskunnassa. Nuoret nimesivät useita vaikuttamisen tapoja kuten somekeskustelut, kulutusvalinnat, kuten kierrättäminen ja muovin käytön vähentäminen, kirpputoreilta ostaminen, tapahtumiin osallistuminen, mielenosoitukset, adressit ja kavereiden kanssa keskusteleminen ja äänestäminen (myös nuorisovaaleissa). Osalle vaikuttaminen oli julkista. Osa koki myös, että ystävien ja luokkakaverin kanssa keskustelut koulussa oli vaikuttamista. Näihin liittyi yhteenkuuluvuuden tunne ja se, että omilla teoilla olisi merkitystä yhteiskunnassa. Osallisuuteen ja osallistumiseen sekä vaikuttamiseen kuuluivat myös sosiaaliset suhteet, opiskelu, työt ja harrastukset. Nuoret nostivat esiin myös osallisuuden laajemmat yhteiskunnalliset merkitykset, kuten ihmisoikeuskysymykset ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisen, kiusaamiseen puuttumisen sekä yksinäisyyden.
Samalla kuitenkin, Suomen ja maailman poliittinen järjestelmä sai kritiikkiä. Lisäksi nuoret vaativat minulta, että aikuisten on puututtava kiusaamiseen ja nuorten yksinäisyyteen. Heidän kokemuksensa oli, että aikuiset ovat jättäneet nuoret yksin. Minulle sanottiin, että nuorten ammattiin opiskelevien luokse on tultava useammin ja heitä on kuunneltava yhteiskunnassa.
Kuunnellaanko ammattiin opiskelevien nuorten ääniä?
Ammattiin opiskeleville on tutkimukseni valossa arkipäivää, ettei heidän osallisuuttansa tunnisteta, heitä ei voimaannuteta eikä heidän osallistumismahdollisuuksiansa tueta kouluissa tai olemassa olevien instituutioiden kautta. Nuoret myös pelkäsivät osallistua kiusaamisen takia. Osa ammattiin opiskelevista nuorista sanoi, että kiusaaminen ja osallistumisen näkymättömyys saavat heissä aikaan apatiaa. Vaikka ammattiin opiskelevat osallistuvat eri tavoin, heidän osallisuutensa jää pahimmillaan näkemättä tai sitä ei haluta nähdä, koska se ei tapahdu instituutioihin sidottujen kanavien, kuten lainvalmistelun, kautta. On nuoria, varsinkin eri taustoista tulevia nuoria, joita ei oteta huomioon yhteiskunnassa. Nuoret myös perääntyvät vaikuttamisesta. Tämä ilmiö nousi vahvasti esiin ollessani nuorten luona kolmen vuoden ajan. Nuorilla oli vahva kokemus, ettei heitä kuunnella ja heidän näkemyksensä sivuutetaan. ”Boomerit” ja ”yhteiskunta” nähtiin osallistumisen esteinä. Nuoret kokivat, että silloinkin, kun he osallistuvat, heidän osallistumistansa ei oteta huomioon eri syistä. Voidaanko puhua, että ammattiin opiskelevat kokevat toisiinnuttamista? Osaltaan tutkimukseni tukee tätä väitettä.
Vaikuttamisen tulevaisuus
Kolmen vuoden aikana olen ymmärtänyt, että ammattiin opiskelevat osallistuvat yhteiskunnassa monin eri tavoin. Nuorilla oli halu vaikuttaa läpi yhteiskunnan. Eräs nuori suoraan vaati, että he olisivat mukana päättämässä asioista koska päättäjät eivät tiedä mm. ICT-puolen asioista ja ihmisoikeuksiin liittyvistä teemoista.Tutkimukseni perusteella osa ammattikoululaisista suhtautuu kielteisesti tai epäillen päätöksentekoon ja sen instituutioihin yleisesti. Monet ovat pessimistisiä sen suhteen, kuullaanko heitä siinäkään tapauksessa, että he haluaisivat osallistua. Osa nuorista koki, että todellinen vaikuttaminen tapahtuu muualla, “isojen herrojen ja rouvien” toimesta. Ammattikoululaisia ei perinteisesti nähdä nuorisovaikuttajien etujoukkoina. Meidän on haastettava tämä stereotyyppinen ajatusmalli. Kolmevuotisen tutkimukseni perusteella voin sanoa, että monet ammattiin opiskelevat osallistuvat yhteiskunnassa ja tekevät esimerkiksi ilmastotekoja arjessaan ja jokapäiväisessä elämässään. Heillä on näkemyksiä vaikuttamisesta ja Suomen sekä maailman demokratiakehityksestä. Toivottavasti heidän näkemyksiään ei sivuuteta syytä tai toisesta. Vai onko yhteiskunnassa tarkoituksen kuulla vain heitä, ketkä jo osallistuvat isoissa kaupungeissa ja keiden luokse on aina ennenkin menty?
Nuorten ilmastonmuutosasenteet ja niihin vaikuttavat taustamuuttujat: ilmastonmuutoshuoli ja halu toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suomalaisten nuorten keskuudessa
Salla Vadén, Tampereen yliopisto
Ilmastonmuutos on yksi aikamme merkittävimpiä poliittisia ongelmia, jonka ratkaiseminen on paitsi nykyisten myös tulevien kansalaisten keskeinen haaste. Sen vuoksi on tärkeää tutkia tulevaisuuden kansalaisten näkemyksiä koskien ilmastonmuutosta. Nuorten aktiivisuus ympäristötoimijoina on ollut esillä etenkin ennen Covid-19 pandemian puhkeamista ja yleisesti nuorten oletetaan olevan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Pro gradu tutkielmassani on tarkoitus selvittää, millaisia ilmastonmuutosasenteita suomalaisilla 15-vuotiailla nuorilla on ja mitkä taustamuuttujat vaikuttavat näihin asenteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti niitä nuoria, jotka eivät sovi yleiseen narratiiviin nuorista ilmastoaktiivisina toimijoina. Tutkimuksen kohteena ovat nuoret, jotka eivät ole huolissaan ilmastonmuutoksesta tai jotka eivät ole halukkaita toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tutkimuskysymyksinä on, miten esimerkiksi poliittinen orientaatio, kansalaispätevyyden kokemus, poliittinen luottamus ja sosioekonominen asema ovat yhteydessä näihin asenteisiin. Tutkimuksen aineistona toimii EPIC (Education, Political Efficacy and Informed Citizenship) -tutkimushankkeen toteuttama valtakunnallinen (N = 3200) 9-luokkalaisille suunnattu kyselytutkimus, joka toteutetaan keväällä 2021.
The Role of Parental Encouragement in Reducing the Gender Gap in Political Efficacy
Elina Kestilä-Kekkonen (Tampere University), Josefina Sipinen (Tampere University), Lauri Rapeli (Åbo Akademi University), Salla Vadén (Tampere University)
Abstract. Compared to European men, the European women are generally more pessimistic about their abilities to understand and influence politics. This finding holds true even for the Nordic countries despite their achievements in gender equality and strong political representation of women at all administrative levels. In this paper, we test the sociopolitical learning model and analyse to what extent the encouragement of parents, opinion congruence with them and the parents’ political interest have affected the internal efficacy of men and women. More specifically, we are interested in the separate influence of mother and father on their upspring. Our empirical data comes from Finland which scores high in gender equality comparison but has a persistent gender gap in internal efficacy. The survey was collected in 2020 (N=1097) among the Finnish adult population.
Key words: political self-efficacy, gender gap, political socialization, socialization agents, civic education
Koronaepidemian aiheuttamat muutokset EPIC-hankkeen aineiston keräykseen
Silja Porkkala
Tässä paperissa käsitellään Education, Political Efficacy and Informed Citizenship (EPIC) -tutkimushankkeen kyselytutkimusaineiston keräyksen järjestelyjä keväällä 2020 ja 2021. Aineistoa kerättiin harkitulla otoksella suomen- ja ruotsinkielisiltä suomalaisilta yhdeksäsluokkalaisilta yhteensä 36 kunnasta ja kuntayhtymästä. Vastaajia aineistossa on yhteensä noin 4500–5000, joista noin 1000 vastaajaa kuuluu ruotsinkielisistä nuorista otettuun yliotokseen. Toteutettu aineistonkeruu on paneeliaineiston ensimmäisen aineiston keräys. Keräysprosessi toteutettiin kaksi kertaa ensimmäisen aineistonkeruun keskeydyttyä keväällä 2020 koronaviruspandemian vuoksi. Paperissa käsitellään aineiston keräämistä koronaviruspandemian aikana ja pandemian aiheuttamia erityisjärjestelyjä aineiston keräyksessä. Ensimmäisellä kerralla aineistonkeruu toteutettiin noudattaen protokollaa, jossa tutkimustilanteen toteuttivat tutkimusryhmän jäsenet, jotka olivat luokissa paikalla tutkimustilanteen aikana. Tällä kerralla kyselyyn vastasi 351 vastaajaa, ennen aineistonkeruun keskeytymistä maaliskuussa 2020. Toisella keräyskerralla talvella 2021 tutkimustilanteen protokolla perustui ammattilasten tuottaman saatevideon käyttöön, joka antoi vastaajille samat tiedot kuin alkuperäinen protokolla ja mahdollisti kontrolloidun keräystilanteen toteuttamisen ilman tutkijan läsnäoloa luokkahuoneessa.
Haastattelututkimus peruskoulun 6.-luokkalaisten yhteiskunnallisesta kiinnittymisestä
Miikka Korventausta, Turun yliopisto
Nuorisobarometri-selvitysten mukaan nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut trendinomaisesti aikavälillä 1996–2018 (Harrinvirta 2019). Lisäksi kansainvälisissä ICCS-kyselytutkimuksissa on havaittu, että suomalaisnuoret ovat kansainvälisesti verrattain tietäviä yhteiskunnallisista asioista. Kuitenkin heidän halukkuutensa osallistua yhteiskunnallisesti on havaittu kansainvälisesssä tarkastelussa matalaksi. (Suoninen, Kupari & Törmäkangas 2010; Mehtäläinen, Niilo-Rämä & Nissinen 2017). Nuorten poliittisen kiinnittymisen vahvistamiseksi peruskoulun yhteiskunnallisen kasvatuksen asemaa on vahvistettu koko 2000-luvun ajan. Ensin yhteiskuntaoppi erotettiin historiasta omaksi oppiaineekseen vuonna 2004, ja vuodesta 2016 eteenpäin yhteiskuntaoppia on opetettu omana oppiaineenaan myös alakoululuokilla 4–6.
Tässä esityksessä valaistaan ensituloksia haastattelututkimuksesta, jossa selvitettiin miten peruskoulun 6. luokalla olevat nuoret kuvailevat yhteiskunnallista kiinnostustaan ja kuinka he käsittävät yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan lapsuus- ja nuoruusiässä. Esityksen tausta-aineistona on toukokuussa 2020 toteutetut 20 teemahaastattelua, joihin osallistui iältään 12–13-vuotiaita oppilaita (N = 20) kolmesta varsinaissuomalaisesta koulusta. Nuoret valikoitiin haastatteluihin aiemmin keväällä tehdyn kyselytutkimuksen perusteella siten, että nuoret edustivat yhteiskunnalliselta kiinnittymiseltään erilaisia profiileja. Haastattelujen teemoina olivat nuorten yhteiskunnalliseen kiinnittymiseen liittyvät asenteet ja käsitykset, erityisesti painottuen yhteiskunnalliseen kiinnostukseen, osallistumishalukkuuteen ja kansalaispätevyyteen.
Political Self-Efficacy Development among Swedish-speaking Finnish youth: The Role of Socialization Agents and Participatory Practices
Venla Hannuksela
Political self-efficacy, namely perceptions about how well one can understand and influence politics, is often suggested to be one of the most important determinants of political participation. The grounds of it are laid during childhood and adolescence through social learning processes. In my research, I will focus on political self-efficacy development among Swedish-speaking Finns and aim to find out whether belonging to a minority has an impact on which socialization agents play the most important role in political self-efficacy development. The role of different school and classroom practices in Swedish- and Finnish-speaking schools is also of a special interest.
This paper reviews relevant previous research on political self-efficacy development and the significance of different socialization agents for youth. Based on this, hypotheses are formed concerning political self-efficacy development of the Swedish-speaking minority. If possible, some preliminary results from a survey conducted among approximately 1,000 Swedish-speaking and 3,500 Finnish-speaking 15- to 16-year-olds during the spring 2021 are also presented.